Yhdysvallat http://jukkakopra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/134523/all Mon, 03 Dec 2018 14:44:09 +0200 fi Venäjä vie ja länsi istuu kyydissä. Tilanne 2-1 http://pekkasiikala11.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265128-venaja-vie-ja-lansi-istuu-kyydissa-tilanne-2-1 <p>Venäjä halutaan laitaa polvilleen ja nöyräksi opettaa, jos ei muutoin niin talouspakotteilla ja yhteistyön lopettamisella. Maailma ei kuitenkaan ole mustavalkoinen eivätkä talouksien rajat ole jyrkkiä. Niinpä Venäjä taitaa yhä olla Ukrainan suurin kauppakumppani, eivätkä länsimaiset yritykset ole Venäjää hylänneet, jos niillä on ollut näköpiirissä isompia voittoja.</p><p>Venäjällä on myös osaamista, minkä toki haluamme jyrkästi kiistää, koska se osaaminen jotenkin loukkaa meitä. Etenkin meitä suomlaisia, jotka olemme maailman parhaita työntekijöitä, vähiten korruptoituneita ja tunnetusti parhaan laadun tuottajia ja ossajoa, koska ainakin Alvar Aalto ja Nokia.</p><p>Avaruusteknologia ja reissaaminen avaruuteen ovat kuitenkin yhä sellaisia asioita, joissa emme oikein hyviä ole, mutta Venäjä on.</p><p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10537141" title="https://yle.fi/uutiset/3-10537141">https://yle.fi/uutiset/3-10537141</a></p><p>Siinä venäläinen raketti vie yhden amerikkalaisen ja yhden kanadalaisen kansinväliselle avaruusasemalla. &nbsp;On mukana yksi venäläinenkin; liekö pelkkä kuski, en tiedä.</p><p>Ei länsi siis kaikkea yhteistyötä Venäjän kanssa ole lopettanut, eikä lopetakaan, vaikka voisi länsi matkailla avaruuteen omillakin vehkeillään.</p><p>Yhteistyö on aina hyvästä ja rakentaa parempaa maailmaa kuin se, joka saadaan aikaan eristämällä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Venäjä halutaan laitaa polvilleen ja nöyräksi opettaa, jos ei muutoin niin talouspakotteilla ja yhteistyön lopettamisella. Maailma ei kuitenkaan ole mustavalkoinen eivätkä talouksien rajat ole jyrkkiä. Niinpä Venäjä taitaa yhä olla Ukrainan suurin kauppakumppani, eivätkä länsimaiset yritykset ole Venäjää hylänneet, jos niillä on ollut näköpiirissä isompia voittoja.

Venäjällä on myös osaamista, minkä toki haluamme jyrkästi kiistää, koska se osaaminen jotenkin loukkaa meitä. Etenkin meitä suomlaisia, jotka olemme maailman parhaita työntekijöitä, vähiten korruptoituneita ja tunnetusti parhaan laadun tuottajia ja ossajoa, koska ainakin Alvar Aalto ja Nokia.

Avaruusteknologia ja reissaaminen avaruuteen ovat kuitenkin yhä sellaisia asioita, joissa emme oikein hyviä ole, mutta Venäjä on.

https://yle.fi/uutiset/3-10537141

Siinä venäläinen raketti vie yhden amerikkalaisen ja yhden kanadalaisen kansinväliselle avaruusasemalla.  On mukana yksi venäläinenkin; liekö pelkkä kuski, en tiedä.

Ei länsi siis kaikkea yhteistyötä Venäjän kanssa ole lopettanut, eikä lopetakaan, vaikka voisi länsi matkailla avaruuteen omillakin vehkeillään.

Yhteistyö on aina hyvästä ja rakentaa parempaa maailmaa kuin se, joka saadaan aikaan eristämällä.

]]>
38 http://pekkasiikala11.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265128-venaja-vie-ja-lansi-istuu-kyydissa-tilanne-2-1#comments Avaruus Kanada Lännen pakotteet Venäjän uhka Yhdysvallat Mon, 03 Dec 2018 12:44:09 +0000 Pekka Siikala http://pekkasiikala11.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265128-venaja-vie-ja-lansi-istuu-kyydissa-tilanne-2-1
Mitä peliä pelataan nyt Yhdysvaltain sijoitusmarkkinoilla? http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264989-mita-pelia-pelataan-nyt-yhdysvaltain-sijoitusmarkkinoilla <p>&nbsp;</p><p><strong><em>Mitä peliä pelataan nyt Yhdysvaltain sijoitusmarkkinoilla?&nbsp; </em></strong></p><p>Moni maksaisi miljoonan, jos saisi tietää. Pitää vain olla se miljoona tai sen verran huimapäinen, että hankkii lainamarkkinoilta sen tai monta.</p><p>Kiitospäivän ja Naistenpäivän välillä yleensä tapahtuu.&nbsp;</p><p>Finanssimarkkina-analyytikko, se joka ennusti ihan oikeasti ennalta sekä 2008 romahduksen että IT-kuplan puhkeamisen neuvoo nyt ihmisiä suojaamaan sijoituksensa.&nbsp; &rdquo;Koska 6.000 miljardin myrsky on ennaltamäärätty tuhoamaan kaiken mikä sen eteen osuu &ndash; mukaan lukien myös (ja erityisesti) Yhdysvaltain talouden&rdquo;.&nbsp; Näin kertoo lähde.</p><p>Tietty avaintaho on FED, joka viimeksi oli mykkä.&nbsp; Se ei kertonut aikeistaan, eikä selittänyt, mitä se tekee, ja niin se toimi niin kuin toimi.&nbsp; Temppuna on selvittää etukäteen FED:n toiminta. Mutta toiminta on valtiosalaisuus, joka ei vuoda.&nbsp; Paitsi oikeisiin kohteisiin, sisäänpäin.</p><p>En puhu henkilöstä nimeltä Dr. Doom, Henry Kaufman, mutta häntäkin voi tietysti lukea, kuunnella, noudattaa.&nbsp; <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Henry_Kaufman"><u>https://en.wikipedia.org/wiki/Henry_Kaufman</u></a>&nbsp; Tulee olla viikkotieto, päivätieto ja näkemys; niiden tulkinta.</p><p>*</p><p>Pääsääntö on älä taistele Keskuspankkia vastaan. Tunnista ystäväsi; The trend is your friend. &nbsp;Ui oikeaan suuntaan.&nbsp; Tiedä keskuspankki, tunnista suunta, ui sinne.</p><p>Tällä hetkellä ei tarvitse arvailla, mitä FED on tekemässä. &nbsp;FEDin on pakko irrottautua aiemmasta politiikastaan, mutta se ei välttämättä ilmene sen julkisista lausunnoista.&nbsp; Politiikka jatkuu kovana, jos kurssit nousevat äkisti ja paljon, kuten viime maanantaina, FED vetää markkinoilta 50 miljardia dollaria kuukaudessa.&nbsp; Ja jatkaa sitä niin kauan kunnes markkinat romahtavat ja rahan lähteet sen mukana.&nbsp; FEDin pääjohtaja Powell on arvioinut markkinoita, että nykytilanne &quot;voi olla mukava, mutta se on myös kestämätön&quot;.</p><p>Periaatteessa Jerome Powell on keskitien mies, ei kyyhky eikä haukka, mutta ehkä se panee hänet ylivoimaisen tehtävän eteen, juuri siksi, että toisaalta &ndash; toisaalta.&nbsp; Hänen ei odoteta reagoivan osakemarkkinoiden laskuun, ennen kuin on &rdquo;selvää näyttöä vakavasta talouden supistumisesta&rdquo;.&nbsp; <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Jerome_Powell"><u>https://en.wikipedia.org/wiki/Jerome_Powell</u></a></p><p>*</p><p>FEDin Powell sanoo, että hän ei näe &rdquo;vaarallisia kohtuuttomuuksia&rdquo; osakemarkkinolla: &nbsp;CNBC.com 28.11.2018; &nbsp;<a href="https://www.cnbc.com/video/2018/11/28/feds-powell-says-he-does-not-see-dangerous-excesses-in-stock-market.html"><u>https://www.cnbc.com/video/2018/11/28/feds-powell-says-he-does-not-see-dangerous-excesses-in-stock-market.html</u></a></p><p>FEDin Powell kertoo, mikä sai kurssit pinkaisemaan; CNBC Youtube; 29.11.2018; <a href="https://<object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/wZ9zq0H07r8?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/wZ9zq0H07r8?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed><u>https://<object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/wZ9zq0H07r8?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/wZ9zq0H07r8?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></u></a></p><p>Onko FEDin Powell regoinut Trumpin kritiikkiin? FoxBusines, youtube; 29.11.2018: <a href="https://<object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/oElY5vu7crM?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/oElY5vu7crM?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed><u>https://<object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/oElY5vu7crM?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/oElY5vu7crM?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></u></a></p><p>*</p><p>Keinulauta</p><p>&ldquo;With just two words on Wednesday, the Federal Reserve&rsquo;s chairman sent stocks surging by raising hopes that the central bank might be closer to ending its push to drive up interest rates.</p><p>The chairman, Jerome H. Powell, said the Fed&rsquo;s benchmark interest rate was &ldquo;just below&rdquo; the neutral level, meaning the central bank was close to the point where it would not be tapping on the brakes or pressing on the gas. Only last month, Mr. Powell had said it was &ldquo;a long way&rdquo; from neutral, leaving investors worried that the rate increases would crimp growth.&rdquo;</p><p>New York Times, keskiviikkona 28.11.2018, <a href="https://www.nytimes.com/2018/11/28/business/federal-reserve-rate-jerome-powell.html"><u>https://www.nytimes.com/2018/11/28/business/federal-reserve-rate-jerome-powell.html</u></a></p><p>Tarkoittaa: kun puhut puhut liian hienosäikeisesti, tai liikaa. &nbsp;Viestinnän ensimmäinen sääntö: se epäonnistuu aina. Etenkin jos kukaan ei tiedä linjaa, suuntaa.&nbsp;&nbsp; Pääjohtaja ei joko joudu painamaan jarrua tai kaasua, tai sitten ollaan kaukana siitä keskiviivasta, jossa näin on.</p><p>Vaikka joulukuun kurssikehitys on laajalti odotettavissa, FEDin tuleva linjaus ensi vuodelle on epävarmempi; ainakin vielä lokakuussa sijoittajat ja tarkkailijat odottivat kahta tai jopa kolmea koron nostopäätöstä vuoden 2019 aikana. Nyt kaikki on jälleen epävarmempaa.</p><p>Koko puhe: <a href="https://www.cnbc.com/2018/11/28/federal-reserve-jerome-powell-full-speech-transcript.html"><u>https://www.cnbc.com/2018/11/28/federal-reserve-jerome-powell-full-speech-transcript.html</u></a></p><p>*</p><p>Kiristyvät markkinat eivät ole vain päättämättömän FEDin aiheuttamia, vaan tuhoisan Trump-hallinnon harjoittaman politiikan.&nbsp; Siinähän tunnetusti iskettiin kuumaan markkinaan rajuja vaaleissa luvattuja verohuojennuksia, jotka kohdistuivat isoon rahaan, ja siksi kuumille kiville aina vain lisäryöppyjä löyhää, ahnetta rahaa.&nbsp; Taloushistoriasta ei löydy vertaa tälle hullutukselle.</p><p>Nyt hallinto on budjettinsa kanssa sukset ristissä uuden kongressin kanssa.&nbsp; Joku voi pitää sitä toivon hienoisena kipinänä, mutta itseasiassa se tietää ankaraa uhkaa niille ongelmatilanteille, joita suurtaloudessa on väistämättä edessä aivan lähiaikoina.</p><p><strong>Valtion velkakirjojen voimallinen markkiointi</strong> on sekoittanut lisää markkinoita.&nbsp; Vähää ennen viimeisimpiä vaiheita valtion bunttaus johti jo osakemarkkinoiden epävakautumiseen.&nbsp; Pörssikursseista hermostunut Wall Street työskenteli raivoissaan vetääkseen puoleensa huomion ja rahat.&nbsp; Uhka oli todellinen, koska kaikki käytettävissä olevat kassat suuntautuivat pitkällä aikavälillä Treasury-markkinoille.&nbsp; Mutta onpahan tämä joukkovelkakirjojen kauppa kokolailla mieltä vailla.&nbsp; Ostoaallot johtavat kysyntätyhjiöön ja lopulta ehkä markkinoiden huojuntaan joukkovelkakirjamarkkinoilla, kuten eräillä tahoilla pelätään.</p><p>*</p><p>Tämä taisto on onnistuneesti haudannut markkinoiden huomion marraskuussa, niin että TBAC:in (Treasury Loan Advisory Committee) lokakuun lopussa julkaisema neljännesvuosikatsauksen ilmoittama tieto jäi monilta kansainvälisiltä seuraajilta vaille huomiota.&nbsp; <a href="https://home.treasury.gov/data/most-recent-quarterly-refunding-documents"><u>https://home.treasury.gov/data/most-recent-quarterly-refunding-documents</u></a></p><p>Katsauksen mukaan US valtio pyrkii keräämään <strong>peräti &nbsp;780 miljardin dollarin nettovirrat</strong> joukkovelkakirja-ohjelmansa puitteissa vuoden 2018 neljännen neljänneksen (Q4) ja vuoden 2019 ensimmäisen neljänneksen (Q1) aikana. Emme välttämättä pysty havaitsemaan sitä vuositasolla, sillä huhtikuu on verokuu, jolloin 15.4.-15.5. välisenä aikana tulee tulopiikki.&nbsp; Mutta arvellaan ohjelman vaikutuksen olevan noin 150 miljardia/kk mainittujen neljännesten kuluessa.&nbsp;</p><p>Kaikkiaan eräät johtavat tarkkailijat arvioivat, että liikkeellelaskun kokonaisvolyymi vuositasolla voi kohota <strong>jopa 1.500 miljardiin dollariin</strong> tulevien 12 lähikuukauden aikana.&nbsp;</p><p>Valtion velkakirjojen raivoisa hyökkäys ei tule loppumaan, eikä missään tapauksessa nopeasti.&nbsp; Mikä on tietysti katastrofi.</p><p>*</p><p>Olemme jo nähneet pari esimerkkiä samanaikaisesta heikkenemisetä sekä osakerintamalla pörssissä, että joukkovelkakirjoissa, josta monet kriitikot ovat pitkään varoittaneet.&nbsp; Varoitussignaalit tulevat talven mittaan kiihtymään.</p><p>Viime viikkojen aikana joukkolainarintamalla on nähty hienoista nousua, joka liittynee vuodenkulkuun.&nbsp; Nyt pätevimmät analyytikot suosittavat velkakirjoista luopumista, niin kauan kuin se on mahdollista saamatta pahemmin näpeilleen. Irtautuminen tapahtuu tässä vaiheessa melko hiljaa, mutta viesti leviää.&nbsp; Ei ole mitään syytä pitää salkussa kohteita, joihin liittyy kasvavia uhkia.</p><p>Summaarisesti voisi todeta, että melko harvoin on mitään laskuvaihetta pohjustettu näin laajasti, hartaasti ja romahduksen rumuutta varmistellen.</p><p>*</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Mitä peliä pelataan nyt Yhdysvaltain sijoitusmarkkinoilla? 

Moni maksaisi miljoonan, jos saisi tietää. Pitää vain olla se miljoona tai sen verran huimapäinen, että hankkii lainamarkkinoilta sen tai monta.

Kiitospäivän ja Naistenpäivän välillä yleensä tapahtuu. 

Finanssimarkkina-analyytikko, se joka ennusti ihan oikeasti ennalta sekä 2008 romahduksen että IT-kuplan puhkeamisen neuvoo nyt ihmisiä suojaamaan sijoituksensa.  ”Koska 6.000 miljardin myrsky on ennaltamäärätty tuhoamaan kaiken mikä sen eteen osuu – mukaan lukien myös (ja erityisesti) Yhdysvaltain talouden”.  Näin kertoo lähde.

Tietty avaintaho on FED, joka viimeksi oli mykkä.  Se ei kertonut aikeistaan, eikä selittänyt, mitä se tekee, ja niin se toimi niin kuin toimi.  Temppuna on selvittää etukäteen FED:n toiminta. Mutta toiminta on valtiosalaisuus, joka ei vuoda.  Paitsi oikeisiin kohteisiin, sisäänpäin.

En puhu henkilöstä nimeltä Dr. Doom, Henry Kaufman, mutta häntäkin voi tietysti lukea, kuunnella, noudattaa.  https://en.wikipedia.org/wiki/Henry_Kaufman  Tulee olla viikkotieto, päivätieto ja näkemys; niiden tulkinta.

*

Pääsääntö on älä taistele Keskuspankkia vastaan. Tunnista ystäväsi; The trend is your friend.  Ui oikeaan suuntaan.  Tiedä keskuspankki, tunnista suunta, ui sinne.

Tällä hetkellä ei tarvitse arvailla, mitä FED on tekemässä.  FEDin on pakko irrottautua aiemmasta politiikastaan, mutta se ei välttämättä ilmene sen julkisista lausunnoista.  Politiikka jatkuu kovana, jos kurssit nousevat äkisti ja paljon, kuten viime maanantaina, FED vetää markkinoilta 50 miljardia dollaria kuukaudessa.  Ja jatkaa sitä niin kauan kunnes markkinat romahtavat ja rahan lähteet sen mukana.  FEDin pääjohtaja Powell on arvioinut markkinoita, että nykytilanne "voi olla mukava, mutta se on myös kestämätön".

Periaatteessa Jerome Powell on keskitien mies, ei kyyhky eikä haukka, mutta ehkä se panee hänet ylivoimaisen tehtävän eteen, juuri siksi, että toisaalta – toisaalta.  Hänen ei odoteta reagoivan osakemarkkinoiden laskuun, ennen kuin on ”selvää näyttöä vakavasta talouden supistumisesta”.  https://en.wikipedia.org/wiki/Jerome_Powell

*

FEDin Powell sanoo, että hän ei näe ”vaarallisia kohtuuttomuuksia” osakemarkkinolla:  CNBC.com 28.11.2018;  https://www.cnbc.com/video/2018/11/28/feds-powell-says-he-does-not-see-dangerous-excesses-in-stock-market.html

FEDin Powell kertoo, mikä sai kurssit pinkaisemaan; CNBC Youtube; 29.11.2018; https://www.youtube.com/watch?v=wZ9zq0H07r8

Onko FEDin Powell regoinut Trumpin kritiikkiin? FoxBusines, youtube; 29.11.2018: https://www.youtube.com/watch?v=oElY5vu7crM

*

Keinulauta

“With just two words on Wednesday, the Federal Reserve’s chairman sent stocks surging by raising hopes that the central bank might be closer to ending its push to drive up interest rates.

The chairman, Jerome H. Powell, said the Fed’s benchmark interest rate was “just below” the neutral level, meaning the central bank was close to the point where it would not be tapping on the brakes or pressing on the gas. Only last month, Mr. Powell had said it was “a long way” from neutral, leaving investors worried that the rate increases would crimp growth.”

New York Times, keskiviikkona 28.11.2018, https://www.nytimes.com/2018/11/28/business/federal-reserve-rate-jerome-powell.html

Tarkoittaa: kun puhut puhut liian hienosäikeisesti, tai liikaa.  Viestinnän ensimmäinen sääntö: se epäonnistuu aina. Etenkin jos kukaan ei tiedä linjaa, suuntaa.   Pääjohtaja ei joko joudu painamaan jarrua tai kaasua, tai sitten ollaan kaukana siitä keskiviivasta, jossa näin on.

Vaikka joulukuun kurssikehitys on laajalti odotettavissa, FEDin tuleva linjaus ensi vuodelle on epävarmempi; ainakin vielä lokakuussa sijoittajat ja tarkkailijat odottivat kahta tai jopa kolmea koron nostopäätöstä vuoden 2019 aikana. Nyt kaikki on jälleen epävarmempaa.

Koko puhe: https://www.cnbc.com/2018/11/28/federal-reserve-jerome-powell-full-speech-transcript.html

*

Kiristyvät markkinat eivät ole vain päättämättömän FEDin aiheuttamia, vaan tuhoisan Trump-hallinnon harjoittaman politiikan.  Siinähän tunnetusti iskettiin kuumaan markkinaan rajuja vaaleissa luvattuja verohuojennuksia, jotka kohdistuivat isoon rahaan, ja siksi kuumille kiville aina vain lisäryöppyjä löyhää, ahnetta rahaa.  Taloushistoriasta ei löydy vertaa tälle hullutukselle.

Nyt hallinto on budjettinsa kanssa sukset ristissä uuden kongressin kanssa.  Joku voi pitää sitä toivon hienoisena kipinänä, mutta itseasiassa se tietää ankaraa uhkaa niille ongelmatilanteille, joita suurtaloudessa on väistämättä edessä aivan lähiaikoina.

Valtion velkakirjojen voimallinen markkiointi on sekoittanut lisää markkinoita.  Vähää ennen viimeisimpiä vaiheita valtion bunttaus johti jo osakemarkkinoiden epävakautumiseen.  Pörssikursseista hermostunut Wall Street työskenteli raivoissaan vetääkseen puoleensa huomion ja rahat.  Uhka oli todellinen, koska kaikki käytettävissä olevat kassat suuntautuivat pitkällä aikavälillä Treasury-markkinoille.  Mutta onpahan tämä joukkovelkakirjojen kauppa kokolailla mieltä vailla.  Ostoaallot johtavat kysyntätyhjiöön ja lopulta ehkä markkinoiden huojuntaan joukkovelkakirjamarkkinoilla, kuten eräillä tahoilla pelätään.

*

Tämä taisto on onnistuneesti haudannut markkinoiden huomion marraskuussa, niin että TBAC:in (Treasury Loan Advisory Committee) lokakuun lopussa julkaisema neljännesvuosikatsauksen ilmoittama tieto jäi monilta kansainvälisiltä seuraajilta vaille huomiota.  https://home.treasury.gov/data/most-recent-quarterly-refunding-documents

Katsauksen mukaan US valtio pyrkii keräämään peräti  780 miljardin dollarin nettovirrat joukkovelkakirja-ohjelmansa puitteissa vuoden 2018 neljännen neljänneksen (Q4) ja vuoden 2019 ensimmäisen neljänneksen (Q1) aikana. Emme välttämättä pysty havaitsemaan sitä vuositasolla, sillä huhtikuu on verokuu, jolloin 15.4.-15.5. välisenä aikana tulee tulopiikki.  Mutta arvellaan ohjelman vaikutuksen olevan noin 150 miljardia/kk mainittujen neljännesten kuluessa. 

Kaikkiaan eräät johtavat tarkkailijat arvioivat, että liikkeellelaskun kokonaisvolyymi vuositasolla voi kohota jopa 1.500 miljardiin dollariin tulevien 12 lähikuukauden aikana. 

Valtion velkakirjojen raivoisa hyökkäys ei tule loppumaan, eikä missään tapauksessa nopeasti.  Mikä on tietysti katastrofi.

*

Olemme jo nähneet pari esimerkkiä samanaikaisesta heikkenemisetä sekä osakerintamalla pörssissä, että joukkovelkakirjoissa, josta monet kriitikot ovat pitkään varoittaneet.  Varoitussignaalit tulevat talven mittaan kiihtymään.

Viime viikkojen aikana joukkolainarintamalla on nähty hienoista nousua, joka liittynee vuodenkulkuun.  Nyt pätevimmät analyytikot suosittavat velkakirjoista luopumista, niin kauan kuin se on mahdollista saamatta pahemmin näpeilleen. Irtautuminen tapahtuu tässä vaiheessa melko hiljaa, mutta viesti leviää.  Ei ole mitään syytä pitää salkussa kohteita, joihin liittyy kasvavia uhkia.

Summaarisesti voisi todeta, että melko harvoin on mitään laskuvaihetta pohjustettu näin laajasti, hartaasti ja romahduksen rumuutta varmistellen.

*

]]>
18 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264989-mita-pelia-pelataan-nyt-yhdysvaltain-sijoitusmarkkinoilla#comments FED Finanssimarkkinat Presidentti Donald Trump Yhdysvallat Yhdysvaltain talous Fri, 30 Nov 2018 16:37:19 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264989-mita-pelia-pelataan-nyt-yhdysvaltain-sijoitusmarkkinoilla
Mitä uudistettiin kun Pohjois-Amerikan vapaakaupasta neuvoteltiin? http://pminkkin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264325-mita-uudistettiin-kun-pohjois-amerikan-vapaakaupasta-neuvoteltiin <p>USA, Meksiko ja Kanada neuvottelivat uuden Naftan/Tlcanin. Tässä artikkelissa selitän <strong>1)</strong> Naftan historiallisen taustan etenkin Meksikon ja USA:n suhteiden valossa ja <strong>2)</strong> alkuperäisen Naftan &rdquo;tosiolemuksen&rdquo; ja vaikutukset. Sitten tarkastelen <strong>3)</strong> uudelleenneuvotteluja ja niiden tuloksia. Lopussa pohdiskelen <strong>4)</strong> entäpä jos -tyyliin.</p><p>Nafta/Tlcan -sopimus on ajankohtainen, koska Yhdysvaltain presidentti <strong>Donald John Trump</strong> taipui siihen, että lakkauttamisen sijaan se neuvotellaan uusiksi Meksikon ja Kanadan kanssa. Tavoitteena oli sopimus, joka olisi enemmän Yhdysvaltain etujen mukainen.</p><p>Tämä lähtökohta oli ja on ongelmallinen, koska Nafta-sopimus oli alun perinkin laadittu palvelemaan yhdysvaltalaisia etuja. Tosin vain osa yhdysvaltalaista ja sikäläisistä etupiireistä hyötyi siitä, nyt Trump halusi saada sen palvelemaan myös yhtä osaa, joka kärsi siitä aikaisemmin.</p><p>Uusi Nafta syntyi syyskuun lopussa kun Yhdysvallat ja Kanada solmivat uuden sopimuksen. Meksiko ja USA pääsivät yhteisymmärrykseen jo elokuussa. Sopimuksesta tuli lopulta kolmikantainen, eikä vain kahta Yhdysvaltain kanssa tehtyä sopimusta.</p><p>Sopimus sai uudet nimet ja lyhenteet, mutta muutamia tärkeitä poikkeuksia lukuun ottamatta se on edelleen lähinnä uusi Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimus Nafta/Tlcan. Uusi nimi ei sisällä termiä Pohjois-Amerikka vaan se koostuu jäsenmaiden nimistä.</p><p>Uusi sopimus pitää vielä ratifioida jokaisessa jäsenmaassa, eikä se etenkään Yhdysvaltain marraskuisen välivaalituloksen takia ole varmaa.</p><p>Tosiasiassa suurimpia alkuperäisen Naftan häviäjiä olivat Meksiko ja valtaosa meksikolaisista &ndash; tosin eräällä pidemmän tähtäimen varauksella, jonka kirjoitan auki kirjoitukseni lopussa. Voisiko uusi Nafta parantaa tämän myönteisemmän kehityskulun mahdollisuutta, vai&hellip;</p><p><strong>Meksikolaisten sivistäminen ja taltuttaminen</strong></p><p>Yhdysvaltain-Meksikon vuosien 1846&ndash;1848 sodan myötä USA valloitti Meksikon ja saattoi lähes valmiiksi 1800-luvun alkupuolelta toteutetun alueellisen laajentumisensa entisen Uuden Espanjan alueille. Silloin pohdittiin, pitäisikö valloitus hyödyntää niin, että koko Meksiko annektoidaan.</p><p>Vain osa naapurimaasta annektoitiin. Vallalle pääsi kutsumuskohtalo-oppi (<em>Manifest Destiny</em>), jonka tunnetuin, vaan ei ensimmäinen, esittäjä oli lehtimies <strong>John O&rsquo;Sullivan</strong>. Oppiin sisältyi ajatus, että meksikolaiset eivät ole vielä kypsiä itsehallintoon ja demokratiaan.</p><p>Heidät on siis saatettava kaupallisen sivilisaation piiriin tukeutumalla taloudelliseen penetraatioon, jonka tarjoama moraalinen kasvatus vähitellen opettaisi heidät kunnioittamaan ja arvostamaan Yhdysvaltain instituutioita ja kasvamaan sen perustus&shy;lain alaisuuteen.</p><p>Tavoitteessa onnistuttiin hyvin, siltä osin, että yhdysvaltalaiset saavuttivat valta-aseman Meksikon talouselämässä &ndash; eurooppalaisten valtioiden ottaessa omat ja jopa dominoivat alakohtaiset siivunsa kenraali <strong>José de la Cruz Porfirio Díaz Morin</strong> autoritaarisella hallintokaudella vuosina 1876&ndash;1910.</p><p><em>Porfiriaton</em> loppuaikoina presidentti Díaz alkoi siirtyä kohti taloudellista nationalismia eli maansa taloudellista itsepuolustusta. Tämä ei miellyttänyt Yhdysvaltoja ja Díaz sai niskoilleen sekä hänen hallintoonsa kyllästyneen oman kansansa, sen valtapiirien osien että <em>gringojen</em> vihat.</p><p>Meksikon vallankumouksen (1910-) alun pääprotagonisti oli <strong>Francisco Ignacio Madero González</strong><strong>.</strong> Díaz myös suosi englantilaista <strong>Weetman Dickinson Pearsonia</strong> öljynkäyttö&shy;oikeuksien jaossa. <strong>John D. Rockefellerin</strong> Standard Oil tukikin <em>maderistista</em> vallankumousliikettä.</p><p>Vallankumouksen jälkeen Meksikoon syntyi vuonna 1929 eri sektoreita yhdistävä vallankumouksen puolue. Siitä tuli uusi valtapuolue, jonka lähes yksinvaltainen valtakausi päättyi vasta vuonna 2000, jolloin se oli nimeltään <em>Institutionaalinen vallankumouspuolue</em> (<em>PRI</em>).</p><p>Valtapuolueen on nähty kehittyneen eräänlaiseksi kovan ja epädemokraattisemman linjan sosiaalidemokraattiseksi puolueeksi. Se oli myös antikommunistinen, mutta tavanomaista eurooppalaista kansainvälistä sosiaalidemokraattista puoluetta nationalistisempi.</p><p>Tämä yleislinja tuli jatkumaan aina 1980-luvun puoliväliin saakka. Puolueen vaihtelevia painotuksia on selitetty niin sanotulla heiluriliiketeorialla; valtapuolue kallistui eri presidenttien kausilla joko vasemmalle tai oikealle, kotimaisten ja kansainvälisten tarpeiden mukaisesti.</p><p>Meksiko pystyi muuttamaan alueellisen järjestyksen sääntöjä aina <strong>Lázaro Cárdenas del Ríon</strong> kauden (1934&ndash;1940) ja vuosien 1939&ndash;1945 suursodan loppuun saakka. Hänen kansallistamistaan öljyvaroista tuli pysyvä kansallisen itsenäisyyden ja itsemääräämisoikeuden ikoni.</p><p>Sitä se on myös Meksikon tulevalle presidentille, kansallisesti suuntautuneelle vasemmistolaiselle <em>presidente electo</em> <strong>Andrés Manuel López Obradorille</strong> (<strong>AMLO</strong>).</p><p>USA taipui 1940-luvun loppuun mennessä hyväksymään Meksikon ja muun Latinalaisen Amerikan tuontisubstituutiopolitiikan. Yhdysvalloissa tajuttiin, että myös tullimuurin taakse Meksikoon sijoittuneet yhdysvaltalaisyhtiöt hyötyivät tuontisubstituutiosta eli tuontihyödykkeiden korvaamisesta kotimaassa tuotetuilla hyödykkeillä.</p><p>Toisaalta myös kotimaisten kapitalistien ja heidän etujensa arvostus lisääntyi Meksikossa 1950-luvulla; heidät rehabilitoitiin eli he saivat vallankumouksen ja etenkin sen jyrkimmän retoriikan jälkeisen arvon- ja kunnianpalautuksen. Yleisemminkin elettiin kansallisen, mutta asteittain uudelleen kansainvälistyvän kapitalismin aikakautta.</p><p>Sisäpoliittisessa retoriikassa kotimaisia kapitalisteja yhä arvosteltiin, mutta tosiasiallisesti heidän etujaan ajettiin sillä edellytyksellä, että he hyväksyivät valtapuolueen poliittisen valta-aseman. Osaltaan tämä liittyi myös siihen, että maan presidentit ja puolueen kaaderit olivat jo pidemmän aikaa rikastuttaneet myös itseään.</p><p>Siitä lähtien Meksiko ja Yhdysvallat ja niiden taloudet ovat jälleen asteittain integroituneet toisiinsa. Kanadan ja Meksikon välinen kauppa on ollut ja on vähäisempää. Toisaalta Meksikon ja Kanadan poliittisesta yhteistyöstä &ndash; USA:n ylivallan patoamisesta &ndash; tuli Naftan alla tärkeää.</p><p><em>Työvoiman liikkuvuus, maquiladorat ja &rdquo;globalisaation&rdquo; käynnistyminen</em></p><p>Monet meksikolaiset lähtivät etsimään töitä USA:sta jo 1800-luvun lopulla ja 1900-luvulla heitä aika ajoin myös palautettiin suurin määrin. Suursodan aikana vuon&shy;na 1942 solmittiin <em>Bracero</em>-sopimus, joka mahdollisti meksikolaisten siirtotyöläisten luvallisen työnteon Yhdysvalloissa.</p><p>Sopimusta jatkettiin monta kertaa vuoteen 1964 saakka, vaikka siirtotyöläisyyden vaikutuksia myös kritisoitiin niin USA:ssa kuin Meksikossa. Vuonna 1965 Meksiko esitti suunnitelman rajaseudun teollistamises&shy;ta ulkomaisten yritysten työvoimainten&shy;siivisillä kokoonpanotehtailla (<em>maquiladoras</em>).</p><p>Yhdysvaltalaisten yritysten kansainvälistymistä kannustettiin vuosien 1939&ndash;1945 suursodan jälkeen. Se, mitä kutsutaan &rdquo;globalisaatioksi&rdquo;, käynnistyi <em>maquiladorien</em> myötä &ndash; tosin myös Etelä-Koreaa on tarjottu globalisaation käynnistymispaikaksi.</p><p><em>Vanhan ja uuden järjestyksen kriisit, dollarimiljardöörit ja &rdquo;Nafta-kuntoon&rdquo; saattaminen</em></p><p>Sekä tuontisubstituutiopolitiikka että sotien jälkeinen raha- ja finanssipoliittinen Bretton Woods-järjestelmä ajautuivat kriisiin 1960&ndash;1970-lukujen taitteessa. USA:n taloudellisten ja poliittisten voimien ja meksikolaisten kapita&shy;listen yhteistyö tuki tuontisubstituutiopolitiikan murentamista.</p><p>Meksiko ajautui ja ajettiin toistuvien talouskriisi-devalvaatioiden kierteeseen, jotka jatkuivat myös Naftan voimaanastumisen (1994) jälkeisen <em>peso-</em> tai <em>tequilakriisin</em> myötä. Maan työvoimasta tuli dollarihinnoin naurettavan halpaa. 1960&ndash;1970-luvuilta lähtien köyhtyivät etenkin köyhät, vuonna 1982 alkoi myös maan varsin laajan keskiluokan dramaattinen köyhtyminen.</p><p>Samalla Meksikoon syntyi uusi dollarimiljardöörien ryhmä &ndash; usein kohdennettujen yksityistämisten myötä, kuten ex-Neuvostoliiton oligarkkien tapauksessa. Meksikon ja Venäjän vallankumoukset olivat hyvin erityyppisiä, mutta kumpikin edusti irtiottoa silloisesta maailmantaloudesta.</p><p>Talouslehti <em>Forbesin</em> vuoden 1994 dollarimiljardöörilistalla oli 24 meksikolaista. <em>Peso-kriisin</em> tuottama devalvaatio pudotti 14 heistä listalta ja vuonna 1995 heitä oli enää 10. Vuonna 2015 heitä oli ilmeisesti ennätysmäärä 31 ja jälleen taantuma puolitti luvun vuoden 2018 lukuun 16.</p><p>Meksikoa muokattiin &rdquo;Nafta-kuntoon&rdquo;. Se tehtiin Yhdysvaltain kahdenvälisen politiikan jatkeena toimineiden IMF:n rakennesopeutusohjelmien ja GATT-sopimuksen kaupanvapautta&shy;mistoimenpiteiden sekä pääomamarkkinoiden vapauttamisen avulla.</p><p><strong>Naftan solmiminen ja eräitä sen vaikutuksia</strong></p><p>PRI:n ehdokas <strong>Carlos Salinas de Gortari</strong> valittiin presidentiksi vuoden 1988 vilpillisissä vaaleissa &ndash; asia tiedettiin ulkomailla, mutta siltä suljettiin silmät. Vielä vaalikampanjansa aikana Salinas ei pitänyt Pohjois-Amerikan yhdentymisprosessia keskeisimpänä asiana.</p><p>Mieli muuttui kun heräsi pelko siitä, että Itä-Euroopan jälleenrakennusprosessi imisi pääosan kansainvälisistä pääomis&shy;ta. Salinasin hallinto ryhtyi tavoittele&shy;maan samantyyppistä vapaakauppasopimusta, jonka Yhdysvallat oli solminut Kanadan kanssa vuonna 1988.</p><p>Monelle meksikolaiselle oli vaikeata hyväksyä ajatus integroitumisesta perinteisen vihollismaan USA:n kanssa. Autoritaarinen hallinto ei kysynyt heidän mielipidettään ja 10.6.1990 presidentit <strong>George Herbert Walker Bush</strong> ja Salinas de Gortari käynnistivät muodolliset neuvotte&shy;lut.</p><p>Trilateraaliset neuvottelut alkoivat 5.2.1991 kun pääministeri <strong>Martin Brian Mulroneyn</strong> johtama Kanada tuli mukaan. Nafta-sopimus allekirjoitettiin 17.12.1992. USA:n kongressi ei ratifioinut sopimusta ilman opposition ja kansalaisjärjestöjen vaatimia työvoimaa ja ympäristöä koskevia rinnakkaissopimuksia, joita koskevat neuvottelut saatiin päätökseen 13.8.1993.</p><p>Meksikolta vaadittiin, ja se joutui tekemään monia myönnytyksiä, muun muassa petrokemianteollisuuden, kaivosteollisuuden ja maaperän hyödyntämisen suhteen; Lázaro Cárdenasin toteuttama öljyvarojen kansallistaminen haluttiin murentaa. Kanada oli menettänyt suvereniteettinsa luonnonvarojen ja osin öljynviennin suhteen jo aikaisemmin.</p><p>Tammikuussa 1992 sovittiin finanssi-instituutioiden avaamisesta yhdysvaltalaisille sijoituksille. Meksiko vastusti sitä, koska USA:n lait eivät sallineet pankkien liittovaltion laajuista toimintaa, eivätkä sitä, että pankit omistavat pörssivälitystoimistoja tai vakuutusyhtiöitä &ndash; Meksikon ja Kanadan lait sen sijaan sallivat.</p><p>Vuonna 1994 alkanut <em>peso-kriisi</em> nopeutti Meksikon finanssimarkkinoiden avaamista, ja viimeisteli tien pankkien ajautumiselle ulkomaiseen omistukseen <em>lähes</em> <em>täysin</em>. Edes Suomen surkeasti hoidettu 1990-luvun pankkikriisi ei tuottanut niin totaalista tuhoa.</p><p>Naftaa kritisoitiinkin siitä, että kauppasopimuksen sijaan se on &rdquo;tosiolemukseltaan&rdquo; investointisopimus; sen 11. artiklan säädöksiä pyrittiin edistämään myös kaatuneen Monenkeskisen investointisopimuksen (MAI) puitteissa. Kaupan osalta Meksikon vienti on ollut ja on pääasiassa yhdysvaltalaisten ja muiden ulkomaisten <em>maquiladorien</em> vientiä Yhdysvaltoihin.</p><p><em>Maataloussektorin kehitys</em></p><p>Vallankumouksen jälkeen Meksikon maataloutta uudistettiin alkuperäiskansojen yhteisöllisen <em>ejido</em>-järjestelmän pohjalta &ndash; sittemmin järjestelmä korruptoitui ja vajosi <em>klientelismiin</em>, jonka avulla PRI kontrolloi <em>ejidoja</em> ja siten myös alkuperäisväestön elämää.</p><p>Meksiko saavutti 1940-luvulle tultaessa maataloustuotteiden omavaraisuuden ja maatalous tuotti välituot&shy;teita myös maan teollisuudelle. Maataloustuotteiden viennistä tuli tärkeä osa maan vientiä. Olosuhteet muuttuivat ja 1970-luvulle tultaessa Meksiko joutui tuomaan jopa peruselintarvikkeita. Suuntautuminen va&shy;paakauppaan heikensi tilannetta entisestään.</p><p>Cárdenasin kauden jälkeen maatalouden kehittäminen kohdistui enemmän yksityisen pienviljelyn sekä vientiin suuntautuneen ja usein keinokastelua hyödyntäneen maataloussektorin tukemi&shy;seen.</p><p>Vapaakaupan myötä maatalouden painopiste siirtyi 1980-luvulta lähtien yhä enemmän yksityissektorin suuntaan ja se myös pakotti maanviljelijät kilpailemaan Yhdysvaltain pääomavaltaisen ja vahvasti tuetun suurviljelyn kanssa.</p><p>Naftan alla Salinas ajoi tammikuussa 1992 läpi perustuslain 27. pykälän uudistuksen, joka heikensi olennai&shy;sesti <em>ejidojen </em>asemaa. Jos teollisuuden osalta Naftan pelättiin tekevän koko Meksikosta suuren <em>maquiladoran</em>, maaseudulla sen pelättiin tuhoavan maan työvoimavaltaisen maatalouden.</p><p>Myös Meksikon modernisoitumaan pyrkivä yksityismaatalous kärsi yhdysvaltalaisesta kilpailusta ja finanssikriiseistä; Nafta-neuvotteluissa Meksiko joutui tekemään myönnytyksiä myös maataloussektorilla.</p><p>Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimuksen astuessa voimaan 1.1.1994, <em>uuszapatistit</em> eli <em>EZLN</em> julistivat sodan laittomaksi todetulle Meksikon hallitukselle. Maatalouden alasajo oli heille keskeisimpiä syitä sodanjulistukseen, eikä syyttä; myös maissia ryhdyttiin tuomaan ja hinnat nousivat. Sittemmin biopolttoainekriisi nosti tortillojen hinnan pilviin.</p><p>Se oli keskeistä myös valuuttalainojen ylivelkaannuttamille tuotantoaan modernisoineille keskiluokkaisille maatalousyrittäjille, joiden asiaa ajoi <em>El Barzón</em>-järjestö. Sen kansainvälisen koordinaattorin <strong>Jose Maria&nbsp;Imazin</strong> mukaan Nafta on turmiollinen Meksikon pienyrityksille.</p><p><em>Center for Economic and Policy Researchin</em> (CEPR) mukaan Meksikon perhevaltaisten tilojen työllisyys väheni vuosina 1991&ndash;2007 58 prosenttia, 8,4 miljoonasta 3,5 miljoonaan. Muilla maataloussektoreilla oli kasvua, joten nettotappio oli 1,9 miljoonaa työpaikkaa.</p><p><em>Talouskasvun erot, pien- ja keskisuuret yritykset, köyhyyden pysyvyys ja keskiluokkien kriisi</em></p><p>CEPR:n mukaan Meksikon 0,9 %:n talouskasvu <em>per annum</em> vuosina 1994&ndash;2012 oli 18:ta huonoin 20 Latinalaisen Amerikan maan joukossa.</p><p><em>Small Business &amp; Entrepreneurship Councilin</em> mukaan USA:n hyödykevienti Meksikoon lisääntyi 484,4 prosenttia vuosina 1993&ndash;2017. Yhdysvaltain tuonti Kanadasta lisääntyi 268,8 % vuosina 1988&ndash;2017 ja Meksikosta 686,7 % vuosina 1993&ndash;2017. Meksikon vienti on &ndash; kuten jo havaitsimme &ndash; suurelta osin <em>maquiladorien </em>vientiä.</p><p><em>Investopedian</em> mukaan USA:n BKT <em>per capita </em>nousi vuosina 1993&ndash;2015 39,3 prosenttia, Kanadan 40,3 % ja Meksikon 24,1 %. Koska lähtötaso on erilainen, Meksikon viiva kaaviossa näyttää melkein suoralta, kun taas USA:n ja Kanadan viivassa nousu näkyy selvästi.</p><p><em>Investopedia</em> hämmästelee tätä, koska yleensä muodostuvien markkinoiden talouskasvu ylittää taloudellisesti kehittyneiden maiden talouskasvun.</p><p>Nafta-maiden kansalaisjärjestöjen <em>Replace Naftasta</em> arvioidaan, että Naftan neljän ensimmäisen vuoden aikana 28&nbsp;000 meksikolaista pien- ja keskisuurta yritystä kaatui. Vuonna 2017 50 % kaikista meksikolaisista ja 60 % maaseudun väestöstä kituutti yhä köyhyysrajan alapuolella &ndash; CEPR:in mukaan köyhyysaste pysyi vuosina 1994&ndash;2012 lähes muuttumattomana.</p><p>Toisaalta, <em>Meksikon kansal&shy;lisen tilastoinstituutin</em> (<em>INEGI</em>) mukaan vuonna 1988 Meksikossa oli 1396 <em>maquiladoraa</em> ja niissä oli 369 489 työntekijää. Naftan tullessa voimaan vuonna 1994 niitä oli jo 2085 (583&nbsp;044) ja vuonna 1996 yllettiin lukemaan 2411 (754 858).</p><p>Vuonna 1998 arveltiin, että globalisoituva ja kriisialtis maailmantalous johtaa siihen, että aikaisemmin suhteellisen mukavasti eläneet maailman keskiluokat rutistetaan kuiviin, niin Meksikossa &ndash; jossa kehitys oli alkanut jo aikaisemmin &ndash; kuin muuallakin maailmassa.</p><p>Kehitys kehittyy, myös kapitalistinen kehitys. Autoritaarisen hallinnon ja kapitalistisen kehityksen polun yhdistänyt Kiina, jonka työvoimapotentiaali on valtava, nousi uudeksi vetonaulaksi. Monet mahdolliset uudet <em>maquiladorat</em> ja niiden mukana työpaikat suuntasivat 2000-luvulta lähtien Meksikon sijaan yhä enemmän Kiinaan.</p><p><em>Nafta ja huumekauppa</em></p><p>Nafta vapautti myös huumekauppaa, -investointeja ja -rahoitusta. Kun Kolumbian huumekartellien asema alkoi horjua, Meksiko alkoi kartellisoitua. Presidenttien Salinas de Gortari ja <strong>Ernesto Zedillo Ponce de León</strong> on epäilty kytkeytyneen eri tavoin huumerahaan sekä sen pesuun ja suojeluun.</p><p>Vuonna 1939 perustettu konservatiivinen ja keskusta-oikeistolainen <em>Kansallinen toimintapuolue</em> (<em>PAN</em>) oli perustamisestaan lähtien ainoa tosiasiallisesti tunnustettu oppositiopuolue. Sen todellinen poliittinen valta oli kuitenkin vähäinen aina 1980- ja etenkin 1990-luvulle saakka, jolloin myös valtapuolue <em>PRI</em> alkoi suuntautua taloudellis-poliittisen oikeiston suuntaan.</p><p>Yleisesti arvioidaan, että <em>PRI</em> alkoi silloin myös valmistautua valtakautensa päättymiseen. <em>PRI</em>:n oikeistolaisemmat talousliberaalit piirit näkivät, että jos ja kun <em>PRI:n</em> pitää luopua vallasta, se luovutetaan mieluiten <em>PAN:ille.</em></p><p><em>PAN:ia</em> edustanut &rdquo;prinkaataja&rdquo; <strong>Vicente Fox Quesada</strong> voitti presidentinvaalit vuonna 2000. Hän saattoi olla ainoa presidentti (2000&ndash;2006), ainakin Salinasista vuoteen 2018 saakka, joka oli melko lailla vapaa huumekytkennöistä. Häntä tosin pidettiin heikkona presidenttinä.</p><p>Huumerahasta epäiltiin myös <em>PAN:in</em> kovaotteisempaa <strong>Felipe de Jesús Cálderon Hinojosaa</strong>, jonka epälegitiiminä pidetty hallinto (2006&ndash;2012) käynnisti Yhdysvaltain tuella huumesodan, joka on vaatinut jopa 300&nbsp;000 ihmisen hengen; yli kolme kertaa enemmän kuin suomalaisia kaatui Talvi-, Jatko- ja Lapin sodissa.</p><p>George H. W. Bushin hallinto ja kauppaneuvottelija <strong>Carla Anderson Hills</strong> tiesivät, mutta ohittivat ja kielsivät sen, että neuvoteltava Nafta kytkeytyisi huumekauppaan &ndash; helpottaen sitä. On vaikea kuvitella, ettei myös kesken neuvotteluja presidentiksi noussut <strong>William Jefferson Clinton</strong> olisi tiennyt sitä.</p><p><strong>Uuden Naftan neuvottelut &ndash; myönteinen yllätys vai karvas kalkki?</strong></p><p><em>Neuvottelevien maiden poliittinen johto</em></p><p>Meksikoa johtaa 1.12.2018 saakka <em>priista</em> <strong>Enrique Peña Nieto</strong>, joka valittiin presidentiksi vuonna 2012, <em>PRI:n</em> 12 vuoden Siperia-opintien jälkeen. Hänellä oli kiistanalainen historia Méxicon osavaltion kuvernöörinä ennen presidenttiyttään ja hänen kaudellaan huumesota jatkui. Myös virallinen kertomus osavaltion terveydenhoidon merkittävästä kehityksestä kyseenalaistetaan.</p><p><em>Presidente electo</em> López Obradorin (AMLO) tiimi osallistui neuvotteluihin tarkkailijan ominaisuudessa; nykyinen ja tuleva presidentti tiimeineen muodostivat Meksikon yhteisen kansallisen rintaman.</p><p>USA:n politiikan johdossa on liki koko maailman inhokki Donald Trump. Nyt kun hän on haastanut &rdquo;globalisaation&rdquo; monenkeskiset taloudelliset instituutiot ja sopimukset, monet niitä kritisoineet tahot tuntuvat muuttuneen talousliberaalin globaalitalouden ystäviksi &ndash; se tuntuu oudolta. Sumentaako Trump-inho järkevän ajattelun?</p><p>Kanadassa poliittista valtaa pitää käsissään Liberaalipuolueen johtaja <strong>Justin Pierre James Trudeau</strong>, joka johti puolueensa suureen vaalivoittoon vuoden 2015 liittovaltiovaaleissa. Hänellä on siis vahva mandaatti johtaa maataan, myös Nafta-neuvotteluissa.</p><p>Huomioitakoon, että <em>Investopedian</em> mukaan se, että Yhdysvaltain teollisuustyöpaikat vähentyivät 30 prosenttia vuosina 1993&ndash;2016, 17,7 miljoonasta 12,3 miljoonaan, osui yhteen Naftan kanssa. Vaikka on vaikea osoittaa, missä määrin Nafta vaikutti laskuun &ndash; myös muun muassa työvoimakulujen alentamiseen tähtäävän tuotantoteknologian kehitys on vaikuttanut siihen &ndash; luvut antavat tukea Trumpin näkemykselle.</p><p>Mitä syntyi kun konservatiivi Trump, <em>priista</em> Peña Nieto ja liberaali Trudeau neuvottelivat? Tai, itse asiassa, kun Trumpin edustajat neuvottelivat kahdenkeskisesti Peña Nieton ja Trudeaun edustajien kanssa, Meksikon ja Kanadan pitäessä samaan aikaan yhteyttä keskenään?</p><p>Yllättävää kyllä, uusi Nafta saattaa olla, ainakin osin, myös Meksikolle ja Kanadalle parempi Nafta.</p><p><em>Meksikon ja USA:n neuvotteluista</em></p><p>Meksiko ja USA sopivat neuvotteluissa, että sopimuksen kesto on 16 vuotta, mutta sitä tarkastellaan kuuden vuoden välein. Sopimus voidaan uusia niin, että se kestää toiset 16 vuotta.</p><p>Tullivapaiden autojen &rdquo;kotimaisuus&rdquo;-astetta nostetaan 62,5:stä 75:n prosenttiin eli niin suuren osan pitää olla tehty sopimusmaissa. Lisäksi 40&ndash;45 % autosta pitää olla sellaisten työntekijöiden tekemää, jotka ansaitsevat vähintään 16 USD tunnissa; jotta yritykset eivät siirtyisi Meksikoon.</p><p>Lisäksi, suurin yllätys on se, että sekä Meksiko että USA sitoutuivat <em>Kansainvälisen työjärjestön</em> (<em>ILO</em>) mukaisiin työvoimanormeihin ja käytäntöihin. Maat sitoutuivat toteuttamaan ne ja mikä tärkeintä, myös siihen, että maat eivät mitätöi niitä omalla lainsäädännöllään.</p><p>Jos tämä sitoumus pidetään, niin Yhdysvalloissa kuin Meksikossakin, parannus aikaisempaan <em>de facto</em> asiantilaan on merkittävä.</p><p>Koska Meksikoa on jo vuosikymmenten ajan pakotettu halpatyövoiman <em>maquiladora</em>-maaksi, AMLO:n Meksiko joutuu tosin tasapainoilemaan. Yhtäältä, kuinka paljon meksikolaisen <em>maquiladora</em>-työvoiman hinta voi nousta, ilman että <em>maquiladorien</em> massapako esimerkiksi Kiinaan toteutuisi? Toisaalta, kuinka paljon korvaavia uusia kotimaisia työpaikkoja voidaan luoda?</p><p>Sopimustulosten osalta siteerasin espanjankielistä <em>BBC Mundoa</em>. Se on asiantuntijoiden kanssa samaa mieltä siitä, että nämä &rdquo;uudet kaupalliset näkymät&rdquo; ovat sen mukaisia, kuinka Trump määrittää Meksikon tulevan presidentin AMLO:n, josta Trump oli &rdquo;vaikuttunut&rdquo;.</p><p>Meksiko ja USA painostivat Kanadaa neuvottelutuloksen saavuttamiseen 1.10.2018 mennessä, sillä uhalla, että Kanada suljetaan ulos vielä sopimushetkellä bilateraalisesta uudesta sopimuksesta.</p><p>Peña Nieton Meksiko, joka pitää Kanadan lailla kolmenkeskeistä sopimusta tärkeänä, haluaa uuden Naftan ratifioiduksi ennen kuin Meksikon presidentinvaalit 2.7.2018 voittanut AMLO nousee valtaan 1.12.2018. Trudeaun tapaan myös AMLO:lla on vahva äänestäjien antama mandaatti.</p><p>Kanada edellytti, että Naftan artiklan 19 mukainen sovittelumekanismi, jonka perusta oli jo Kanadan ja USA:n vuoden 1988 sopimuksessa, säilytetään. Sen mukaan kummankin osapuolen edustajat osallistuvat binationaaliseen paneeliin, joka voi tulkita ja soveltaa kansallista lakia.</p><p>Trumpin USA vastusti paneeleja, koska maa on usein hävinnyt käsittelyissä ja koska niiden katsottiin olevan vastoin USA:n perustuslakia, jonka mukaan liittovaltion oikeusistuimet tulkitsevat ja soveltavat Yhdysvaltain lakeja.</p><p>Toisaalta neuvottelujen aikana oli kyseenalaista, oliko Trumpilla edes mandaattia bilateraalisiin sopimuksiin, koska hänelle myönnettiin mandaatti neuvotella uudelleen kolmikantainen Nafta.</p><p>Meksikon teollisuuden ja sen vaikutusvaltaisen <em>CCE:n</em> (<em>Consejo Coordinador Empresarial</em>) ohjeistamalle Peña Nietolle tärkeämpi oli artikla 20, jossa käsitellään valtiolta-valtiolle -sopimismekanismia. <em>CEE:n</em> <strong>Rafael</strong> <strong>Moisés Kalach Mizrahin</strong> mukaan artikla 20 pitää koko sopimuksen kasassa.</p><p>Meksikolainen <em>Santamarina + Stetan</em> kauppaoikeusjuristi <strong>Alejandro Luna Arena</strong> katsoo, että Meksiko ei murehtinut niin paljon artiklasta 19, ja oli valmis alistamaan ristiriitojen käsittelyn yhdysvaltalaisille tuomioistuimille, koska niiden menettelytavat ovat GATT-sopimusten ja WTO:n mukaisia.</p><p>Toisaalta, jos Trumpin muutoshalu kohdistuu myös voimassaoleviin GATT-sopimuksiin ja WTO:hon, Lunan ja <em>CCE:n</em> luottamus artiklaan 20 ja yhdysvaltalaisiin tuomioistuimiin saattaa osoittautua sinisilmäiseksi. Mutta mitä O&rsquo;Sullivan 1800-luvun puolivälissä ennustikaan?</p><p>Myös Naftan artikla 11 käsittelee ristiriitoja ja se sallii yhtiöiden haastaa valtioita oikeuteen jos ne katsovat tulleensa syrjityiksi. Artikla 11 on pahamaineinen, koska sen puitteissa yritykset voivat vaatia korvauksia &rdquo;menetetyistä&rdquo; tulevaisuuden tuloistaan, jos valtiossa säädetään niitä ehkäisevä laki. Artiklaa on perustellusti pidetty demokratian ja kansanvaltaisen päätöksenteon vastaisena.</p><p>Ciudad de Méxicon pormestarina karaistunut ja vuonna 2006 massiivisen kansanliikkeen perustanut, mutta maltillistunut vasemmistolainen AMLO oli vielä vuonna 2017 huolissaan siitä, että Peña Nieto neuvottelee huonon sopimuksen heikoista lähtökohdista.</p><p>Presidentiksi valittuna hänen lausuntonsa USA:n kanssa saavutetusta sopimuksesta oli hyvin myönteinen, koska hän katsoi sen turvaavan yhtäältä Meksikon itsenäisyyden ja suvereniteetin, sekä toisaalta itsenäisen päätösvallan energiakysymyksessä.</p><p>AMLO arvioi myös, että neuvottelut Trumpin kanssa sujuivat hyvin. Sekä Peña Nieto että AMLO toivoivat, että Nafta säilyy kolmen maan sopimuksena eli että Kanada pysyy mukana.</p><p><em>Kanadan ja USA:n neuvotteluista sekä uudesta Naftasta</em></p><p>Kanadalle asetettiin neuvottelujen maksimimääräajaksi 1. lokakuuta 2018. Ja kuten tavanomaiseen Hollywood-tyyliin dramatisoiduissa jännityselokuvissa, kutkuttava tilanne laukesi aivan viime hetkillä 30. syyskuuta 2018.</p><p>Siinä missä alkuperäisen Naftan taustalla oli Kanadan ja USA:n vapaakauppasopimus, uusi Nafta neuvoteltiin niin, että Meksikon ja USA:n sopimus neuvoteltiin ensin; toki vanhan Naftan asettamassa viitekehyksessä.</p><p>Myös uusi Nafta on kolmikantainen, vaikka se sisältää osallistujamaiden välisiä erillissopimuksia, varaumia ja lisäpöytäkirjoja. Kanadan edellyttämä Naftan artiklan 19 mukainen sovittelumekanismi säilytettiin. Kahden kiistelevän puolen tapauksessa kummankin osapuolen edustajat voivat osallistua binationaaliseen paneeliin, jollainen perustetaan tarvittaessa.</p><p>Meksikon hallituksen sivuilta (<a href="http://www.gob.mx/">www.gob.mx</a>) löytyvän uuden Naftan sopimuksen mukaan myös kiistan ulkopuolisen kolmannen osapuolen edustaja voi liittyä sovittelupaneeliin, osallistua sen kuulemisiin, tehdä kirjallisia esityksiä paneelille ja ottaa vastaan kiistan osapuolten kirjallisia esityksiä.</p><p>Paneelin osapuolten tulee myös pyrkiä välttämään ratkaisuja, jotka olisivat haitallisia kolmannelle sopimusosapuolelle. Myös Meksikon <em>CCE:n</em> tärkeänä pitämää valtiolta-valtiolle -sopimismekanismia kehitettiin.</p><p>Perinteisen kansainvälisen <em>Mayer Brown -lakiyhtiön</em> mukaan sijoittaja-valtio -ristiriitojen sovittelumekanismi (ISDS) poistettiin kokonaan USA:n ja Kanadan toimijoiden välisistä kiistoista, mikä on osa Trumpin tavoitetta estää se, että ulkomaiset USA:ssa toimivat yritykset voisivat vältellä kiistojen käsittelyä yhdysvaltalaisissa tuomioistuimissa.</p><p>Meksikon ja USA:n toimijoiden välillä ISDS:n käyttömahdollisuuksia rajoitetaan merkittävästi. Sopimus estää monien meksikolaisten ja yhdysvaltalaisten sijoittajien mahdollisuuden vedota &rdquo;oikeudenmukainen ja tasapuolinen kohtelu&rdquo; -standardiin, joka sisältyy useimpiin kansainvälisiin investointisopimuksiin, kuten myös näiden sijoittajien mahdollisuuden vaatia korvauksia &rdquo;epäsuorasta pakkolunastuksesta&rdquo;.</p><p>Mikä mielenkiintoisinta, <em>Mayer Brownin</em> mukaan Meksikon ja USA:n tapauksessa asetetaan myös menettelytaparajoituksia ISDS:n käytölle. Sijoittajat joutuvat joissain tapauksissa esittämään vaatimuksensa kansalliselle tuomioistuimelle. Sijoittajat joutuisivat odottamaan 30 kuukautta tai kansallisen viimekäden vetoomustuomioistuimen lopullista päätöstä, ellei sitten olisi selvää, että kansalliseen tuomioistuimeen vetoaminen olisi &rdquo;ilmiselvästi hyödytöntä tai osoitettavasti tehotonta&rdquo;.</p><p>Voisi olettaa, että ainakin uusliberalistisia kauppa- ja investointisopimuksia ja -instituutioita kritisoineet tahot pitäisivät näitä muutoksia hyvinä parannuksina.</p><p>Toisaalta on helppo ymmärtää, että on eroja siinä, onko kyseessä suurvallan, keskisuuren valtion tai pikkuvaltion sijoittajasta. Etenkin suurvalloilla on myös muita painostuskeinoja investointiensa suojaamiseen, viimekädessä sotilaallisia.</p><p><em>Uuden Naftan ratifioinnista</em></p><p><em>BBC Mundon</em> mukaan uuden Naftan jäsenmaiden kongresseilla on 60 päivää aikaa tarkastella sitä ja tehdä muutosehdotuksia siihen, sekä hyväksyä tai hylätä se.</p><p>Aikataulu on laadittu niin, että se päättyy ennen AMLO:n valtaannousua. Tällöin mahdolliset virheet ja ongelmat kirjautuvat Peña Nieton hallinnon niskoille ja AMLO, joka on nyt sisäpiiriläinen, voi aloittaa puhtaalta pöydältä ja nauttia mahdollisista menestyksen hedelmistä.</p><p>Tämä kuuluu Meksikon presidentinvaihdosten normaaliin kaavaan, jolloin aikaisempi vetovastuun kantaja ja etujen nauttija poistuu näyttämöltä. Pystyykö AMLO muuttamaan &ndash; ja haluaako hän tehdä niin &ndash; traditioita sisältäpäin jää nähtäväksi.</p><p>Kaikkien jäsenmaiden kongressien ja parlamenttien tulee, ainakin periaatteessa, päättää siitä, ratifioidaanko uusi Nafta vai ei. Tuleeko näin tapahtumaan, on jo sinänsä epävarmaa ja riippuu paljon Yhdysvaltain kaksikamarisen kongressin toimista ja päätöksistä.</p><p>Eikä vähiten siksi, että 60 päivän raja ei koske Yhdysvaltain kongressia, jolla on 90 päivää eli lähes vuoden 2018 loppuun aikaa ratifioida tai olla ratifioimatta sitä.</p><p>Näin ollen USA:n välivaalien jälkeen edustajainhuoneen enemmistön saaneilla demokraateilla on sanansa sanottavana ja etenkin edustajainhuoneen demokraattien johtaja <strong>Nancy Patricia D&rsquo;Alesandro Pelosi</strong> on jo vaatinut Meksikoa noudattamaan työvoima- ja ympäristösäädöksiä. Saman vaateen voisi tosin asettaa myös Yhdysvalloille.</p><p>Sekä Kanada että Meksiko ovat odottavalla kannalla ja pidättävät itsellään oikeuden ratifioida tai olla ratifioimatta uuttaa Naftaa.</p><p>Kanadalainen päivälehti <em>The Globe and Mail</em> raportoi, että Trudeaun mukaan Kanada saattaa ratifioida uuden Naftan riippumatta terästulleihin liittyvästä kiistasta. <em>Canadian Broadcasting Corporationin</em> (<em>CBC)</em> mukaan Meksikon tuleva ulkoministeri <strong>Marcelo Luis Ebrard Casaubón </strong>puolestaan arveli lokakuussa, että USA voi poistaa teräs- ja alumiinitullit sitten kun uusi Nafta on allekirjoitettu.</p><p>Meksikossa AMLO, joka sai presidentinvaaleissa 53 % äänistä, kannattaa itse sopimusta. Hänen <em>Kansallisen uudistumisen liikkeellä</em> (<em>MORENA</em>) on enemmistö Kongressin kummassakin kamarissa, edustainhuoneessa ja senaatissa.</p><p>Toisaalta <em>24 Horas</em> -lehden mukaan vuoden 1988 presidentinvaalit tosiasiallisesti voittaneen, Lázaro Cárdenasin pojan ja <em>Demokraattisen vallankumouksen puolueen</em> (<em>PRD</em>) perustajan <strong>Cuauhtémoc Cárdenas Solórzanon</strong> mukaan Meksikon senaatin ei pitäisi ratifioida uutta Naftaa, joka kaventaa Meksikon suvereniteettia. Myös AMLO kuului aikaisemmin <em>PRD:hen</em>.</p><p><em>Miten uuden Naftan voitot ja tappiot jakautuivat</em></p><p><em>BBC Mundon</em> mukaan Trumpin toiminta oli menestyksekästä, koska hän sai läpi monia vaatimuksiaan. <em>Reutersin</em> mukaan Kanada voitti sopimuksessa Meksikolta autonvientioikeuksia Yhdysvaltoihin. Maat sopivat 2,6 miljoonan auton kiintiöistä, jos Trump asettaa yleisen 25 prosentin lisätullin autontuonnille.</p><p>Tämä lisävientikiintiö tulisi <em>Reutersin</em> mukaan Kanadan nykyisen kahden miljoonan vuosittaisen autontuotannon päälle. Alla auki kirjoitettavan <em>CFR:n</em> mukaan kiintiö ei vaikuta negatiivisesti Meksikoon heti, koska sen myötä maan autovienti Yhdysvaltoihin lisääntyisi alkuun jonkin verran.</p><p>Toisaalta, <em>The Council on Foreign Relationsin </em>(<em>CFR</em>) &ndash; Yhdysvaltain etenkin itärannikon yläluokan vaikutusvaltainen instituutio &ndash; mukaan uuden Naftan säädösten tavoitteena on rajoittaa Meksikon tulevaisuuden auto- ja auton varaosavientiä Yhdysvaltoihin.</p><p>Sopimuksen toteutuvia vaikutuksia on liian aikaista ennakoida, koska sitä ei ole vielä edes ratifioitu, mutta näyttäisi siltä, Meksiko saisi maksaa uuden Naftan kulut, kuten kävi myös alkuperäisen Naftan yhteydessä. Toisaalta se tuottaisi potentiaalisia etuja, joiden aikaansaamiseksi AMLO:n Meksiko joutuu tasapainoilemaan, kuten jo aikaisemmassa osiossa totesin.</p><p>Ei uudestakaan Naftasta näillä uudistuksilla kaikille hyvää tuottavaa sopimusta tule, eikä se tee tyhjäksi niitä tuhoja, joita Nafta ja koko monetaristis-talousliberaali (tunnetaan myös uusklassisena marginalistisena taloustieteenä tai uusliberalismina) vallankumous on tuottanut.</p><p>Naftan jäsenmaiden kansalaisjärjestöt julkistivat 18.1.2017 yhteisjulkilausuman, jonka mukaan Nafta tulee korvata sopimuksella, joka asettaisi työntekijät, maanviljelijät, kuluttajat ja ympäristön etusijalle. Siihen on vielä matkaa, mutta työntekijät saanevat hiukan balsamia haavoihinsa.</p><p>Toki monet &ndash; ja tyypillisesti etenkin eri maiden viralliset tahot &ndash; katsovat, että kyseinen taloustieteellis-ideologinen viitekehys on tuottanut paljon hyvää ja että sen puitteissa tehdyt sopimukset ovat olleet menestyksekkäitä.</p><p><em>Trumpin GATT- ja WTO-kortista</em></p><p>Trump on nostanut esiin sen mahdollisuuden, että Yhdysvallat eroaisi Maailman kauppajärjestö WTO:n jäsenyydestä tai GATT-sopimusten alaisuudesta. Emme tosin tiedä vielä, onko kyse pelkästä neuvottelubluffista vai onko hän tosissaan.</p><p>USA:n presidentillä on ollut vahvat kauppapoliittiset valtuudet 1930-luvulta lähtien ja nykyisen maailmanjärjestyksen instituutiot ovat käytännössä Yhdysvaltain luomia. Maailman vielä toistaiseksi vahvimpana supervaltana, kukaan tai mikään muu kuin sisäiset rajoitteet eivät voisi estää Yhdysvaltoja eroamasta maan niin halutessa.</p><p><em>Cornell Law Schoolin Legal Information Institute</em> toteaa, että Yhdysvaltain presidentit ovat voineet turvautua hätätilanteissa (in times of emergency) presidentillisiin asetuksiin (<em>Executive Orders</em>) ja saada niin lähes rajattoman vallan. Vuonna 2017 <em>CFR</em> totesi, että <em>tulevaisuuden</em> presidentit saattaisivat todennäköisesti vetäytyä kansainvälisistä sopimuksista (sekä <em>treaty</em> että <em>agreement</em> -tyyppisistä, katso P.S. tämän kirjoituksen lopussa) ilman kongressin suostumusta.</p><p>WTO:n säännöt mahdollistavat jäsenyys-sopimuksen uudelleenneuvottelun tietyin edellytyksin. En pidä mahdottomana sitä, että Trump turvautuisi presidentilliseen asetukseen käynnistääkseen uudelleenneuvottelut WTO:n kanssa ja haluaisi samalla irtautua GATT-säädöksistä.</p><p>Mitä tapahtuu jos neuvotteluissa ei päädytä ratkaisuun, vaikka uudelleenneuvotteluja haluava maa pystyisi esittämään säädökset täyttävät dokumentoidut perusteet vaateelleen? Tietääkseni yksikään jäsenmaa ei ole vielä eronnut WTO:sta, joten ennakkotapausta asiasta ei ole. WTO:n kotisivuilla esitellään vain liittymismahdollisuuksia, ei eroproseduureja.</p><p><em>Lähitulevaisuuden ennustamisen vaikeudesta</em></p><p>Lähitulevaisuutta on tällä hetkellä vaikea hahmottaa, mikä johtuu etenkin USA:n ja Venäjän johdon toimien arvaamattomuudesta, EU:n hajanaisuudesta &ndash; joka johtuu osaltaan ulkoisista hajautuspyrkimyksistä ja osaltaan EU:n omasta hajottavasta politiikasta &ndash; sekä siitä, miten Kiina tulee toimimaan.</p><p>Muun muassa historiallisen syklisyyden että jo todennettavissa olevien muutosten perusteella voi kuitenkin arvella, että suunta tulee olemaan kohti kansallisempia ratkaisuja, jotka voivat toteutua joko valtiotasolla tai makroalueellisella tasolla, suuralueiden ja/tai suurvaltioiden puitteissa.</p><p>Jos multilateraalinen kauppajärjestelmä ja vuosien 1939&ndash;1945 suursodan jälkeen luodun maailmanjärjestyksen instituutiot kestävät Trumpin mahdolliset pyrkimykset, niihin toivonsa asettavien ilo ei välttämättä tule olemaan pitkäkestoista.</p><p>Tämä johtuu &ndash; jos mahdolliset vakavat talouskriisit ja uudet, myös perinteisemmät, suursodat jätetään huomioimatta &ndash; ensisijaisesti siitä, että Kiina saattaa jossain vaiheessa haluta pystyttää uuden maailmanjärjestyksen ja sellaiset instituutiot, joita se pitää etujensa kannalta tarpeellisina.</p><p>Ainakin toistaiseksi Kiina näyttäisi arvioivan, että myös nykymallinen monenkeskinen järjestelmä palvelee sen etuja. Miten kauan, se riippuu monesta asiasta.</p><p>Koko tämä Kiina-keskeinen skenaario riippuu luonnollisesti siitä, että Kiina pystyy hallitsemaan ja voittamaan ne suuret uhat, joita sen nopea nousu ja tavat tuottaa sitä ovat synnyttäneet.&nbsp;</p><p><em>Entäpä jos <strong>Mike Davis</strong> tajusi jotain olennaista kapitalismin perusdynamiikasta?</em></p><p>Mike Davis kutsui vuoden 1984 artikkelissaan <em>The Political Economy of Late-Imperial America</em> USA:n eteläosien &rdquo;aurinkovyöhykettä&rdquo; maan sisäiseksi periferiaksi. Yhdysvaltain perinteisten takamaiden teollistuminen laajensi maan kapitalismin sisäistä taloudellista perustaa.</p><p>Ajatus kulki niin, että alisteinen ja riistetty sisäinen periferia voi uuden kansainvälisen työnjaon puitteissa toimia uutena taloudellisen kasvun dynaamisena alueena.</p><p>Tämä teollistuva ja kaupungistuva aurinkovyöhyke puolestaan muuntaa Meksikon ja Karibian alueen omaksi sisäiseksi periferiakseen; ylikuluttava USA hyödyntää rakennesopeutuksen kurjistamaa meksikolaista työvoimaa, jonka tarjonta näyttäytyi lähes loputtomalta.</p><p>Lisäksi, koska maahanmuuttovirrat &ndash; niin lailliset kuin laittomat &ndash; lähentelivät transatlanttisen migraation huipputasoa, joka oli vuosina 1901&ndash;1910, USA:n Työvoimaministeriö spekuloi, että uudet siirtolaiset edustivat jopa 45 prosenttia työvoimantarjonnan lisäyksestä 1980-luvulla.</p><p>Edelleen, koska työvoimamarkkinat poikkikansallistuivat, niiden segmentoituminen jatkoi kärjistymistään ja palkkataso määritteli yhä enemmän sosiaalisen reproduktion bantustan-tyyppisiä olosuhteita.</p><p>Näin ollen aurinkovyöhyke-kapitalismin uuskoloniaalinen logiikka takasi sen, että kotimaista matalapalkkataloutta ei voinut haastaa perustavanlaatuisesti, ilman samanaikaista muutosta rajamaa-alueiden hypertyöttömyys- ja dominanssirakenteissa.</p><p>Davis myös varoitti rakentamasta illuusioita eli välttämään sitä väärinkäsitystä, että &rdquo;vasemmistolaista&rdquo; politiikkaa voisi rakentaa anti-Reaganilaisen populismin varaan. Yhdysvaltain pääoman valta on bunkkeroitu pääoman etujen monimiljoonaisen massa-armeijan taakse.</p><p>Hän katsoi, että uudelleen muodostuvien sosiaalisten liikkeiden mahdollisuudet haastaa hallitsevien etujen &rdquo;kaikkivaltainen konstellaatio&rdquo;, tai edes muodostaa itsenäistä poliittista representaatiota, kytkeytyy enemmän kuin koskaan &rdquo;to the balance of power of US imperialism on a world scale&rdquo;.</p><p>Davis myös totesi, että kotimaisen fordismin kriisi nivoutui yhteen kolmannen maailman kapitalisen reformismin kanssa.</p><p>Sovelsin ajatusta &rdquo;aurinkovyöhykkeestä&rdquo; USA:n sisäisenä periferiana 1990-luvun alkupuolella niin, että Meksiko voi olla Naftan sisäinen periferia eli alisteinen, riistetty ja kurjistettu työvoimareservi, jolla saattaa olla mahdollisuus nousta uudeksi taloudellisen kasvun dynaamiseksi alueeksi ja ajan kanssa &rdquo;ensimmäiseen maailmaan&rdquo;.</p><p>USA:n etelä muuttui dynaamiseksi talousalueeksi osana Yhdysvaltoja. Voisiko tämä dynamiikka toimia myös silloin jos Meksiko säilyy itsenäisenä valtiona, vaikkakin osana Naftaa?</p><p>Uusi Nafta saattaisi potentiaalisesti luoda mahdollisuuksia tälle, alkuperäinen Nafta edusti pääosin Davisin kuvaamaa aurinkovyöhyke-kapitalismin uuskoloniaalista logiikkaa, mutta niin, että periferia ja sen logiikka tunkeutuivat osaltaan myös näiden uuskolonisaatiota harjoittavien maiden sisäpuolelle.</p><p>Vai onko Meksikon reaalikapitalistisena &rdquo;kutsumuskohtalona&rdquo;, sen lisäksi, että se oppii kunnioittamaan Yhdysvaltain perustuslakia, tulla myös sen osaksi, annektoiduksi o&rsquo;sullivanilaisen kaupallisen sivilisaatiokasvatuksen myötä?</p><p>Petri Minkkinen</p><p><em>P.S. Ainakin symbolisesti merkittävä kuriositeetti:</em></p><p>Trumpin Yhdysvallat halusi, että uutta Nafta-sopimusta kutsutaan Yhdysvaltain-Meksikon-Kanadan -sopimukseksi (USMCA, <em>Agreement</em>). Usein katsotaan, että Trump halusi muuttaa sopimuksen nimen osoittaakseen äänestäjilleen, että hän lakkautti vanhan Naftan, vaikka sitä lähinnä muutettiin.</p><p>Nimenmuutoksesta syntyi vähintäänkin symbolisesti merkittävää pörinää vesilasissa. <em>Business Insiderin</em> (<em>Nordic</em>) mukaan AMLO muistutti, että Naftan espanjankielinen lyhenne Tlcan tuli sanoista <em>Tratado de Libre Comercio de América del Norte</em>. Eli kyseessä oli ja on enemmän kuin <em>Agreement</em> eli ainakin sen espanjankielisessä nimessä tulee olla sana <em>Tratado</em> (<em>Treaty</em>).</p><p>AMLO teki twitter-kyselyn uudesta nimestä ja antoi kolme vaihtoehtoa: 1) TEUMECA: (T)ratado (E)stados (U)nidos, (Mé)xico, (Ca)nadá tai 2) T-MEC: (T)ratado (M)éxico, (E)stados Unidos, (C)anadá tai 3) ei kumpikaan.</p><p><em>Expansión</em>-lehden mukaan 102&nbsp;448 vastaajasta vaihtoehtoa T-MEC kannatti 45 prosenttia, TEUMECA:n äänisaaliin jäädessä 16 prosenttiin. Loput 39 % ei kannattanut kumpaakaan vaihtoehtoa. AMLO:n virallisten kotisivujen (<a href="https://lopezobrador.org.mx" title="https://lopezobrador.org.mx">https://lopezobrador.org.mx</a>) mukaan vastaavassa facebook-kyselyssä T-MEC sai 75 prosenttia äänistä.</p><p>Uuden Naftan meksikolainen lyhenne on siis T-MEC.</p><p>Suomenkielessä molemmat termit kääntyvät sanaksi sopimus ja eroja tehdään etenkin yhdyssanoilla tai esimerkiksi sanalla liitto ja sen yhdyssanaversioilla. <em>MacMillan Dictionaryn</em> mukaan:</p><p><em>Agreement</em> tarkoittaa sellaista päätöstä tai järjestelyä siitä mitä tehdään, jonka tekevät kaksi tai useampaa ihmistä, ryhmää tai organisaatiota.</p><p><em>Treaty</em> puolestaan tarkoittaa &ndash; tiivistetysti &ndash; virallista kirjallista kahden tai useamman maan välistä sopimusta (<em>agreement</em>), jonka kansalliset johtajat neuvottelevat ja joka pitää ratifioida.</p><p><u>Valokuvien käyttöoikeustiedot:</u></p><p>Olen hankkinut käyttöoikeudet kuviin 1-4, jotka löysin lähteistä: <em>Archivo General de la Nación</em>, <em>Ciudad de México</em> &amp; <em>Museo Regional de la Revolución Mexicana</em>, Puebla.</p><p>Kuvat 5-7 olen ottanut itse.</p><p>Kuva 8, vapaasti ladattavissa AMLO:n virallisilta www-sivuilta.</p><p>Kuva 9, kuva on <em>U.S. Mission to Mexicon</em> oma, joten ne se on public domain -materiaalia.</p><p>Kuva 10, kuva on <em>Executive Office of the President of the United Statesin</em> työntekijän työtehtävissään ottama, joten ne se on public domain -materiaalia.</p><p>Kuva 11, kuva on <em>U.S. Mission to Mexicon</em> oma, joten ne se on public domain -materiaalia.</p><p><em>USA:n ulkoministeriön copyright tiedot</em> (<a href="https://www.state.gov/misc/87529.htm#copyright" title="https://www.state.gov/misc/87529.htm#copyright">https://www.state.gov/misc/87529.htm#copyright</a>):</p><p>&rdquo;Unless a copyright is indicated, information on&nbsp;State Department websites&nbsp;is in the public domain and may be copied and distributed without permission. Citation of the U.S. State Department as source of the information is appreciated.</p><p>If a copyright is indicated on a photo, graphic, or other material, permission to copy these materials must be obtained from the original source. For photos without captions or with only partial captions, hold your cursor over the photo to view the &quot;alt tag&quot; for any copyright information. Please note that many photos used on this website are copyrighted. <u>Only State Department photos are in the public domain</u>.&rdquo;</p><p><u>Valokuvien tiedot:</u></p><p>1. Porfirio Díaz vuonna 1906 (valokuva F.L. Clarke, <em>Archivo General de la Nación</em>, Ciudad de México).</p><p>2. Francisco I. Madero vuonna 1911 (valokuva F. L. Clarke, <em>Archivo General de la Nación</em>, Ciudad de México).</p><p>3. Vallankumouksen naistaistelija (<em>Museo Regional de la Revolución Mexicana</em>, Puebla).</p><p>4. Yhdysvaltalaiset Meksikon vallankumouksen aikaiset interventiojoukot Veracruzissa, Palacio Municipalin edessä (valokuva E. Melhado, <em>Archivo General de la Nación</em>, Ciudad de México).</p><p>5. Kansalaisnäkemys Carlos Salinas de Gortarin hallinnon politiikasta (Veracruz, kesäkuu 2000, valokuva Petri Minkkinen).</p><p>6. Alkuperäisväestöön kuuluvat naiset osallistuvat tukimarssiin Ciudad de Méxicossa, 16. kesä&shy;kuuta 2006 (valokuva Petri Minkkinen).</p><p>7. Andrés Manuel López Obrador (AMLO) vaalitilaisuudes&shy;saan Querétarossa, 21. kesäkuuta 2006 (valokuva Petri Minkkinen).</p><p>8. Peña Nieton ja AMLO:n yhteiskonferenssi, Palacio Nacional, Ciudad de México, 20.8.2018 (lähde: <em>AMLO &ndash; lopezobrador.org.mx</em>, &rdquo;Conferencia de López Obrador y Peña Nieto en Palacio Nacional&rdquo;, <a href="https://lopezobrador.org.mx/2018/08/20/palabras-de-lopez-obrador-y-pena-nieto-al-ofrecer-conferencia-de-prensa-en-palacio-nacional/" title="https://lopezobrador.org.mx/2018/08/20/palabras-de-lopez-obrador-y-pena-nieto-al-ofrecer-conferencia-de-prensa-en-palacio-nacional/">https://lopezobrador.org.mx/2018/08/20/palabras-de-lopez-obrador-y-pena-...</a>).</p><p>9. Donald Trump ja Peña Nieto Hampurin G-20 -kokouksessa, 7.7.2017 (lähde: <em>U.S. Mission to Mexico</em>, 7 July, 2017, &rdquo;Readout of President Donald J. Trump&rsquo;s Meeting with President Enrique Peña Nieto of Mexico&rdquo;, <a href="https://mx.usembassy.gov/readout-president-donald-j-trumps-meeting-president-enrique-pena-nieto-mexico/" title="https://mx.usembassy.gov/readout-president-donald-j-trumps-meeting-president-enrique-pena-nieto-mexico/">https://mx.usembassy.gov/readout-president-donald-j-trumps-meeting-presi...</a>)</p><p>10. Trump toivottaa Justin Trudeaulle hyvää kotimatkaa Valkoisesta talosta, 13.2.2017. Lähde: <em>Executive Office of the President of the United States</em> (Official White House Photo by Shealah Craighead), <a href="https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Donald_Trump_Justin_Trudeau_2017-02-13_05.jpg" title="https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Donald_Trump_Justin_Trudeau_2017-02-13_05.jpg">https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Donald_Trump_Justin_Trudeau_2017...</a>.</p><p>11. Nafta- eli nyt USMCA-/T-MEC-maiden liput (lähde: <em>U.S. Mission to Mexico</em>, 31 August, 2018, &ldquo;USTR Statement on Trade Negotiations with Mexico and Canada&rdquo;, <a href="https://mx.usembassy.gov/ustr-statement-on-trade-negotiations-with-mexico-and-canada/" title="https://mx.usembassy.gov/ustr-statement-on-trade-negotiations-with-mexico-and-canada/">https://mx.usembassy.gov/ustr-statement-on-trade-negotiations-with-mexic...</a>).</p><p><u>Lähteet:</u></p><p><strong>Davis, Mike</strong> (1984) &ldquo;The Political Economy of Late-Imperial America&rdquo;, <em>New Left Review</em>, I/143, January-February, pp. 6-38. Saatavissa internetistä: <a href="https://newleftreview.org/I/143/mike-davis-the-political-economy-of-late-imperial-america" title="https://newleftreview.org/I/143/mike-davis-the-political-economy-of-late-imperial-america">https://newleftreview.org/I/143/mike-davis-the-political-economy-of-late...</a>.</p><p><strong>Minkkinen, Petri</strong> (2009) <em>Meksikon 1900-luku &ndash; vallankumouksellisen maan talous, politiikka ja ulkopolitiikka</em>. Helsinki: KAKTUS.</p><p>Sekä erinäiset internet-lähteet, joiden nimet löytyvät tekstistä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> USA, Meksiko ja Kanada neuvottelivat uuden Naftan/Tlcanin. Tässä artikkelissa selitän 1) Naftan historiallisen taustan etenkin Meksikon ja USA:n suhteiden valossa ja 2) alkuperäisen Naftan ”tosiolemuksen” ja vaikutukset. Sitten tarkastelen 3) uudelleenneuvotteluja ja niiden tuloksia. Lopussa pohdiskelen 4) entäpä jos -tyyliin.

Nafta/Tlcan -sopimus on ajankohtainen, koska Yhdysvaltain presidentti Donald John Trump taipui siihen, että lakkauttamisen sijaan se neuvotellaan uusiksi Meksikon ja Kanadan kanssa. Tavoitteena oli sopimus, joka olisi enemmän Yhdysvaltain etujen mukainen.

Tämä lähtökohta oli ja on ongelmallinen, koska Nafta-sopimus oli alun perinkin laadittu palvelemaan yhdysvaltalaisia etuja. Tosin vain osa yhdysvaltalaista ja sikäläisistä etupiireistä hyötyi siitä, nyt Trump halusi saada sen palvelemaan myös yhtä osaa, joka kärsi siitä aikaisemmin.

Uusi Nafta syntyi syyskuun lopussa kun Yhdysvallat ja Kanada solmivat uuden sopimuksen. Meksiko ja USA pääsivät yhteisymmärrykseen jo elokuussa. Sopimuksesta tuli lopulta kolmikantainen, eikä vain kahta Yhdysvaltain kanssa tehtyä sopimusta.

Sopimus sai uudet nimet ja lyhenteet, mutta muutamia tärkeitä poikkeuksia lukuun ottamatta se on edelleen lähinnä uusi Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimus Nafta/Tlcan. Uusi nimi ei sisällä termiä Pohjois-Amerikka vaan se koostuu jäsenmaiden nimistä.

Uusi sopimus pitää vielä ratifioida jokaisessa jäsenmaassa, eikä se etenkään Yhdysvaltain marraskuisen välivaalituloksen takia ole varmaa.

Tosiasiassa suurimpia alkuperäisen Naftan häviäjiä olivat Meksiko ja valtaosa meksikolaisista – tosin eräällä pidemmän tähtäimen varauksella, jonka kirjoitan auki kirjoitukseni lopussa. Voisiko uusi Nafta parantaa tämän myönteisemmän kehityskulun mahdollisuutta, vai…

Meksikolaisten sivistäminen ja taltuttaminen

Yhdysvaltain-Meksikon vuosien 1846–1848 sodan myötä USA valloitti Meksikon ja saattoi lähes valmiiksi 1800-luvun alkupuolelta toteutetun alueellisen laajentumisensa entisen Uuden Espanjan alueille. Silloin pohdittiin, pitäisikö valloitus hyödyntää niin, että koko Meksiko annektoidaan.

Vain osa naapurimaasta annektoitiin. Vallalle pääsi kutsumuskohtalo-oppi (Manifest Destiny), jonka tunnetuin, vaan ei ensimmäinen, esittäjä oli lehtimies John O’Sullivan. Oppiin sisältyi ajatus, että meksikolaiset eivät ole vielä kypsiä itsehallintoon ja demokratiaan.

Heidät on siis saatettava kaupallisen sivilisaation piiriin tukeutumalla taloudelliseen penetraatioon, jonka tarjoama moraalinen kasvatus vähitellen opettaisi heidät kunnioittamaan ja arvostamaan Yhdysvaltain instituutioita ja kasvamaan sen perustus­lain alaisuuteen.

Tavoitteessa onnistuttiin hyvin, siltä osin, että yhdysvaltalaiset saavuttivat valta-aseman Meksikon talouselämässä – eurooppalaisten valtioiden ottaessa omat ja jopa dominoivat alakohtaiset siivunsa kenraali José de la Cruz Porfirio Díaz Morin autoritaarisella hallintokaudella vuosina 1876–1910.

Porfiriaton loppuaikoina presidentti Díaz alkoi siirtyä kohti taloudellista nationalismia eli maansa taloudellista itsepuolustusta. Tämä ei miellyttänyt Yhdysvaltoja ja Díaz sai niskoilleen sekä hänen hallintoonsa kyllästyneen oman kansansa, sen valtapiirien osien että gringojen vihat.

Meksikon vallankumouksen (1910-) alun pääprotagonisti oli Francisco Ignacio Madero González. Díaz myös suosi englantilaista Weetman Dickinson Pearsonia öljynkäyttö­oikeuksien jaossa. John D. Rockefellerin Standard Oil tukikin maderistista vallankumousliikettä.

Vallankumouksen jälkeen Meksikoon syntyi vuonna 1929 eri sektoreita yhdistävä vallankumouksen puolue. Siitä tuli uusi valtapuolue, jonka lähes yksinvaltainen valtakausi päättyi vasta vuonna 2000, jolloin se oli nimeltään Institutionaalinen vallankumouspuolue (PRI).

Valtapuolueen on nähty kehittyneen eräänlaiseksi kovan ja epädemokraattisemman linjan sosiaalidemokraattiseksi puolueeksi. Se oli myös antikommunistinen, mutta tavanomaista eurooppalaista kansainvälistä sosiaalidemokraattista puoluetta nationalistisempi.

Tämä yleislinja tuli jatkumaan aina 1980-luvun puoliväliin saakka. Puolueen vaihtelevia painotuksia on selitetty niin sanotulla heiluriliiketeorialla; valtapuolue kallistui eri presidenttien kausilla joko vasemmalle tai oikealle, kotimaisten ja kansainvälisten tarpeiden mukaisesti.

Meksiko pystyi muuttamaan alueellisen järjestyksen sääntöjä aina Lázaro Cárdenas del Ríon kauden (1934–1940) ja vuosien 1939–1945 suursodan loppuun saakka. Hänen kansallistamistaan öljyvaroista tuli pysyvä kansallisen itsenäisyyden ja itsemääräämisoikeuden ikoni.

Sitä se on myös Meksikon tulevalle presidentille, kansallisesti suuntautuneelle vasemmistolaiselle presidente electo Andrés Manuel López Obradorille (AMLO).

USA taipui 1940-luvun loppuun mennessä hyväksymään Meksikon ja muun Latinalaisen Amerikan tuontisubstituutiopolitiikan. Yhdysvalloissa tajuttiin, että myös tullimuurin taakse Meksikoon sijoittuneet yhdysvaltalaisyhtiöt hyötyivät tuontisubstituutiosta eli tuontihyödykkeiden korvaamisesta kotimaassa tuotetuilla hyödykkeillä.

Toisaalta myös kotimaisten kapitalistien ja heidän etujensa arvostus lisääntyi Meksikossa 1950-luvulla; heidät rehabilitoitiin eli he saivat vallankumouksen ja etenkin sen jyrkimmän retoriikan jälkeisen arvon- ja kunnianpalautuksen. Yleisemminkin elettiin kansallisen, mutta asteittain uudelleen kansainvälistyvän kapitalismin aikakautta.

Sisäpoliittisessa retoriikassa kotimaisia kapitalisteja yhä arvosteltiin, mutta tosiasiallisesti heidän etujaan ajettiin sillä edellytyksellä, että he hyväksyivät valtapuolueen poliittisen valta-aseman. Osaltaan tämä liittyi myös siihen, että maan presidentit ja puolueen kaaderit olivat jo pidemmän aikaa rikastuttaneet myös itseään.

Siitä lähtien Meksiko ja Yhdysvallat ja niiden taloudet ovat jälleen asteittain integroituneet toisiinsa. Kanadan ja Meksikon välinen kauppa on ollut ja on vähäisempää. Toisaalta Meksikon ja Kanadan poliittisesta yhteistyöstä – USA:n ylivallan patoamisesta – tuli Naftan alla tärkeää.

Työvoiman liikkuvuus, maquiladorat ja ”globalisaation” käynnistyminen

Monet meksikolaiset lähtivät etsimään töitä USA:sta jo 1800-luvun lopulla ja 1900-luvulla heitä aika ajoin myös palautettiin suurin määrin. Suursodan aikana vuon­na 1942 solmittiin Bracero-sopimus, joka mahdollisti meksikolaisten siirtotyöläisten luvallisen työnteon Yhdysvalloissa.

Sopimusta jatkettiin monta kertaa vuoteen 1964 saakka, vaikka siirtotyöläisyyden vaikutuksia myös kritisoitiin niin USA:ssa kuin Meksikossa. Vuonna 1965 Meksiko esitti suunnitelman rajaseudun teollistamises­ta ulkomaisten yritysten työvoimainten­siivisillä kokoonpanotehtailla (maquiladoras).

Yhdysvaltalaisten yritysten kansainvälistymistä kannustettiin vuosien 1939–1945 suursodan jälkeen. Se, mitä kutsutaan ”globalisaatioksi”, käynnistyi maquiladorien myötä – tosin myös Etelä-Koreaa on tarjottu globalisaation käynnistymispaikaksi.

Vanhan ja uuden järjestyksen kriisit, dollarimiljardöörit ja ”Nafta-kuntoon” saattaminen

Sekä tuontisubstituutiopolitiikka että sotien jälkeinen raha- ja finanssipoliittinen Bretton Woods-järjestelmä ajautuivat kriisiin 1960–1970-lukujen taitteessa. USA:n taloudellisten ja poliittisten voimien ja meksikolaisten kapita­listen yhteistyö tuki tuontisubstituutiopolitiikan murentamista.

Meksiko ajautui ja ajettiin toistuvien talouskriisi-devalvaatioiden kierteeseen, jotka jatkuivat myös Naftan voimaanastumisen (1994) jälkeisen peso- tai tequilakriisin myötä. Maan työvoimasta tuli dollarihinnoin naurettavan halpaa. 1960–1970-luvuilta lähtien köyhtyivät etenkin köyhät, vuonna 1982 alkoi myös maan varsin laajan keskiluokan dramaattinen köyhtyminen.

Samalla Meksikoon syntyi uusi dollarimiljardöörien ryhmä – usein kohdennettujen yksityistämisten myötä, kuten ex-Neuvostoliiton oligarkkien tapauksessa. Meksikon ja Venäjän vallankumoukset olivat hyvin erityyppisiä, mutta kumpikin edusti irtiottoa silloisesta maailmantaloudesta.

Talouslehti Forbesin vuoden 1994 dollarimiljardöörilistalla oli 24 meksikolaista. Peso-kriisin tuottama devalvaatio pudotti 14 heistä listalta ja vuonna 1995 heitä oli enää 10. Vuonna 2015 heitä oli ilmeisesti ennätysmäärä 31 ja jälleen taantuma puolitti luvun vuoden 2018 lukuun 16.

Meksikoa muokattiin ”Nafta-kuntoon”. Se tehtiin Yhdysvaltain kahdenvälisen politiikan jatkeena toimineiden IMF:n rakennesopeutusohjelmien ja GATT-sopimuksen kaupanvapautta­mistoimenpiteiden sekä pääomamarkkinoiden vapauttamisen avulla.

Naftan solmiminen ja eräitä sen vaikutuksia

PRI:n ehdokas Carlos Salinas de Gortari valittiin presidentiksi vuoden 1988 vilpillisissä vaaleissa – asia tiedettiin ulkomailla, mutta siltä suljettiin silmät. Vielä vaalikampanjansa aikana Salinas ei pitänyt Pohjois-Amerikan yhdentymisprosessia keskeisimpänä asiana.

Mieli muuttui kun heräsi pelko siitä, että Itä-Euroopan jälleenrakennusprosessi imisi pääosan kansainvälisistä pääomis­ta. Salinasin hallinto ryhtyi tavoittele­maan samantyyppistä vapaakauppasopimusta, jonka Yhdysvallat oli solminut Kanadan kanssa vuonna 1988.

Monelle meksikolaiselle oli vaikeata hyväksyä ajatus integroitumisesta perinteisen vihollismaan USA:n kanssa. Autoritaarinen hallinto ei kysynyt heidän mielipidettään ja 10.6.1990 presidentit George Herbert Walker Bush ja Salinas de Gortari käynnistivät muodolliset neuvotte­lut.

Trilateraaliset neuvottelut alkoivat 5.2.1991 kun pääministeri Martin Brian Mulroneyn johtama Kanada tuli mukaan. Nafta-sopimus allekirjoitettiin 17.12.1992. USA:n kongressi ei ratifioinut sopimusta ilman opposition ja kansalaisjärjestöjen vaatimia työvoimaa ja ympäristöä koskevia rinnakkaissopimuksia, joita koskevat neuvottelut saatiin päätökseen 13.8.1993.

Meksikolta vaadittiin, ja se joutui tekemään monia myönnytyksiä, muun muassa petrokemianteollisuuden, kaivosteollisuuden ja maaperän hyödyntämisen suhteen; Lázaro Cárdenasin toteuttama öljyvarojen kansallistaminen haluttiin murentaa. Kanada oli menettänyt suvereniteettinsa luonnonvarojen ja osin öljynviennin suhteen jo aikaisemmin.

Tammikuussa 1992 sovittiin finanssi-instituutioiden avaamisesta yhdysvaltalaisille sijoituksille. Meksiko vastusti sitä, koska USA:n lait eivät sallineet pankkien liittovaltion laajuista toimintaa, eivätkä sitä, että pankit omistavat pörssivälitystoimistoja tai vakuutusyhtiöitä – Meksikon ja Kanadan lait sen sijaan sallivat.

Vuonna 1994 alkanut peso-kriisi nopeutti Meksikon finanssimarkkinoiden avaamista, ja viimeisteli tien pankkien ajautumiselle ulkomaiseen omistukseen lähes täysin. Edes Suomen surkeasti hoidettu 1990-luvun pankkikriisi ei tuottanut niin totaalista tuhoa.

Naftaa kritisoitiinkin siitä, että kauppasopimuksen sijaan se on ”tosiolemukseltaan” investointisopimus; sen 11. artiklan säädöksiä pyrittiin edistämään myös kaatuneen Monenkeskisen investointisopimuksen (MAI) puitteissa. Kaupan osalta Meksikon vienti on ollut ja on pääasiassa yhdysvaltalaisten ja muiden ulkomaisten maquiladorien vientiä Yhdysvaltoihin.

Maataloussektorin kehitys

Vallankumouksen jälkeen Meksikon maataloutta uudistettiin alkuperäiskansojen yhteisöllisen ejido-järjestelmän pohjalta – sittemmin järjestelmä korruptoitui ja vajosi klientelismiin, jonka avulla PRI kontrolloi ejidoja ja siten myös alkuperäisväestön elämää.

Meksiko saavutti 1940-luvulle tultaessa maataloustuotteiden omavaraisuuden ja maatalous tuotti välituot­teita myös maan teollisuudelle. Maataloustuotteiden viennistä tuli tärkeä osa maan vientiä. Olosuhteet muuttuivat ja 1970-luvulle tultaessa Meksiko joutui tuomaan jopa peruselintarvikkeita. Suuntautuminen va­paakauppaan heikensi tilannetta entisestään.

Cárdenasin kauden jälkeen maatalouden kehittäminen kohdistui enemmän yksityisen pienviljelyn sekä vientiin suuntautuneen ja usein keinokastelua hyödyntäneen maataloussektorin tukemi­seen.

Vapaakaupan myötä maatalouden painopiste siirtyi 1980-luvulta lähtien yhä enemmän yksityissektorin suuntaan ja se myös pakotti maanviljelijät kilpailemaan Yhdysvaltain pääomavaltaisen ja vahvasti tuetun suurviljelyn kanssa.

Naftan alla Salinas ajoi tammikuussa 1992 läpi perustuslain 27. pykälän uudistuksen, joka heikensi olennai­sesti ejidojen asemaa. Jos teollisuuden osalta Naftan pelättiin tekevän koko Meksikosta suuren maquiladoran, maaseudulla sen pelättiin tuhoavan maan työvoimavaltaisen maatalouden.

Myös Meksikon modernisoitumaan pyrkivä yksityismaatalous kärsi yhdysvaltalaisesta kilpailusta ja finanssikriiseistä; Nafta-neuvotteluissa Meksiko joutui tekemään myönnytyksiä myös maataloussektorilla.

Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimuksen astuessa voimaan 1.1.1994, uuszapatistit eli EZLN julistivat sodan laittomaksi todetulle Meksikon hallitukselle. Maatalouden alasajo oli heille keskeisimpiä syitä sodanjulistukseen, eikä syyttä; myös maissia ryhdyttiin tuomaan ja hinnat nousivat. Sittemmin biopolttoainekriisi nosti tortillojen hinnan pilviin.

Se oli keskeistä myös valuuttalainojen ylivelkaannuttamille tuotantoaan modernisoineille keskiluokkaisille maatalousyrittäjille, joiden asiaa ajoi El Barzón-järjestö. Sen kansainvälisen koordinaattorin Jose Maria Imazin mukaan Nafta on turmiollinen Meksikon pienyrityksille.

Center for Economic and Policy Researchin (CEPR) mukaan Meksikon perhevaltaisten tilojen työllisyys väheni vuosina 1991–2007 58 prosenttia, 8,4 miljoonasta 3,5 miljoonaan. Muilla maataloussektoreilla oli kasvua, joten nettotappio oli 1,9 miljoonaa työpaikkaa.

Talouskasvun erot, pien- ja keskisuuret yritykset, köyhyyden pysyvyys ja keskiluokkien kriisi

CEPR:n mukaan Meksikon 0,9 %:n talouskasvu per annum vuosina 1994–2012 oli 18:ta huonoin 20 Latinalaisen Amerikan maan joukossa.

Small Business & Entrepreneurship Councilin mukaan USA:n hyödykevienti Meksikoon lisääntyi 484,4 prosenttia vuosina 1993–2017. Yhdysvaltain tuonti Kanadasta lisääntyi 268,8 % vuosina 1988–2017 ja Meksikosta 686,7 % vuosina 1993–2017. Meksikon vienti on – kuten jo havaitsimme – suurelta osin maquiladorien vientiä.

Investopedian mukaan USA:n BKT per capita nousi vuosina 1993–2015 39,3 prosenttia, Kanadan 40,3 % ja Meksikon 24,1 %. Koska lähtötaso on erilainen, Meksikon viiva kaaviossa näyttää melkein suoralta, kun taas USA:n ja Kanadan viivassa nousu näkyy selvästi.

Investopedia hämmästelee tätä, koska yleensä muodostuvien markkinoiden talouskasvu ylittää taloudellisesti kehittyneiden maiden talouskasvun.

Nafta-maiden kansalaisjärjestöjen Replace Naftasta arvioidaan, että Naftan neljän ensimmäisen vuoden aikana 28 000 meksikolaista pien- ja keskisuurta yritystä kaatui. Vuonna 2017 50 % kaikista meksikolaisista ja 60 % maaseudun väestöstä kituutti yhä köyhyysrajan alapuolella – CEPR:in mukaan köyhyysaste pysyi vuosina 1994–2012 lähes muuttumattomana.

Toisaalta, Meksikon kansal­lisen tilastoinstituutin (INEGI) mukaan vuonna 1988 Meksikossa oli 1396 maquiladoraa ja niissä oli 369 489 työntekijää. Naftan tullessa voimaan vuonna 1994 niitä oli jo 2085 (583 044) ja vuonna 1996 yllettiin lukemaan 2411 (754 858).

Vuonna 1998 arveltiin, että globalisoituva ja kriisialtis maailmantalous johtaa siihen, että aikaisemmin suhteellisen mukavasti eläneet maailman keskiluokat rutistetaan kuiviin, niin Meksikossa – jossa kehitys oli alkanut jo aikaisemmin – kuin muuallakin maailmassa.

Kehitys kehittyy, myös kapitalistinen kehitys. Autoritaarisen hallinnon ja kapitalistisen kehityksen polun yhdistänyt Kiina, jonka työvoimapotentiaali on valtava, nousi uudeksi vetonaulaksi. Monet mahdolliset uudet maquiladorat ja niiden mukana työpaikat suuntasivat 2000-luvulta lähtien Meksikon sijaan yhä enemmän Kiinaan.

Nafta ja huumekauppa

Nafta vapautti myös huumekauppaa, -investointeja ja -rahoitusta. Kun Kolumbian huumekartellien asema alkoi horjua, Meksiko alkoi kartellisoitua. Presidenttien Salinas de Gortari ja Ernesto Zedillo Ponce de León on epäilty kytkeytyneen eri tavoin huumerahaan sekä sen pesuun ja suojeluun.

Vuonna 1939 perustettu konservatiivinen ja keskusta-oikeistolainen Kansallinen toimintapuolue (PAN) oli perustamisestaan lähtien ainoa tosiasiallisesti tunnustettu oppositiopuolue. Sen todellinen poliittinen valta oli kuitenkin vähäinen aina 1980- ja etenkin 1990-luvulle saakka, jolloin myös valtapuolue PRI alkoi suuntautua taloudellis-poliittisen oikeiston suuntaan.

Yleisesti arvioidaan, että PRI alkoi silloin myös valmistautua valtakautensa päättymiseen. PRI:n oikeistolaisemmat talousliberaalit piirit näkivät, että jos ja kun PRI:n pitää luopua vallasta, se luovutetaan mieluiten PAN:ille.

PAN:ia edustanut ”prinkaataja” Vicente Fox Quesada voitti presidentinvaalit vuonna 2000. Hän saattoi olla ainoa presidentti (2000–2006), ainakin Salinasista vuoteen 2018 saakka, joka oli melko lailla vapaa huumekytkennöistä. Häntä tosin pidettiin heikkona presidenttinä.

Huumerahasta epäiltiin myös PAN:in kovaotteisempaa Felipe de Jesús Cálderon Hinojosaa, jonka epälegitiiminä pidetty hallinto (2006–2012) käynnisti Yhdysvaltain tuella huumesodan, joka on vaatinut jopa 300 000 ihmisen hengen; yli kolme kertaa enemmän kuin suomalaisia kaatui Talvi-, Jatko- ja Lapin sodissa.

George H. W. Bushin hallinto ja kauppaneuvottelija Carla Anderson Hills tiesivät, mutta ohittivat ja kielsivät sen, että neuvoteltava Nafta kytkeytyisi huumekauppaan – helpottaen sitä. On vaikea kuvitella, ettei myös kesken neuvotteluja presidentiksi noussut William Jefferson Clinton olisi tiennyt sitä.

Uuden Naftan neuvottelut – myönteinen yllätys vai karvas kalkki?

Neuvottelevien maiden poliittinen johto

Meksikoa johtaa 1.12.2018 saakka priista Enrique Peña Nieto, joka valittiin presidentiksi vuonna 2012, PRI:n 12 vuoden Siperia-opintien jälkeen. Hänellä oli kiistanalainen historia Méxicon osavaltion kuvernöörinä ennen presidenttiyttään ja hänen kaudellaan huumesota jatkui. Myös virallinen kertomus osavaltion terveydenhoidon merkittävästä kehityksestä kyseenalaistetaan.

Presidente electo López Obradorin (AMLO) tiimi osallistui neuvotteluihin tarkkailijan ominaisuudessa; nykyinen ja tuleva presidentti tiimeineen muodostivat Meksikon yhteisen kansallisen rintaman.

USA:n politiikan johdossa on liki koko maailman inhokki Donald Trump. Nyt kun hän on haastanut ”globalisaation” monenkeskiset taloudelliset instituutiot ja sopimukset, monet niitä kritisoineet tahot tuntuvat muuttuneen talousliberaalin globaalitalouden ystäviksi – se tuntuu oudolta. Sumentaako Trump-inho järkevän ajattelun?

Kanadassa poliittista valtaa pitää käsissään Liberaalipuolueen johtaja Justin Pierre James Trudeau, joka johti puolueensa suureen vaalivoittoon vuoden 2015 liittovaltiovaaleissa. Hänellä on siis vahva mandaatti johtaa maataan, myös Nafta-neuvotteluissa.

Huomioitakoon, että Investopedian mukaan se, että Yhdysvaltain teollisuustyöpaikat vähentyivät 30 prosenttia vuosina 1993–2016, 17,7 miljoonasta 12,3 miljoonaan, osui yhteen Naftan kanssa. Vaikka on vaikea osoittaa, missä määrin Nafta vaikutti laskuun – myös muun muassa työvoimakulujen alentamiseen tähtäävän tuotantoteknologian kehitys on vaikuttanut siihen – luvut antavat tukea Trumpin näkemykselle.

Mitä syntyi kun konservatiivi Trump, priista Peña Nieto ja liberaali Trudeau neuvottelivat? Tai, itse asiassa, kun Trumpin edustajat neuvottelivat kahdenkeskisesti Peña Nieton ja Trudeaun edustajien kanssa, Meksikon ja Kanadan pitäessä samaan aikaan yhteyttä keskenään?

Yllättävää kyllä, uusi Nafta saattaa olla, ainakin osin, myös Meksikolle ja Kanadalle parempi Nafta.

Meksikon ja USA:n neuvotteluista

Meksiko ja USA sopivat neuvotteluissa, että sopimuksen kesto on 16 vuotta, mutta sitä tarkastellaan kuuden vuoden välein. Sopimus voidaan uusia niin, että se kestää toiset 16 vuotta.

Tullivapaiden autojen ”kotimaisuus”-astetta nostetaan 62,5:stä 75:n prosenttiin eli niin suuren osan pitää olla tehty sopimusmaissa. Lisäksi 40–45 % autosta pitää olla sellaisten työntekijöiden tekemää, jotka ansaitsevat vähintään 16 USD tunnissa; jotta yritykset eivät siirtyisi Meksikoon.

Lisäksi, suurin yllätys on se, että sekä Meksiko että USA sitoutuivat Kansainvälisen työjärjestön (ILO) mukaisiin työvoimanormeihin ja käytäntöihin. Maat sitoutuivat toteuttamaan ne ja mikä tärkeintä, myös siihen, että maat eivät mitätöi niitä omalla lainsäädännöllään.

Jos tämä sitoumus pidetään, niin Yhdysvalloissa kuin Meksikossakin, parannus aikaisempaan de facto asiantilaan on merkittävä.

Koska Meksikoa on jo vuosikymmenten ajan pakotettu halpatyövoiman maquiladora-maaksi, AMLO:n Meksiko joutuu tosin tasapainoilemaan. Yhtäältä, kuinka paljon meksikolaisen maquiladora-työvoiman hinta voi nousta, ilman että maquiladorien massapako esimerkiksi Kiinaan toteutuisi? Toisaalta, kuinka paljon korvaavia uusia kotimaisia työpaikkoja voidaan luoda?

Sopimustulosten osalta siteerasin espanjankielistä BBC Mundoa. Se on asiantuntijoiden kanssa samaa mieltä siitä, että nämä ”uudet kaupalliset näkymät” ovat sen mukaisia, kuinka Trump määrittää Meksikon tulevan presidentin AMLO:n, josta Trump oli ”vaikuttunut”.

Meksiko ja USA painostivat Kanadaa neuvottelutuloksen saavuttamiseen 1.10.2018 mennessä, sillä uhalla, että Kanada suljetaan ulos vielä sopimushetkellä bilateraalisesta uudesta sopimuksesta.

Peña Nieton Meksiko, joka pitää Kanadan lailla kolmenkeskeistä sopimusta tärkeänä, haluaa uuden Naftan ratifioiduksi ennen kuin Meksikon presidentinvaalit 2.7.2018 voittanut AMLO nousee valtaan 1.12.2018. Trudeaun tapaan myös AMLO:lla on vahva äänestäjien antama mandaatti.

Kanada edellytti, että Naftan artiklan 19 mukainen sovittelumekanismi, jonka perusta oli jo Kanadan ja USA:n vuoden 1988 sopimuksessa, säilytetään. Sen mukaan kummankin osapuolen edustajat osallistuvat binationaaliseen paneeliin, joka voi tulkita ja soveltaa kansallista lakia.

Trumpin USA vastusti paneeleja, koska maa on usein hävinnyt käsittelyissä ja koska niiden katsottiin olevan vastoin USA:n perustuslakia, jonka mukaan liittovaltion oikeusistuimet tulkitsevat ja soveltavat Yhdysvaltain lakeja.

Toisaalta neuvottelujen aikana oli kyseenalaista, oliko Trumpilla edes mandaattia bilateraalisiin sopimuksiin, koska hänelle myönnettiin mandaatti neuvotella uudelleen kolmikantainen Nafta.

Meksikon teollisuuden ja sen vaikutusvaltaisen CCE:n (Consejo Coordinador Empresarial) ohjeistamalle Peña Nietolle tärkeämpi oli artikla 20, jossa käsitellään valtiolta-valtiolle -sopimismekanismia. CEE:n Rafael Moisés Kalach Mizrahin mukaan artikla 20 pitää koko sopimuksen kasassa.

Meksikolainen Santamarina + Stetan kauppaoikeusjuristi Alejandro Luna Arena katsoo, että Meksiko ei murehtinut niin paljon artiklasta 19, ja oli valmis alistamaan ristiriitojen käsittelyn yhdysvaltalaisille tuomioistuimille, koska niiden menettelytavat ovat GATT-sopimusten ja WTO:n mukaisia.

Toisaalta, jos Trumpin muutoshalu kohdistuu myös voimassaoleviin GATT-sopimuksiin ja WTO:hon, Lunan ja CCE:n luottamus artiklaan 20 ja yhdysvaltalaisiin tuomioistuimiin saattaa osoittautua sinisilmäiseksi. Mutta mitä O’Sullivan 1800-luvun puolivälissä ennustikaan?

Myös Naftan artikla 11 käsittelee ristiriitoja ja se sallii yhtiöiden haastaa valtioita oikeuteen jos ne katsovat tulleensa syrjityiksi. Artikla 11 on pahamaineinen, koska sen puitteissa yritykset voivat vaatia korvauksia ”menetetyistä” tulevaisuuden tuloistaan, jos valtiossa säädetään niitä ehkäisevä laki. Artiklaa on perustellusti pidetty demokratian ja kansanvaltaisen päätöksenteon vastaisena.

Ciudad de Méxicon pormestarina karaistunut ja vuonna 2006 massiivisen kansanliikkeen perustanut, mutta maltillistunut vasemmistolainen AMLO oli vielä vuonna 2017 huolissaan siitä, että Peña Nieto neuvottelee huonon sopimuksen heikoista lähtökohdista.

Presidentiksi valittuna hänen lausuntonsa USA:n kanssa saavutetusta sopimuksesta oli hyvin myönteinen, koska hän katsoi sen turvaavan yhtäältä Meksikon itsenäisyyden ja suvereniteetin, sekä toisaalta itsenäisen päätösvallan energiakysymyksessä.

AMLO arvioi myös, että neuvottelut Trumpin kanssa sujuivat hyvin. Sekä Peña Nieto että AMLO toivoivat, että Nafta säilyy kolmen maan sopimuksena eli että Kanada pysyy mukana.

Kanadan ja USA:n neuvotteluista sekä uudesta Naftasta

Kanadalle asetettiin neuvottelujen maksimimääräajaksi 1. lokakuuta 2018. Ja kuten tavanomaiseen Hollywood-tyyliin dramatisoiduissa jännityselokuvissa, kutkuttava tilanne laukesi aivan viime hetkillä 30. syyskuuta 2018.

Siinä missä alkuperäisen Naftan taustalla oli Kanadan ja USA:n vapaakauppasopimus, uusi Nafta neuvoteltiin niin, että Meksikon ja USA:n sopimus neuvoteltiin ensin; toki vanhan Naftan asettamassa viitekehyksessä.

Myös uusi Nafta on kolmikantainen, vaikka se sisältää osallistujamaiden välisiä erillissopimuksia, varaumia ja lisäpöytäkirjoja. Kanadan edellyttämä Naftan artiklan 19 mukainen sovittelumekanismi säilytettiin. Kahden kiistelevän puolen tapauksessa kummankin osapuolen edustajat voivat osallistua binationaaliseen paneeliin, jollainen perustetaan tarvittaessa.

Meksikon hallituksen sivuilta (www.gob.mx) löytyvän uuden Naftan sopimuksen mukaan myös kiistan ulkopuolisen kolmannen osapuolen edustaja voi liittyä sovittelupaneeliin, osallistua sen kuulemisiin, tehdä kirjallisia esityksiä paneelille ja ottaa vastaan kiistan osapuolten kirjallisia esityksiä.

Paneelin osapuolten tulee myös pyrkiä välttämään ratkaisuja, jotka olisivat haitallisia kolmannelle sopimusosapuolelle. Myös Meksikon CCE:n tärkeänä pitämää valtiolta-valtiolle -sopimismekanismia kehitettiin.

Perinteisen kansainvälisen Mayer Brown -lakiyhtiön mukaan sijoittaja-valtio -ristiriitojen sovittelumekanismi (ISDS) poistettiin kokonaan USA:n ja Kanadan toimijoiden välisistä kiistoista, mikä on osa Trumpin tavoitetta estää se, että ulkomaiset USA:ssa toimivat yritykset voisivat vältellä kiistojen käsittelyä yhdysvaltalaisissa tuomioistuimissa.

Meksikon ja USA:n toimijoiden välillä ISDS:n käyttömahdollisuuksia rajoitetaan merkittävästi. Sopimus estää monien meksikolaisten ja yhdysvaltalaisten sijoittajien mahdollisuuden vedota ”oikeudenmukainen ja tasapuolinen kohtelu” -standardiin, joka sisältyy useimpiin kansainvälisiin investointisopimuksiin, kuten myös näiden sijoittajien mahdollisuuden vaatia korvauksia ”epäsuorasta pakkolunastuksesta”.

Mikä mielenkiintoisinta, Mayer Brownin mukaan Meksikon ja USA:n tapauksessa asetetaan myös menettelytaparajoituksia ISDS:n käytölle. Sijoittajat joutuvat joissain tapauksissa esittämään vaatimuksensa kansalliselle tuomioistuimelle. Sijoittajat joutuisivat odottamaan 30 kuukautta tai kansallisen viimekäden vetoomustuomioistuimen lopullista päätöstä, ellei sitten olisi selvää, että kansalliseen tuomioistuimeen vetoaminen olisi ”ilmiselvästi hyödytöntä tai osoitettavasti tehotonta”.

Voisi olettaa, että ainakin uusliberalistisia kauppa- ja investointisopimuksia ja -instituutioita kritisoineet tahot pitäisivät näitä muutoksia hyvinä parannuksina.

Toisaalta on helppo ymmärtää, että on eroja siinä, onko kyseessä suurvallan, keskisuuren valtion tai pikkuvaltion sijoittajasta. Etenkin suurvalloilla on myös muita painostuskeinoja investointiensa suojaamiseen, viimekädessä sotilaallisia.

Uuden Naftan ratifioinnista

BBC Mundon mukaan uuden Naftan jäsenmaiden kongresseilla on 60 päivää aikaa tarkastella sitä ja tehdä muutosehdotuksia siihen, sekä hyväksyä tai hylätä se.

Aikataulu on laadittu niin, että se päättyy ennen AMLO:n valtaannousua. Tällöin mahdolliset virheet ja ongelmat kirjautuvat Peña Nieton hallinnon niskoille ja AMLO, joka on nyt sisäpiiriläinen, voi aloittaa puhtaalta pöydältä ja nauttia mahdollisista menestyksen hedelmistä.

Tämä kuuluu Meksikon presidentinvaihdosten normaaliin kaavaan, jolloin aikaisempi vetovastuun kantaja ja etujen nauttija poistuu näyttämöltä. Pystyykö AMLO muuttamaan – ja haluaako hän tehdä niin – traditioita sisältäpäin jää nähtäväksi.

Kaikkien jäsenmaiden kongressien ja parlamenttien tulee, ainakin periaatteessa, päättää siitä, ratifioidaanko uusi Nafta vai ei. Tuleeko näin tapahtumaan, on jo sinänsä epävarmaa ja riippuu paljon Yhdysvaltain kaksikamarisen kongressin toimista ja päätöksistä.

Eikä vähiten siksi, että 60 päivän raja ei koske Yhdysvaltain kongressia, jolla on 90 päivää eli lähes vuoden 2018 loppuun aikaa ratifioida tai olla ratifioimatta sitä.

Näin ollen USA:n välivaalien jälkeen edustajainhuoneen enemmistön saaneilla demokraateilla on sanansa sanottavana ja etenkin edustajainhuoneen demokraattien johtaja Nancy Patricia D’Alesandro Pelosi on jo vaatinut Meksikoa noudattamaan työvoima- ja ympäristösäädöksiä. Saman vaateen voisi tosin asettaa myös Yhdysvalloille.

Sekä Kanada että Meksiko ovat odottavalla kannalla ja pidättävät itsellään oikeuden ratifioida tai olla ratifioimatta uuttaa Naftaa.

Kanadalainen päivälehti The Globe and Mail raportoi, että Trudeaun mukaan Kanada saattaa ratifioida uuden Naftan riippumatta terästulleihin liittyvästä kiistasta. Canadian Broadcasting Corporationin (CBC) mukaan Meksikon tuleva ulkoministeri Marcelo Luis Ebrard Casaubón puolestaan arveli lokakuussa, että USA voi poistaa teräs- ja alumiinitullit sitten kun uusi Nafta on allekirjoitettu.

Meksikossa AMLO, joka sai presidentinvaaleissa 53 % äänistä, kannattaa itse sopimusta. Hänen Kansallisen uudistumisen liikkeellä (MORENA) on enemmistö Kongressin kummassakin kamarissa, edustainhuoneessa ja senaatissa.

Toisaalta 24 Horas -lehden mukaan vuoden 1988 presidentinvaalit tosiasiallisesti voittaneen, Lázaro Cárdenasin pojan ja Demokraattisen vallankumouksen puolueen (PRD) perustajan Cuauhtémoc Cárdenas Solórzanon mukaan Meksikon senaatin ei pitäisi ratifioida uutta Naftaa, joka kaventaa Meksikon suvereniteettia. Myös AMLO kuului aikaisemmin PRD:hen.

Miten uuden Naftan voitot ja tappiot jakautuivat

BBC Mundon mukaan Trumpin toiminta oli menestyksekästä, koska hän sai läpi monia vaatimuksiaan. Reutersin mukaan Kanada voitti sopimuksessa Meksikolta autonvientioikeuksia Yhdysvaltoihin. Maat sopivat 2,6 miljoonan auton kiintiöistä, jos Trump asettaa yleisen 25 prosentin lisätullin autontuonnille.

Tämä lisävientikiintiö tulisi Reutersin mukaan Kanadan nykyisen kahden miljoonan vuosittaisen autontuotannon päälle. Alla auki kirjoitettavan CFR:n mukaan kiintiö ei vaikuta negatiivisesti Meksikoon heti, koska sen myötä maan autovienti Yhdysvaltoihin lisääntyisi alkuun jonkin verran.

Toisaalta, The Council on Foreign Relationsin (CFR) – Yhdysvaltain etenkin itärannikon yläluokan vaikutusvaltainen instituutio – mukaan uuden Naftan säädösten tavoitteena on rajoittaa Meksikon tulevaisuuden auto- ja auton varaosavientiä Yhdysvaltoihin.

Sopimuksen toteutuvia vaikutuksia on liian aikaista ennakoida, koska sitä ei ole vielä edes ratifioitu, mutta näyttäisi siltä, Meksiko saisi maksaa uuden Naftan kulut, kuten kävi myös alkuperäisen Naftan yhteydessä. Toisaalta se tuottaisi potentiaalisia etuja, joiden aikaansaamiseksi AMLO:n Meksiko joutuu tasapainoilemaan, kuten jo aikaisemmassa osiossa totesin.

Ei uudestakaan Naftasta näillä uudistuksilla kaikille hyvää tuottavaa sopimusta tule, eikä se tee tyhjäksi niitä tuhoja, joita Nafta ja koko monetaristis-talousliberaali (tunnetaan myös uusklassisena marginalistisena taloustieteenä tai uusliberalismina) vallankumous on tuottanut.

Naftan jäsenmaiden kansalaisjärjestöt julkistivat 18.1.2017 yhteisjulkilausuman, jonka mukaan Nafta tulee korvata sopimuksella, joka asettaisi työntekijät, maanviljelijät, kuluttajat ja ympäristön etusijalle. Siihen on vielä matkaa, mutta työntekijät saanevat hiukan balsamia haavoihinsa.

Toki monet – ja tyypillisesti etenkin eri maiden viralliset tahot – katsovat, että kyseinen taloustieteellis-ideologinen viitekehys on tuottanut paljon hyvää ja että sen puitteissa tehdyt sopimukset ovat olleet menestyksekkäitä.

Trumpin GATT- ja WTO-kortista

Trump on nostanut esiin sen mahdollisuuden, että Yhdysvallat eroaisi Maailman kauppajärjestö WTO:n jäsenyydestä tai GATT-sopimusten alaisuudesta. Emme tosin tiedä vielä, onko kyse pelkästä neuvottelubluffista vai onko hän tosissaan.

USA:n presidentillä on ollut vahvat kauppapoliittiset valtuudet 1930-luvulta lähtien ja nykyisen maailmanjärjestyksen instituutiot ovat käytännössä Yhdysvaltain luomia. Maailman vielä toistaiseksi vahvimpana supervaltana, kukaan tai mikään muu kuin sisäiset rajoitteet eivät voisi estää Yhdysvaltoja eroamasta maan niin halutessa.

Cornell Law Schoolin Legal Information Institute toteaa, että Yhdysvaltain presidentit ovat voineet turvautua hätätilanteissa (in times of emergency) presidentillisiin asetuksiin (Executive Orders) ja saada niin lähes rajattoman vallan. Vuonna 2017 CFR totesi, että tulevaisuuden presidentit saattaisivat todennäköisesti vetäytyä kansainvälisistä sopimuksista (sekä treaty että agreement -tyyppisistä, katso P.S. tämän kirjoituksen lopussa) ilman kongressin suostumusta.

WTO:n säännöt mahdollistavat jäsenyys-sopimuksen uudelleenneuvottelun tietyin edellytyksin. En pidä mahdottomana sitä, että Trump turvautuisi presidentilliseen asetukseen käynnistääkseen uudelleenneuvottelut WTO:n kanssa ja haluaisi samalla irtautua GATT-säädöksistä.

Mitä tapahtuu jos neuvotteluissa ei päädytä ratkaisuun, vaikka uudelleenneuvotteluja haluava maa pystyisi esittämään säädökset täyttävät dokumentoidut perusteet vaateelleen? Tietääkseni yksikään jäsenmaa ei ole vielä eronnut WTO:sta, joten ennakkotapausta asiasta ei ole. WTO:n kotisivuilla esitellään vain liittymismahdollisuuksia, ei eroproseduureja.

Lähitulevaisuuden ennustamisen vaikeudesta

Lähitulevaisuutta on tällä hetkellä vaikea hahmottaa, mikä johtuu etenkin USA:n ja Venäjän johdon toimien arvaamattomuudesta, EU:n hajanaisuudesta – joka johtuu osaltaan ulkoisista hajautuspyrkimyksistä ja osaltaan EU:n omasta hajottavasta politiikasta – sekä siitä, miten Kiina tulee toimimaan.

Muun muassa historiallisen syklisyyden että jo todennettavissa olevien muutosten perusteella voi kuitenkin arvella, että suunta tulee olemaan kohti kansallisempia ratkaisuja, jotka voivat toteutua joko valtiotasolla tai makroalueellisella tasolla, suuralueiden ja/tai suurvaltioiden puitteissa.

Jos multilateraalinen kauppajärjestelmä ja vuosien 1939–1945 suursodan jälkeen luodun maailmanjärjestyksen instituutiot kestävät Trumpin mahdolliset pyrkimykset, niihin toivonsa asettavien ilo ei välttämättä tule olemaan pitkäkestoista.

Tämä johtuu – jos mahdolliset vakavat talouskriisit ja uudet, myös perinteisemmät, suursodat jätetään huomioimatta – ensisijaisesti siitä, että Kiina saattaa jossain vaiheessa haluta pystyttää uuden maailmanjärjestyksen ja sellaiset instituutiot, joita se pitää etujensa kannalta tarpeellisina.

Ainakin toistaiseksi Kiina näyttäisi arvioivan, että myös nykymallinen monenkeskinen järjestelmä palvelee sen etuja. Miten kauan, se riippuu monesta asiasta.

Koko tämä Kiina-keskeinen skenaario riippuu luonnollisesti siitä, että Kiina pystyy hallitsemaan ja voittamaan ne suuret uhat, joita sen nopea nousu ja tavat tuottaa sitä ovat synnyttäneet. 

Entäpä jos Mike Davis tajusi jotain olennaista kapitalismin perusdynamiikasta?

Mike Davis kutsui vuoden 1984 artikkelissaan The Political Economy of Late-Imperial America USA:n eteläosien ”aurinkovyöhykettä” maan sisäiseksi periferiaksi. Yhdysvaltain perinteisten takamaiden teollistuminen laajensi maan kapitalismin sisäistä taloudellista perustaa.

Ajatus kulki niin, että alisteinen ja riistetty sisäinen periferia voi uuden kansainvälisen työnjaon puitteissa toimia uutena taloudellisen kasvun dynaamisena alueena.

Tämä teollistuva ja kaupungistuva aurinkovyöhyke puolestaan muuntaa Meksikon ja Karibian alueen omaksi sisäiseksi periferiakseen; ylikuluttava USA hyödyntää rakennesopeutuksen kurjistamaa meksikolaista työvoimaa, jonka tarjonta näyttäytyi lähes loputtomalta.

Lisäksi, koska maahanmuuttovirrat – niin lailliset kuin laittomat – lähentelivät transatlanttisen migraation huipputasoa, joka oli vuosina 1901–1910, USA:n Työvoimaministeriö spekuloi, että uudet siirtolaiset edustivat jopa 45 prosenttia työvoimantarjonnan lisäyksestä 1980-luvulla.

Edelleen, koska työvoimamarkkinat poikkikansallistuivat, niiden segmentoituminen jatkoi kärjistymistään ja palkkataso määritteli yhä enemmän sosiaalisen reproduktion bantustan-tyyppisiä olosuhteita.

Näin ollen aurinkovyöhyke-kapitalismin uuskoloniaalinen logiikka takasi sen, että kotimaista matalapalkkataloutta ei voinut haastaa perustavanlaatuisesti, ilman samanaikaista muutosta rajamaa-alueiden hypertyöttömyys- ja dominanssirakenteissa.

Davis myös varoitti rakentamasta illuusioita eli välttämään sitä väärinkäsitystä, että ”vasemmistolaista” politiikkaa voisi rakentaa anti-Reaganilaisen populismin varaan. Yhdysvaltain pääoman valta on bunkkeroitu pääoman etujen monimiljoonaisen massa-armeijan taakse.

Hän katsoi, että uudelleen muodostuvien sosiaalisten liikkeiden mahdollisuudet haastaa hallitsevien etujen ”kaikkivaltainen konstellaatio”, tai edes muodostaa itsenäistä poliittista representaatiota, kytkeytyy enemmän kuin koskaan ”to the balance of power of US imperialism on a world scale”.

Davis myös totesi, että kotimaisen fordismin kriisi nivoutui yhteen kolmannen maailman kapitalisen reformismin kanssa.

Sovelsin ajatusta ”aurinkovyöhykkeestä” USA:n sisäisenä periferiana 1990-luvun alkupuolella niin, että Meksiko voi olla Naftan sisäinen periferia eli alisteinen, riistetty ja kurjistettu työvoimareservi, jolla saattaa olla mahdollisuus nousta uudeksi taloudellisen kasvun dynaamiseksi alueeksi ja ajan kanssa ”ensimmäiseen maailmaan”.

USA:n etelä muuttui dynaamiseksi talousalueeksi osana Yhdysvaltoja. Voisiko tämä dynamiikka toimia myös silloin jos Meksiko säilyy itsenäisenä valtiona, vaikkakin osana Naftaa?

Uusi Nafta saattaisi potentiaalisesti luoda mahdollisuuksia tälle, alkuperäinen Nafta edusti pääosin Davisin kuvaamaa aurinkovyöhyke-kapitalismin uuskoloniaalista logiikkaa, mutta niin, että periferia ja sen logiikka tunkeutuivat osaltaan myös näiden uuskolonisaatiota harjoittavien maiden sisäpuolelle.

Vai onko Meksikon reaalikapitalistisena ”kutsumuskohtalona”, sen lisäksi, että se oppii kunnioittamaan Yhdysvaltain perustuslakia, tulla myös sen osaksi, annektoiduksi o’sullivanilaisen kaupallisen sivilisaatiokasvatuksen myötä?

Petri Minkkinen

P.S. Ainakin symbolisesti merkittävä kuriositeetti:

Trumpin Yhdysvallat halusi, että uutta Nafta-sopimusta kutsutaan Yhdysvaltain-Meksikon-Kanadan -sopimukseksi (USMCA, Agreement). Usein katsotaan, että Trump halusi muuttaa sopimuksen nimen osoittaakseen äänestäjilleen, että hän lakkautti vanhan Naftan, vaikka sitä lähinnä muutettiin.

Nimenmuutoksesta syntyi vähintäänkin symbolisesti merkittävää pörinää vesilasissa. Business Insiderin (Nordic) mukaan AMLO muistutti, että Naftan espanjankielinen lyhenne Tlcan tuli sanoista Tratado de Libre Comercio de América del Norte. Eli kyseessä oli ja on enemmän kuin Agreement eli ainakin sen espanjankielisessä nimessä tulee olla sana Tratado (Treaty).

AMLO teki twitter-kyselyn uudesta nimestä ja antoi kolme vaihtoehtoa: 1) TEUMECA: (T)ratado (E)stados (U)nidos, (Mé)xico, (Ca)nadá tai 2) T-MEC: (T)ratado (M)éxico, (E)stados Unidos, (C)anadá tai 3) ei kumpikaan.

Expansión-lehden mukaan 102 448 vastaajasta vaihtoehtoa T-MEC kannatti 45 prosenttia, TEUMECA:n äänisaaliin jäädessä 16 prosenttiin. Loput 39 % ei kannattanut kumpaakaan vaihtoehtoa. AMLO:n virallisten kotisivujen (https://lopezobrador.org.mx) mukaan vastaavassa facebook-kyselyssä T-MEC sai 75 prosenttia äänistä.

Uuden Naftan meksikolainen lyhenne on siis T-MEC.

Suomenkielessä molemmat termit kääntyvät sanaksi sopimus ja eroja tehdään etenkin yhdyssanoilla tai esimerkiksi sanalla liitto ja sen yhdyssanaversioilla. MacMillan Dictionaryn mukaan:

Agreement tarkoittaa sellaista päätöstä tai järjestelyä siitä mitä tehdään, jonka tekevät kaksi tai useampaa ihmistä, ryhmää tai organisaatiota.

Treaty puolestaan tarkoittaa – tiivistetysti – virallista kirjallista kahden tai useamman maan välistä sopimusta (agreement), jonka kansalliset johtajat neuvottelevat ja joka pitää ratifioida.

Valokuvien käyttöoikeustiedot:

Olen hankkinut käyttöoikeudet kuviin 1-4, jotka löysin lähteistä: Archivo General de la Nación, Ciudad de México & Museo Regional de la Revolución Mexicana, Puebla.

Kuvat 5-7 olen ottanut itse.

Kuva 8, vapaasti ladattavissa AMLO:n virallisilta www-sivuilta.

Kuva 9, kuva on U.S. Mission to Mexicon oma, joten ne se on public domain -materiaalia.

Kuva 10, kuva on Executive Office of the President of the United Statesin työntekijän työtehtävissään ottama, joten ne se on public domain -materiaalia.

Kuva 11, kuva on U.S. Mission to Mexicon oma, joten ne se on public domain -materiaalia.

USA:n ulkoministeriön copyright tiedot (https://www.state.gov/misc/87529.htm#copyright):

”Unless a copyright is indicated, information on State Department websites is in the public domain and may be copied and distributed without permission. Citation of the U.S. State Department as source of the information is appreciated.

If a copyright is indicated on a photo, graphic, or other material, permission to copy these materials must be obtained from the original source. For photos without captions or with only partial captions, hold your cursor over the photo to view the "alt tag" for any copyright information. Please note that many photos used on this website are copyrighted. Only State Department photos are in the public domain.”

Valokuvien tiedot:

1. Porfirio Díaz vuonna 1906 (valokuva F.L. Clarke, Archivo General de la Nación, Ciudad de México).

2. Francisco I. Madero vuonna 1911 (valokuva F. L. Clarke, Archivo General de la Nación, Ciudad de México).

3. Vallankumouksen naistaistelija (Museo Regional de la Revolución Mexicana, Puebla).

4. Yhdysvaltalaiset Meksikon vallankumouksen aikaiset interventiojoukot Veracruzissa, Palacio Municipalin edessä (valokuva E. Melhado, Archivo General de la Nación, Ciudad de México).

5. Kansalaisnäkemys Carlos Salinas de Gortarin hallinnon politiikasta (Veracruz, kesäkuu 2000, valokuva Petri Minkkinen).

6. Alkuperäisväestöön kuuluvat naiset osallistuvat tukimarssiin Ciudad de Méxicossa, 16. kesä­kuuta 2006 (valokuva Petri Minkkinen).

7. Andrés Manuel López Obrador (AMLO) vaalitilaisuudes­saan Querétarossa, 21. kesäkuuta 2006 (valokuva Petri Minkkinen).

8. Peña Nieton ja AMLO:n yhteiskonferenssi, Palacio Nacional, Ciudad de México, 20.8.2018 (lähde: AMLO – lopezobrador.org.mx, ”Conferencia de López Obrador y Peña Nieto en Palacio Nacional”, https://lopezobrador.org.mx/2018/08/20/palabras-de-lopez-obrador-y-pena-nieto-al-ofrecer-conferencia-de-prensa-en-palacio-nacional/).

9. Donald Trump ja Peña Nieto Hampurin G-20 -kokouksessa, 7.7.2017 (lähde: U.S. Mission to Mexico, 7 July, 2017, ”Readout of President Donald J. Trump’s Meeting with President Enrique Peña Nieto of Mexico”, https://mx.usembassy.gov/readout-president-donald-j-trumps-meeting-president-enrique-pena-nieto-mexico/)

10. Trump toivottaa Justin Trudeaulle hyvää kotimatkaa Valkoisesta talosta, 13.2.2017. Lähde: Executive Office of the President of the United States (Official White House Photo by Shealah Craighead), https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Donald_Trump_Justin_Trudeau_2017-02-13_05.jpg.

11. Nafta- eli nyt USMCA-/T-MEC-maiden liput (lähde: U.S. Mission to Mexico, 31 August, 2018, “USTR Statement on Trade Negotiations with Mexico and Canada”, https://mx.usembassy.gov/ustr-statement-on-trade-negotiations-with-mexico-and-canada/).

Lähteet:

Davis, Mike (1984) “The Political Economy of Late-Imperial America”, New Left Review, I/143, January-February, pp. 6-38. Saatavissa internetistä: https://newleftreview.org/I/143/mike-davis-the-political-economy-of-late-imperial-america.

Minkkinen, Petri (2009) Meksikon 1900-luku – vallankumouksellisen maan talous, politiikka ja ulkopolitiikka. Helsinki: KAKTUS.

Sekä erinäiset internet-lähteet, joiden nimet löytyvät tekstistä.

]]>
0 http://pminkkin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264325-mita-uudistettiin-kun-pohjois-amerikan-vapaakaupasta-neuvoteltiin#comments Donald Trump USA:n presidentti Kanada Meksiko NAFTA Yhdysvallat Sat, 17 Nov 2018 09:10:26 +0000 Petri Minkkinen http://pminkkin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264325-mita-uudistettiin-kun-pohjois-amerikan-vapaakaupasta-neuvoteltiin
USAn vaalisotkut http://harrirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264250-usan-vaalisotkut <p>Suomalainen on tottunut, että häntä seurataan tarkasti. Jo Ruotsin vallan ajoilta periytyi väestökirjanpito kirkonkirjojen muodossa. Vieläkin&nbsp;muuttoilmoitus maistraatille on lakisääteinen.&nbsp;</p><p>Yhdysvaltoihin muuttanutta ihmetyttää, että tämän resoluution systeemiä ei ole siellä olemassa. Jopa väestönlaskenta perustuu yli 200 vuotta vanhaan <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/United_States_Census">United States Census</a>&nbsp;-menetelmään, jossa&nbsp; 10 vuoden välein kierretään kaikkien asuntojen ovelta ovelle ja kysellään, että montako ihmistä täällä asuu.&nbsp;</p><p>Kuten marraskuun USAn välivaaleissa osoittautua, vahvan tunnistamisen puute johtaa jälkeenpäin tiukkaan selvittelyyn. Ainoastaan seitsemän osavaltiota vaatii kuvallisen henkilökortin äänestystilanteessa.&nbsp;</p><p>Erityisesti on noussut esiin demokraattisvoittoinen Bowder-piirikunta Floridassa. Sen vaalilautakunnan demokraattistaustainen johtaja, Brenda Snipes on ollut kiirastulessa väärinkäytöksien johdosta jo vuodesta 2002. Joku häntä suojelee, kun ei ole saatu erotettua. Nyt, kun sekä senaattorin että kuvernöörin paikat Floridassa&nbsp; menivät republikaaneille, Ms.&nbsp;Snipes pystyi yht&#39;äkkiä löytämään vaalien jälkeen 60.000 äänestyslippua. Luonnollisesti demokraateille.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomalainen on tottunut, että häntä seurataan tarkasti. Jo Ruotsin vallan ajoilta periytyi väestökirjanpito kirkonkirjojen muodossa. Vieläkin muuttoilmoitus maistraatille on lakisääteinen. 

Yhdysvaltoihin muuttanutta ihmetyttää, että tämän resoluution systeemiä ei ole siellä olemassa. Jopa väestönlaskenta perustuu yli 200 vuotta vanhaan United States Census -menetelmään, jossa  10 vuoden välein kierretään kaikkien asuntojen ovelta ovelle ja kysellään, että montako ihmistä täällä asuu. 

Kuten marraskuun USAn välivaaleissa osoittautua, vahvan tunnistamisen puute johtaa jälkeenpäin tiukkaan selvittelyyn. Ainoastaan seitsemän osavaltiota vaatii kuvallisen henkilökortin äänestystilanteessa. 

Erityisesti on noussut esiin demokraattisvoittoinen Bowder-piirikunta Floridassa. Sen vaalilautakunnan demokraattistaustainen johtaja, Brenda Snipes on ollut kiirastulessa väärinkäytöksien johdosta jo vuodesta 2002. Joku häntä suojelee, kun ei ole saatu erotettua. Nyt, kun sekä senaattorin että kuvernöörin paikat Floridassa  menivät republikaaneille, Ms. Snipes pystyi yht'äkkiä löytämään vaalien jälkeen 60.000 äänestyslippua. Luonnollisesti demokraateille.

 

 

]]>
8 http://harrirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264250-usan-vaalisotkut#comments Florida Kongressi Vaalit Yhdysvallat Thu, 15 Nov 2018 23:16:57 +0000 Harri Rautiainen http://harrirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264250-usan-vaalisotkut
Amerikkalainen metsänhoito http://kaunaherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264157-amerikkalainen-metsanhoito <p>Kaliforniassa riehuvat laajat metsäpalot. Presidentti Donald Trump kaikkien asioiden erikoisasiantuntijana ja aina oikeassa olevana valtion päämiehenä on sanonut palojen johtuvan huonosta metsänhoidosta. Olen tästä asiasta Trumpin kanssa aivan samaa mieltä.</p><p>Olin 1960-luvulla Savukoskella pöllimetsässä tekemässä hyvää metsänhoitoa, kuten samalla kämpällä asuneet toistakymmentä muutakin jätkää. Kerran yksi jätkä sattui kämpälle palatessaan heittämään tupakannatsan kuloontuneeseen heinikkoon joka syttyi palamaan. Se oli&nbsp; huonoa metsänhoitoa, joka vaati kolmen vuorokauden sammutus- ja vartiointityön.</p><p>Mitä seurauksia Kalifornian metsäpaloista sitten hallinnon kannalta on? Olisin enemmän kuin yllättynyt, jos viestimet eivät kohta välitä tietoa että Trump on erottanut ainakin yhden piirimetsänhoitajan. Samassa yhteydessä saataneen ilmoitus muurien rakentamisesta metsien ympärille, jotta kaiken maailman tunarit eivät pääsee pilaamaan metsiä huonolla hoidolla.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kaliforniassa riehuvat laajat metsäpalot. Presidentti Donald Trump kaikkien asioiden erikoisasiantuntijana ja aina oikeassa olevana valtion päämiehenä on sanonut palojen johtuvan huonosta metsänhoidosta. Olen tästä asiasta Trumpin kanssa aivan samaa mieltä.

Olin 1960-luvulla Savukoskella pöllimetsässä tekemässä hyvää metsänhoitoa, kuten samalla kämpällä asuneet toistakymmentä muutakin jätkää. Kerran yksi jätkä sattui kämpälle palatessaan heittämään tupakannatsan kuloontuneeseen heinikkoon joka syttyi palamaan. Se oli  huonoa metsänhoitoa, joka vaati kolmen vuorokauden sammutus- ja vartiointityön.

Mitä seurauksia Kalifornian metsäpaloista sitten hallinnon kannalta on? Olisin enemmän kuin yllättynyt, jos viestimet eivät kohta välitä tietoa että Trump on erottanut ainakin yhden piirimetsänhoitajan. Samassa yhteydessä saataneen ilmoitus muurien rakentamisesta metsien ympärille, jotta kaiken maailman tunarit eivät pääsee pilaamaan metsiä huonolla hoidolla.

 

]]>
6 http://kaunaherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264157-amerikkalainen-metsanhoito#comments Donald Trump Metsänhoito Yhdysvallat Wed, 14 Nov 2018 10:21:08 +0000 Tuure Piittinen http://kaunaherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264157-amerikkalainen-metsanhoito
Pitäisikö ilmastonmuutos myydä jenkeille Jumalan vihana? http://pmjamsa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264131-pitaisiko-ilmastonmuutos-myyda-jenkeille-jumalan-vihana <p>Kaliforniassa palaa. Tappavat liekit eivät epäamerikkalaisessa demokraattisuudessaan jätä rauhaan hienostoalueitakaan, vaan tuli nielee malibulaisen kartanon siinä missä köyhemmänkin väen asumukset. Ilmastonmuutos tulee siis iholle Yhdysvalloissakin. Se iskee myös maan varakkaimmille alueille eikä suostu amerikkalaista oikeustajua loukaten säästämään välttämättä edes kauneimpia ja rikkaimpia.</p> <p>Vaikka kuivuuden ärhentämät metsäpalot tappavat kymmenittäin ihmisiä, suhtautuu perusjenkki tunnetusti ilmastonmuutokseen hyvin skeptisesti. Amerikan sydänmailla moni ajattelee sen olevan ehkä kommunististen tiedemiesten tai liskoihmisten punoma salajuoni, jonka tarkoituksena on rajoittaa pyhää amerikkalaista perusoikeutta kuluttaa niin paljon luonnonvaroja kuin sielu sietää.</p> <p>Toki Yhdysvalloissa on myös rationaalisia ja tieteellisen maailmankuvan omaavia ihmisiä, jotka ymmärtävät ilmastonmuutoksen olevan totisinta totta. Kuitenkin Yhdysvaltain sydänmaita kansoittavat konservatiiviset ihmiset, joiden maailmankuva ei ole tieteellinen vaan uskonnollinen. He uskovat jumalalliseen johdatukseen ja näkevät maallisissa tapahtumissa usein heijastuksia kosmisesta hyvän ja pahan taistelusta. Näin ajatteleville ihmisille ei edes kannata yrittää argumentoida tieteellisesti, sillä heidän maailmankuvassaan hiilidioksidipitoisuuksilla sun muilla tieteen faktoilla ei ole minkäänlaista merkitystä &ndash; kaikkihan tapahtuu loppujen lopuksi Jumalan tahdosta, amen.</p> <p>Perusjenkki ei oikein usko tieteeseen, ei ainakaan silloin, jos tieteeseen perustuvat politiikkasuositukset kehottavat häntä katsomaan peiliin ja muuttamaan elämäntapaansa. Jenkit kyllä pitävät sellaista instrumentaalista tiedettä arvossa, joka lisää tuottavuutta ja tuottaa kuluttajille jatkuvasti uusia hilavitkuttimia kulutusluotolla ostettavaksi.&nbsp; Mutta jos tieteellisen tiedon nimissä jenkkiä vaaditaan muuttamaan elämäntapaansa, niin kunnon sydänmaiden patriootille se tarkoittaa vain vapauden tukahduttamista. Amerikassa kansan syvät rivit eivät siis oikein tunnu antavan arvoa tieteelliselle tiedolle, mutta &nbsp; Hollywoodin synnyttänyt kansakunta ymmärtää kyllä spektaakkelin ja visuaalisuuden päälle.</p> <p>Jotta umpikovaan amerikkalaiseen kalloon saataisiin iskostettua ilmastonmuutoksen vaarallisuus, ei tarvita tieteellistä valistusta vaan symboliikkaa ja näyttävää spektaakkelia: tulvia suurkaupunkien kaduilla, liekkejä uhkaamassa Hollywood-kukkulaa&hellip;. Perusjenkki omaksuu maailmankuvansa elokuvista ja Raamatusta, joiden vetovoima perustuu spektaakkelin lumoon. Kalifornian metsäpalot ovat mittaluokaltaan kauhistuttavan spektaakkelimaisia, suorastaan raamatullisia, ja HD-laadulla amerikkalaisten olohuoneiden valtaviin talulutelevisioihin lähetettävät TV-kuvat diabolisista tulipaloista saavat varmasti monet mietteliäiksi.</p> <p>Dramaattiset TV-kuvat <a href="https://www.independent.co.uk/news/world/americas/california-wildfires-watch-video-paradise-fire-blaze-death-toll-escape-driving-a8630506.html">helvetillisesti hehkuvista liekeistä</a>, jotka saattavat saartaa myös puolijumalina palvottujen Hollywood-tähtien palatseja, irrottavat jenkkien suusta kollektiivisen <em>Oh my Godin </em>tuhat kertaa tehokkaammin kuin tiedemiesten yli hilseen menevät luennot hiilidioksidipitoisuuden ja ilmastonmuutoksen suhteesta. Jos steriili tiede vaikeine kaavoineen ei saa amerikkalaisessa sielussa aikaan juuri minkäänlaisia väristyksiä, niin helvetilliset näyt kaiken sisäänsä nielevistä lieskoista varmasti saavat. Ehkä moni amerikkalainen kysyykin jo itseltään hyvin perustavanlaatuista kysymystä: mitä jos tämä johtuu Jumalan vihasta?</p> <p>Tähän väliin juonipaljastus: ilmastonmuutos ei johdu Jumalan vihasta tai mistään muustakaan ylimaallisesta, vaan ihmisen toiminnasta. Amerikkalainen kulttuuri ja ajattelu ovat kuitenkin niin vahvasti uskonnollisuuden kyllästämiä, että ehkä ilmastonmuutos on pakko kehystää uskonnollisesti, jotta konservatiiviset massat saisivat edes jonkinlaisen kimmokkeen toimia sitä vastaan.</p> <p>Tiede ja uskonto ovat aivan erilaisia instituutioita ja niiden tavat selittää maailman ilmiöitä poikkeavat radikaalisti toisistaan. Ne voivat kuitenkin edistää samoja tavoitteita, esimerkiksi elämän ja ilmaston suojelua. Jotta ilmastotyö saisi Yhdysvalloissa vastakaikua myös konservatiivikristityiltä, ilmaston vahingoittaminen on pakko myydä heille suurena syntinä, jota vastaan kristityn tulee taistella vähän järeämmin asein kuin vain rukouksin ja ajatuksin. Jos ilmastonmuutoksen selittäminen tieteellisesti ei motivoi perusjenkkiä toimintaan, on seurauseettisesti perusteltua tukea myös muita kulttuurisia selitysmalleja, jotka motivoivat ihmisiä toimimaan tässä asiassa, joka koskee kaikkia maailman ihmisiä.</p> <p>Ongelma on tietenkin se, että Yhdysvalloissa kristinusko on valjastettu tukemaan vallitsevia yhteiskunnallisia rakenteita ja oikeuttamaan kerskakulutuskulttuuria. En olisi kuitenkaan kauhean yllättynyt, jos jostakin putkahtaisi pian esiin karismaattinen TV-evankelista, joka saarnaa fossiilikapitalismia ja kerskakulutusta vastustavaa ekoteologiaa. Tällaisessa tapauksessa olisi erittäin toivottavaa, että puhtaan seurauseettisen kalkyloinnin perusteella myös ei-uskovaiset vaikuttajat antaisivat tukensa tällaiselle teologialle, ja <em>billgatesit</em> avaisivat kukkaron nyörejään rahoittaakseen myös uskonnon keinovalikoimin käytävää taistelua ilmastonmuutosta vastaan.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kaliforniassa palaa. Tappavat liekit eivät epäamerikkalaisessa demokraattisuudessaan jätä rauhaan hienostoalueitakaan, vaan tuli nielee malibulaisen kartanon siinä missä köyhemmänkin väen asumukset. Ilmastonmuutos tulee siis iholle Yhdysvalloissakin. Se iskee myös maan varakkaimmille alueille eikä suostu amerikkalaista oikeustajua loukaten säästämään välttämättä edes kauneimpia ja rikkaimpia.

Vaikka kuivuuden ärhentämät metsäpalot tappavat kymmenittäin ihmisiä, suhtautuu perusjenkki tunnetusti ilmastonmuutokseen hyvin skeptisesti. Amerikan sydänmailla moni ajattelee sen olevan ehkä kommunististen tiedemiesten tai liskoihmisten punoma salajuoni, jonka tarkoituksena on rajoittaa pyhää amerikkalaista perusoikeutta kuluttaa niin paljon luonnonvaroja kuin sielu sietää.

Toki Yhdysvalloissa on myös rationaalisia ja tieteellisen maailmankuvan omaavia ihmisiä, jotka ymmärtävät ilmastonmuutoksen olevan totisinta totta. Kuitenkin Yhdysvaltain sydänmaita kansoittavat konservatiiviset ihmiset, joiden maailmankuva ei ole tieteellinen vaan uskonnollinen. He uskovat jumalalliseen johdatukseen ja näkevät maallisissa tapahtumissa usein heijastuksia kosmisesta hyvän ja pahan taistelusta. Näin ajatteleville ihmisille ei edes kannata yrittää argumentoida tieteellisesti, sillä heidän maailmankuvassaan hiilidioksidipitoisuuksilla sun muilla tieteen faktoilla ei ole minkäänlaista merkitystä – kaikkihan tapahtuu loppujen lopuksi Jumalan tahdosta, amen.

Perusjenkki ei oikein usko tieteeseen, ei ainakaan silloin, jos tieteeseen perustuvat politiikkasuositukset kehottavat häntä katsomaan peiliin ja muuttamaan elämäntapaansa. Jenkit kyllä pitävät sellaista instrumentaalista tiedettä arvossa, joka lisää tuottavuutta ja tuottaa kuluttajille jatkuvasti uusia hilavitkuttimia kulutusluotolla ostettavaksi.  Mutta jos tieteellisen tiedon nimissä jenkkiä vaaditaan muuttamaan elämäntapaansa, niin kunnon sydänmaiden patriootille se tarkoittaa vain vapauden tukahduttamista. Amerikassa kansan syvät rivit eivät siis oikein tunnu antavan arvoa tieteelliselle tiedolle, mutta   Hollywoodin synnyttänyt kansakunta ymmärtää kyllä spektaakkelin ja visuaalisuuden päälle.

Jotta umpikovaan amerikkalaiseen kalloon saataisiin iskostettua ilmastonmuutoksen vaarallisuus, ei tarvita tieteellistä valistusta vaan symboliikkaa ja näyttävää spektaakkelia: tulvia suurkaupunkien kaduilla, liekkejä uhkaamassa Hollywood-kukkulaa…. Perusjenkki omaksuu maailmankuvansa elokuvista ja Raamatusta, joiden vetovoima perustuu spektaakkelin lumoon. Kalifornian metsäpalot ovat mittaluokaltaan kauhistuttavan spektaakkelimaisia, suorastaan raamatullisia, ja HD-laadulla amerikkalaisten olohuoneiden valtaviin talulutelevisioihin lähetettävät TV-kuvat diabolisista tulipaloista saavat varmasti monet mietteliäiksi.

Dramaattiset TV-kuvat helvetillisesti hehkuvista liekeistä, jotka saattavat saartaa myös puolijumalina palvottujen Hollywood-tähtien palatseja, irrottavat jenkkien suusta kollektiivisen Oh my Godin tuhat kertaa tehokkaammin kuin tiedemiesten yli hilseen menevät luennot hiilidioksidipitoisuuden ja ilmastonmuutoksen suhteesta. Jos steriili tiede vaikeine kaavoineen ei saa amerikkalaisessa sielussa aikaan juuri minkäänlaisia väristyksiä, niin helvetilliset näyt kaiken sisäänsä nielevistä lieskoista varmasti saavat. Ehkä moni amerikkalainen kysyykin jo itseltään hyvin perustavanlaatuista kysymystä: mitä jos tämä johtuu Jumalan vihasta?

Tähän väliin juonipaljastus: ilmastonmuutos ei johdu Jumalan vihasta tai mistään muustakaan ylimaallisesta, vaan ihmisen toiminnasta. Amerikkalainen kulttuuri ja ajattelu ovat kuitenkin niin vahvasti uskonnollisuuden kyllästämiä, että ehkä ilmastonmuutos on pakko kehystää uskonnollisesti, jotta konservatiiviset massat saisivat edes jonkinlaisen kimmokkeen toimia sitä vastaan.

Tiede ja uskonto ovat aivan erilaisia instituutioita ja niiden tavat selittää maailman ilmiöitä poikkeavat radikaalisti toisistaan. Ne voivat kuitenkin edistää samoja tavoitteita, esimerkiksi elämän ja ilmaston suojelua. Jotta ilmastotyö saisi Yhdysvalloissa vastakaikua myös konservatiivikristityiltä, ilmaston vahingoittaminen on pakko myydä heille suurena syntinä, jota vastaan kristityn tulee taistella vähän järeämmin asein kuin vain rukouksin ja ajatuksin. Jos ilmastonmuutoksen selittäminen tieteellisesti ei motivoi perusjenkkiä toimintaan, on seurauseettisesti perusteltua tukea myös muita kulttuurisia selitysmalleja, jotka motivoivat ihmisiä toimimaan tässä asiassa, joka koskee kaikkia maailman ihmisiä.

Ongelma on tietenkin se, että Yhdysvalloissa kristinusko on valjastettu tukemaan vallitsevia yhteiskunnallisia rakenteita ja oikeuttamaan kerskakulutuskulttuuria. En olisi kuitenkaan kauhean yllättynyt, jos jostakin putkahtaisi pian esiin karismaattinen TV-evankelista, joka saarnaa fossiilikapitalismia ja kerskakulutusta vastustavaa ekoteologiaa. Tällaisessa tapauksessa olisi erittäin toivottavaa, että puhtaan seurauseettisen kalkyloinnin perusteella myös ei-uskovaiset vaikuttajat antaisivat tukensa tällaiselle teologialle, ja billgatesit avaisivat kukkaron nyörejään rahoittaakseen myös uskonnon keinovalikoimin käytävää taistelua ilmastonmuutosta vastaan. 

]]>
20 http://pmjamsa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264131-pitaisiko-ilmastonmuutos-myyda-jenkeille-jumalan-vihana#comments Ilmastonmuutos Konservatismi Kristinusko Yhdysvallat Tue, 13 Nov 2018 19:37:24 +0000 Petri Jämsä http://pmjamsa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264131-pitaisiko-ilmastonmuutos-myyda-jenkeille-jumalan-vihana
Hamppu uudella mantereella – USA:han kohdistuu pian painetta kahdelta rintamalta http://juhopalmroos.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263659-hamppu-uudella-mantereella-usahan-kohdistuu-pian-painetta-kahdelta-rintamalta <p>Tästäkään uutisesta et todennäköisesti ole kuullut, mutta Meksikon korkein oikeus päätti jälleen, että kannabiksen kategorinen kielto on maan perustuslain vastainen. Tämä oli oikeudelta viides vastaava päätös, ja Meksikon lain mukaan ennakkotapauksesta tulee parlamenttia sitova kun se on viides vastaava päätös vastaavanlaisissa tapauksissa.</p><p>&nbsp;</p><p>Kannabiksen käyttäjät ja kasvattajat voivat nyt vedota korkeimman oikeuden päätökseen puolustuksessaan, ja ennakkotapauksen mukaan heitä ei voida enää tuomita &ndash; kannabiksen käyttö ja kasvatus omaan käyttöön on Meksikossa perustuslaillinen oikeus. Varsinainen laki ei ole ajan tasalla, ja korkein oikeus antoikin lainsäätäjille yhdeksänkymmentä päivää aikaa muuttaa lakia. Millaiseksi tuleva laki muotoutuu on vielä epäselvää.</p><p>&nbsp;</p><p>Joulukuussa virkaan astuva presidentti Andres Obrador on antanut ymmärtää[1], että hänen hallituksensa tavoitteena on kannabiksen täysi laillistaminen. Yhdysvalloissa on uuden käänteen seurauksena alkanut kuulua entistä enemmän soraääniä liittovaltion kannabispolitiikkaan liittyen, ja Trumpin hallintoa kehotetaan seuraamaan Kanadan &ndash; ja tuotapikaa Meksikon &ndash; esimerkkiä. Laillistamiselle löytyy tukea molemmilta puolilta maan poliittista spektriä: demokraattien keskuudessa laillistamista puoltaa 75 prosenttia ja republikaaneistakin 53 prosenttia[2].</p><p>&nbsp;</p><p>Yhdysvaltain osavaltioista yhdeksän ja Washington D.C. ovat laillistaneet kannabiksen viihdekäytön, kolmekymmentä lääkekäytön, ja ylihuomisen välivaaleissa laillistamisesta jossain muodossa äänestetään Michiganissa, Missourissa, Pohjois-Dakotassa ja Utahissa, mutta liittovaltiotasolla kannabis on edelleen laiton ns. Schedule I -huume. Liittovaltion kiellosta huolimatta laillinen kannabis on onnistunut kasvamaan monien miljardien (erään arvion[3] mukaan 8,5 miljardin) bisnekseksi vain muutamassa vuodessa.</p><p>&nbsp;</p><p>Siinä missä presidentti Trump on osoittanut[4] jonkinverran avoimuutta kannabisreformia kohtaan, hänen oikeusministerinsä Jeff Sessions on kieltolain vankkumaton kannattaja. Molempien puolueiden kongressiedustajien läpi ajamien lakien ansiosta hänen päälliköimänsä oikeusministeriö on tähän mennessä epäonnistunut yrityksissään ajaa osavaltioiden lakien yli. Osavaltioiden oikeudet (states&#39; rights) ovat Yhdysvaltojen sisäpolitiikassa tärkeä konsepti.</p><p>&nbsp;</p><p>Alan toimijat ovat pelänneet, että Yhdysvaltain jäädessä kehityksestä jälkeen naapurimaiden tuottajat valtaavat mantereen lailliset kannabismarkkinat. Nähtäväksi jää, monenko osavaltion pitää toimia asiassa oma-aloitteisesti ennen kuin liittovaltion kanta muuttuu.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>[1] <a href="https://www.newsweek.com/legal-north-american-marijuana-market-possible-1047887">https://www.newsweek.com/legal-north-american-marijuana-market-possible-1047887</a></p><p>&nbsp;</p><p>[2] <a href="https://www.forbes.com/sites/tomangell/2018/10/22/marijuana-support-grows-two-out-of-three-americans-back-legalization-gallup-says/#481c67fe238b">https://www.forbes.com/sites/tomangell/2018/10/22/marijuana-support-grows-two-out-of-three-americans-back-legalization-gallup-says/#481c67fe238b</a></p><p>&nbsp;</p><p>[3] <a href="https://www.forbes.com/sites/thomaspellechia/2018/06/26/in-2017-beyond-u-s-enjoys-the-highest-legal-cannabis-market-share-worldwide/#41fc7a422d20">https://www.forbes.com/sites/thomaspellechia/2018/06/26/in-2017-beyond-u-s-enjoys-the-highest-legal-cannabis-market-share-worldwide/#41fc7a422d20</a></p><p>&nbsp;</p><p>[4] <a href="https://www.newsweek.com/donald-trump-marijuana-legislation-jeff-sessions-967431">https://www.newsweek.com/donald-trump-marijuana-legislation-jeff-sessions-967431</a></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tästäkään uutisesta et todennäköisesti ole kuullut, mutta Meksikon korkein oikeus päätti jälleen, että kannabiksen kategorinen kielto on maan perustuslain vastainen. Tämä oli oikeudelta viides vastaava päätös, ja Meksikon lain mukaan ennakkotapauksesta tulee parlamenttia sitova kun se on viides vastaava päätös vastaavanlaisissa tapauksissa.

 

Kannabiksen käyttäjät ja kasvattajat voivat nyt vedota korkeimman oikeuden päätökseen puolustuksessaan, ja ennakkotapauksen mukaan heitä ei voida enää tuomita – kannabiksen käyttö ja kasvatus omaan käyttöön on Meksikossa perustuslaillinen oikeus. Varsinainen laki ei ole ajan tasalla, ja korkein oikeus antoikin lainsäätäjille yhdeksänkymmentä päivää aikaa muuttaa lakia. Millaiseksi tuleva laki muotoutuu on vielä epäselvää.

 

Joulukuussa virkaan astuva presidentti Andres Obrador on antanut ymmärtää[1], että hänen hallituksensa tavoitteena on kannabiksen täysi laillistaminen. Yhdysvalloissa on uuden käänteen seurauksena alkanut kuulua entistä enemmän soraääniä liittovaltion kannabispolitiikkaan liittyen, ja Trumpin hallintoa kehotetaan seuraamaan Kanadan – ja tuotapikaa Meksikon – esimerkkiä. Laillistamiselle löytyy tukea molemmilta puolilta maan poliittista spektriä: demokraattien keskuudessa laillistamista puoltaa 75 prosenttia ja republikaaneistakin 53 prosenttia[2].

 

Yhdysvaltain osavaltioista yhdeksän ja Washington D.C. ovat laillistaneet kannabiksen viihdekäytön, kolmekymmentä lääkekäytön, ja ylihuomisen välivaaleissa laillistamisesta jossain muodossa äänestetään Michiganissa, Missourissa, Pohjois-Dakotassa ja Utahissa, mutta liittovaltiotasolla kannabis on edelleen laiton ns. Schedule I -huume. Liittovaltion kiellosta huolimatta laillinen kannabis on onnistunut kasvamaan monien miljardien (erään arvion[3] mukaan 8,5 miljardin) bisnekseksi vain muutamassa vuodessa.

 

Siinä missä presidentti Trump on osoittanut[4] jonkinverran avoimuutta kannabisreformia kohtaan, hänen oikeusministerinsä Jeff Sessions on kieltolain vankkumaton kannattaja. Molempien puolueiden kongressiedustajien läpi ajamien lakien ansiosta hänen päälliköimänsä oikeusministeriö on tähän mennessä epäonnistunut yrityksissään ajaa osavaltioiden lakien yli. Osavaltioiden oikeudet (states' rights) ovat Yhdysvaltojen sisäpolitiikassa tärkeä konsepti.

 

Alan toimijat ovat pelänneet, että Yhdysvaltain jäädessä kehityksestä jälkeen naapurimaiden tuottajat valtaavat mantereen lailliset kannabismarkkinat. Nähtäväksi jää, monenko osavaltion pitää toimia asiassa oma-aloitteisesti ennen kuin liittovaltion kanta muuttuu.

 

 

 

[1] https://www.newsweek.com/legal-north-american-marijuana-market-possible-1047887

 

[2] https://www.forbes.com/sites/tomangell/2018/10/22/marijuana-support-grows-two-out-of-three-americans-back-legalization-gallup-says/#481c67fe238b

 

[3] https://www.forbes.com/sites/thomaspellechia/2018/06/26/in-2017-beyond-u-s-enjoys-the-highest-legal-cannabis-market-share-worldwide/#41fc7a422d20

 

[4] https://www.newsweek.com/donald-trump-marijuana-legislation-jeff-sessions-967431

 

 

]]>
5 http://juhopalmroos.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263659-hamppu-uudella-mantereella-usahan-kohdistuu-pian-painetta-kahdelta-rintamalta#comments Kanada kannabis Meksiko Päihdepolitiikka Yhdysvallat Sun, 04 Nov 2018 17:33:00 +0000 Juho Eeva http://juhopalmroos.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263659-hamppu-uudella-mantereella-usahan-kohdistuu-pian-painetta-kahdelta-rintamalta
Välivaalimatka - Osa 1: Lähtö http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263213-valivaalimatka-osa-1-lahto <p>Toukokuussa vastaan tuli tarjous, josta en voinut kieltäytyä. Sain puhelun Yhdysvaltain Suomen suurlähetystöstä ja he tiedustelivat olisinko kiinnostunut lähtemään marraskuussa Atlantin taakse seuraamaan kongressin välivaaleja. Miten Yhdysvaltoja tutkiva poliitikko voisi jättää tällaisen tilaisuuden käyttämättä? Vastaus oli luonnollisesti kyllä ja nyt on lähdön aika. Seuraavat kolme viikkoa kuluvat tiiviisti Yhdysvaltain politiikan parissa.</p><p>Matka järjestetään Yhdysvaltain ulkoministeriön rahoittaman <a href="https://exchanges.state.gov/non-us/program/international-visitor-leadership-program-ivlp">IVLP-ohjelman</a> puitteissa. International Visitor Leadership Program on korkeatasoinen vaihto-ohjelma, jonka tarkoituksena on vahvistaa Yhdysvaltain ja kohdemaan kahdenvälisiä suhteita uusien henkilökohtaisten kontaktien kautta. Yhdysvaltain ulkoministeriö pyytää lähetystöjä esittämään potentiaalisia osallistujia, mutta lopullinen valinta on kiinni Washingtonin päätöksestä.</p><p>Yleisesti osallistujiksi on valikoitu tulevaisuuden vaikuttajia sekä asiantuntijoita, niin politiikan, talouden, tiedeyhteisön kuin myös median alalta. Lähetystön päätöksessä esittää minua osallistujaksi painoi Yhdysvaltain politiikkaan ja historiaan liittyvä tutkimustyöni sekä yli kymmenen vuotta kestänyt aktiivinen vaikuttamistyö kotimaan politiikassa.</p><p>Vierailuohjelmalle on asetettu kaksi tavoitetta:</p><ol><li><p>Edistää kestävien suhteiden muodostumista nykyisten ja tulevien ammattilaisten välillä ympäri maailmaa heidän amerikkalaisten kollegoiden kanssa.</p></li><li><p>Järjestää osallistujille mahdollisuuksia saada ensikäden tietoa Yhdysvaltain yhteiskuntajärjestelmästä, kulttuurista, taloudesta ja politiikasta.</p></li></ol><p>IVLP-ohjelman esivaihe käynnistyi vuonna 1940 kun Nelson Rockefeller nimitettiin ulkoministeriön kaupallisten- ja kulttuuriasioiden koordinaattoriksi Amerikan tasavaltoihin. Varsinainen IVLP-ohjelma käynnistyi 1948 niin kutsutulla Smith-Mundt lailla, jonka hyväksyi Yhdysvaltain 80. kongressi. Lain keskeisimpänä sisältönä oli huoli Neuvostopropagandan kasvaneesta vaikutuksesta maailmassa. Siksi IVLP-ohjelmassa Yhdysvallat halusi &rdquo;edistää ymmärtämyksen lisäämistä Yhdysvalloista muissa maissa ja lisätä molemminpuolista ymmärrystä amerikkalaisten ja muiden maiden kansalaisten kanssa.&rdquo;</p><p>Yli 300 nykyistä ja entistä valtionpäämiestä sekä hallituksen johtajaa on osallistunut IVLP-ohjelmaan. Suomesta tunnetuimpia alumneja ovat mm. tasavallan presidentti Sauli Niinistö (1992), presidentti Tarja Halonen (1983), sekä entiset pääministerit Harri Holkeri (1970), Paavo Lipponen (1974) ja Matti Vanhanen (1993).</p><p>Mutta seuraavat kolme viikkoa kuluvat perehtymällä Yhdysvaltain politiikkaan sekä vaalijärjestelmään, tapaamisiin poliitikkojen, viranomaisten ja kansalaisjärjestön edustajien kanssa. Matkareitti kulkee pääkaupunki Washington D.C.:n kautta Virginian, Indianan, Coloradon ja Pennsylvanian osavaltioihin. Pyrin kirjoittamaan blogiini päivittäin matkapäiväkirjaa sekä mietteitä Yhdysvaltain välivaaleista, joten muistakaahan seurata blogiani.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Toukokuussa vastaan tuli tarjous, josta en voinut kieltäytyä. Sain puhelun Yhdysvaltain Suomen suurlähetystöstä ja he tiedustelivat olisinko kiinnostunut lähtemään marraskuussa Atlantin taakse seuraamaan kongressin välivaaleja. Miten Yhdysvaltoja tutkiva poliitikko voisi jättää tällaisen tilaisuuden käyttämättä? Vastaus oli luonnollisesti kyllä ja nyt on lähdön aika. Seuraavat kolme viikkoa kuluvat tiiviisti Yhdysvaltain politiikan parissa.

Matka järjestetään Yhdysvaltain ulkoministeriön rahoittaman IVLP-ohjelman puitteissa. International Visitor Leadership Program on korkeatasoinen vaihto-ohjelma, jonka tarkoituksena on vahvistaa Yhdysvaltain ja kohdemaan kahdenvälisiä suhteita uusien henkilökohtaisten kontaktien kautta. Yhdysvaltain ulkoministeriö pyytää lähetystöjä esittämään potentiaalisia osallistujia, mutta lopullinen valinta on kiinni Washingtonin päätöksestä.

Yleisesti osallistujiksi on valikoitu tulevaisuuden vaikuttajia sekä asiantuntijoita, niin politiikan, talouden, tiedeyhteisön kuin myös median alalta. Lähetystön päätöksessä esittää minua osallistujaksi painoi Yhdysvaltain politiikkaan ja historiaan liittyvä tutkimustyöni sekä yli kymmenen vuotta kestänyt aktiivinen vaikuttamistyö kotimaan politiikassa.

Vierailuohjelmalle on asetettu kaksi tavoitetta:

  1. Edistää kestävien suhteiden muodostumista nykyisten ja tulevien ammattilaisten välillä ympäri maailmaa heidän amerikkalaisten kollegoiden kanssa.

  2. Järjestää osallistujille mahdollisuuksia saada ensikäden tietoa Yhdysvaltain yhteiskuntajärjestelmästä, kulttuurista, taloudesta ja politiikasta.

IVLP-ohjelman esivaihe käynnistyi vuonna 1940 kun Nelson Rockefeller nimitettiin ulkoministeriön kaupallisten- ja kulttuuriasioiden koordinaattoriksi Amerikan tasavaltoihin. Varsinainen IVLP-ohjelma käynnistyi 1948 niin kutsutulla Smith-Mundt lailla, jonka hyväksyi Yhdysvaltain 80. kongressi. Lain keskeisimpänä sisältönä oli huoli Neuvostopropagandan kasvaneesta vaikutuksesta maailmassa. Siksi IVLP-ohjelmassa Yhdysvallat halusi ”edistää ymmärtämyksen lisäämistä Yhdysvalloista muissa maissa ja lisätä molemminpuolista ymmärrystä amerikkalaisten ja muiden maiden kansalaisten kanssa.”

Yli 300 nykyistä ja entistä valtionpäämiestä sekä hallituksen johtajaa on osallistunut IVLP-ohjelmaan. Suomesta tunnetuimpia alumneja ovat mm. tasavallan presidentti Sauli Niinistö (1992), presidentti Tarja Halonen (1983), sekä entiset pääministerit Harri Holkeri (1970), Paavo Lipponen (1974) ja Matti Vanhanen (1993).

Mutta seuraavat kolme viikkoa kuluvat perehtymällä Yhdysvaltain politiikkaan sekä vaalijärjestelmään, tapaamisiin poliitikkojen, viranomaisten ja kansalaisjärjestön edustajien kanssa. Matkareitti kulkee pääkaupunki Washington D.C.:n kautta Virginian, Indianan, Coloradon ja Pennsylvanian osavaltioihin. Pyrin kirjoittamaan blogiini päivittäin matkapäiväkirjaa sekä mietteitä Yhdysvaltain välivaaleista, joten muistakaahan seurata blogiani.

]]>
3 http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263213-valivaalimatka-osa-1-lahto#comments Donald Trump IVLP Välivaalit Yhdysvallat Yhdysvaltain kongressi Sat, 27 Oct 2018 08:49:13 +0000 Jani Kokko http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263213-valivaalimatka-osa-1-lahto
Polarisaatio politiikassa ja yhteiskunnassa http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261698-polarisaatio-politiikassa-ja-yhteiskunnassa <p>Helsingin Sanomien toimittaja Juha Akkanen kirjoittaa kolumnissaan 9.9.2018, että polarisoituminen uhkaa Suomenkin politiikkaa. Itse kirjoituksesta ei tosin saanut kunnolla selvää, onko polarisoituminen Akkasen mielestä todella uhka vai ei. Hänen toimialallaanhan se ei sitä ole: mitä kärjekkäämmät vastakkainasettelut, sitä myyvämpiä tarinoita voi julkaista. Niinpä juuri media, eikä vain sosiaaalinen media, on myötävaikuttanut polarisaatioon kärjistymiseen enemmän kuin mikään muu, vaikka sen syvimmät syyt ovatkin yhteiskunnallisissa kehityskuluissa, jotka voimme nähdä vain osittain ja joita ymmärrämme huonosti jos ollenkaan, paitsi ehkä kauan jälkeenpäin.</p><p>Tämä aihe nostatti minussa kommentointitarpeen kuitenkin jo aikaisemmin, ja varsinaisen kimmokkeen sain muutama viikko niin ikään Helsingin Sanomista, sen Washingtonin kirjeenvaihtajan Laura Saarikosken artikkelista, jossa tämä esitteli graafia poliittisten mielipiteiden jakaantumisesta Yhdysvalloissa. Itse asiassa graafeja oli kaksi. Toinen kuvasi tämänhetkistä tilannetta, toinen tilannetta parikymmentä vuotta sitten. Niiden ero oli selkeä ja hälyttävä. Poliittinen &rdquo;keskusta&rdquo; (jolla ei tarkoitettu sen nimistä puoluetta) oli dramaattisesti supistunut ja ääripäät vastaavasti kasvaneet, minkä lisäksi ne olivat myös etääntyneet toisistaan, tulleet entistä &rdquo;ääripäisemmiksi&rdquo;.</p><p>Ilmiö ei itse asiassa ole Yhdysvalloissa uusi. Itse sain siitä havahduttavan opetuksen eräällä matkallani viitisentoista vuotta sitten ollessani vielä virassa ulkoministeriössä. Amerikkalainen, asioissa hyvin sisällä ollut tarkkailija kertoi, että Yhdysvaltain senaatin rakennuksessa oli niin sanottu &rdquo;conviviality room&rdquo;, tila, jonne senaattorit voivat vetäytyä vapaahetkinään ja jossa heillä oli tilaisuus tutustua toisiinsa ja myös keskustella luottamuksellisesti aloitteista, joita sitten ajettaisiin yhteistyössä &rdquo;over the aisle&rdquo; kuten sanonta siellä kuuluu. Tällainen yhteistyö on ollut Yhdysvalloissa äärimäisen keskeinen osa poliittista prosessia, koska siellä hallituksen ei tarvitse nauttia parlamentin luottamusta samalla tavalla kuin esimerkiksi Suomessa.</p><p>Tämä &rdquo;conviviality room&rdquo; oli jo 15 vuotta sitten alkanut jäädä tyhjäksi. Senaattorit eivät enää tarvinnet toisen puoleen apua, tai vaikka olisivat tarvinneetkin, eivät sitä halunneet tai uskaltaneet hakea. Jo silloin oli näkyvissä ääripäistymiskehitys, jossa suurin osa vaalipiireistä on erilaisilla vippaskonsteilla varmistettu jommankumman puolueen pysyväksi läänitykseksi, jolloin varsinainen vaalitaistelu käydään puolueen ehdokkaaksi pääsystä. Sen taas useimmiten voittaa suppean mutta aktiivisen puolueaktivistijoukon suosikki, usein sieltä änkyräisimmästä päästä.</p><p>Ilmiön perimmäinen syy ei tietenkään ollut eikä ole vaalipiirijako ja muut sellaiset seikat, vaan yhteiskunnassa syvemmällä tapahtuva polarisoituminen. Sen syitä on monia, ja kuten alussa tunnustin, niitä on mahdoton kaikkia nähdä, saati niiden merkitystä ymmärtää.</p><p>Suomessa ei olla yhtä pitkällä kuin Yhdysvalloissa ja meidän vaalijärjestelmämme ehkäisee (tai ainakin hidastaa) ihan samanlaisen asetelman syntymistä, mutta samalla tiellä kuitenkin ollaan. Kärkevää ja faktavapaata poliittista retoriikkaa on tosin aina ollut olemassa, ja on ollut aikoja jolloin se oli vielä kärkevämpää ja faktavapaampaa kuin nyt. Mutta kyllä tämä päättymässä oleva vaalikausi on merkinnyt vajoamista, etten sanoisi tietoista laskeutumista, uudelle, masentavalle tasolle, jolla ei ainoastaan ratsasteta etenevällä polarisaatiolla, vaan sitä tietoisesti lietsotaan.</p><p>Hallituskokoonpano on varmasti yksi, nimenomaan tällä vaalikaudella polarisoivaa kielenkäyttöä lisännyt syy. Vasemmiston ja oikeiston rajaviivan ylittävät hallituskokoonpanot olivat omiaan pirstomaan opposition ja vaimentamaan, ellei suorastaan hämärtämään ideologisen vastakohta-asetelmaa ja väittelyn kiihkeyttä. Tämä vaimennin poistui Sipilän hallituksen kokonpanon takia. Lisäksi siinä mukana olleet perussuomalaiset ja sitten näistä erkaantunut sinisten ryhmä oli omiaan kärjistämään kielenkäyttöä.</p><p>Tämä asetelma tuskin on kuitenkaan ollut ratkaiseva, eikä se ainakaan ole perussyy kielenkäytön karkeutumiseen ja henkilöön käyvien poliittisten hyökkäysten tavanomaistumiseen. Taustalla olevat syyt olisin taipuvainen jakamaan kahteen pääryhmään. Ensimmäinen on se tosiseikka, että myös Suomessa ovat yhteiskunnalliset vastakohdat aidosti kasvaneet, vaikka ne vielä ovatkin vähäisempiä kuin useimmissa muissa kehittyneissä maissa ja varsinkin anglosaksisessa maailmassa. Talouskriisin pitkittyminen lähes vuosikymmenen pituiseksi antoi tälle kehitykselle polttoainetta nimenomaan Suomessa.</p><p>Toinen syy tai syyryhmä on vaikeasti hahmottuva &ndash; tai ainakin minun on vaikea pukea se ytimekkäästi sanoiksi. Se ei myöskään ole kokonaan erillään edellä mainitusta, teknologisiin mullistuksien tuottamista työhön, toimeentuloon ja vaurauden jakautumiseen liittyvistä pelon ja epävarmuuden tunteista.</p><p>Ilmiön osatekijöitä näyttäisivät olevan äärimmäinen individualisoituminen yhteisyyden tunteen ja tarpeen kustannuksella, hedonismi, välittömän tarpeentyydytyksen vaatimus pitkän tähtäimen elämänhallinnan kustannuksella, sisäisen ja ulkoisen muuttoliikkeen ja kaupungistumisen aiheuttama juurettomuus ja yksinäisyys, jota korvaamaan on noussut ja nousee uudenlaisia, osin &rdquo;virtuaalisia&rdquo; yhteisöjä, joissa perinteiset sopivaisuusnormit joko puuttuvat tai ovat korvautuneet jollain muulla, tähänastisen katsannon valossa jopa perversseillä uusilla &rdquo;normaaleilla&rdquo;. Ja niin edelleen. Ehkä ne ovat lopunajan (ei kylläkään uskonnollisessa mielessä) merkkejä, ehkä ne ovat jonkin uuden aikakauden alkamisen merkkejä. Uusien &rdquo;maailmankausien&rdquo; kuten ennen sanottiin, alkamiset ovat kuitenkin kutakuinkin aina sisältäneet väkivaltaisia murroksia, jopa aivan valtavaa väkivaltaa. Sekö on nyt edessä?</p> Helsingin Sanomien toimittaja Juha Akkanen kirjoittaa kolumnissaan 9.9.2018, että polarisoituminen uhkaa Suomenkin politiikkaa. Itse kirjoituksesta ei tosin saanut kunnolla selvää, onko polarisoituminen Akkasen mielestä todella uhka vai ei. Hänen toimialallaanhan se ei sitä ole: mitä kärjekkäämmät vastakkainasettelut, sitä myyvämpiä tarinoita voi julkaista. Niinpä juuri media, eikä vain sosiaaalinen media, on myötävaikuttanut polarisaatioon kärjistymiseen enemmän kuin mikään muu, vaikka sen syvimmät syyt ovatkin yhteiskunnallisissa kehityskuluissa, jotka voimme nähdä vain osittain ja joita ymmärrämme huonosti jos ollenkaan, paitsi ehkä kauan jälkeenpäin.

Tämä aihe nostatti minussa kommentointitarpeen kuitenkin jo aikaisemmin, ja varsinaisen kimmokkeen sain muutama viikko niin ikään Helsingin Sanomista, sen Washingtonin kirjeenvaihtajan Laura Saarikosken artikkelista, jossa tämä esitteli graafia poliittisten mielipiteiden jakaantumisesta Yhdysvalloissa. Itse asiassa graafeja oli kaksi. Toinen kuvasi tämänhetkistä tilannetta, toinen tilannetta parikymmentä vuotta sitten. Niiden ero oli selkeä ja hälyttävä. Poliittinen ”keskusta” (jolla ei tarkoitettu sen nimistä puoluetta) oli dramaattisesti supistunut ja ääripäät vastaavasti kasvaneet, minkä lisäksi ne olivat myös etääntyneet toisistaan, tulleet entistä ”ääripäisemmiksi”.

Ilmiö ei itse asiassa ole Yhdysvalloissa uusi. Itse sain siitä havahduttavan opetuksen eräällä matkallani viitisentoista vuotta sitten ollessani vielä virassa ulkoministeriössä. Amerikkalainen, asioissa hyvin sisällä ollut tarkkailija kertoi, että Yhdysvaltain senaatin rakennuksessa oli niin sanottu ”conviviality room”, tila, jonne senaattorit voivat vetäytyä vapaahetkinään ja jossa heillä oli tilaisuus tutustua toisiinsa ja myös keskustella luottamuksellisesti aloitteista, joita sitten ajettaisiin yhteistyössä ”over the aisle” kuten sanonta siellä kuuluu. Tällainen yhteistyö on ollut Yhdysvalloissa äärimäisen keskeinen osa poliittista prosessia, koska siellä hallituksen ei tarvitse nauttia parlamentin luottamusta samalla tavalla kuin esimerkiksi Suomessa.

Tämä ”conviviality room” oli jo 15 vuotta sitten alkanut jäädä tyhjäksi. Senaattorit eivät enää tarvinnet toisen puoleen apua, tai vaikka olisivat tarvinneetkin, eivät sitä halunneet tai uskaltaneet hakea. Jo silloin oli näkyvissä ääripäistymiskehitys, jossa suurin osa vaalipiireistä on erilaisilla vippaskonsteilla varmistettu jommankumman puolueen pysyväksi läänitykseksi, jolloin varsinainen vaalitaistelu käydään puolueen ehdokkaaksi pääsystä. Sen taas useimmiten voittaa suppean mutta aktiivisen puolueaktivistijoukon suosikki, usein sieltä änkyräisimmästä päästä.

Ilmiön perimmäinen syy ei tietenkään ollut eikä ole vaalipiirijako ja muut sellaiset seikat, vaan yhteiskunnassa syvemmällä tapahtuva polarisoituminen. Sen syitä on monia, ja kuten alussa tunnustin, niitä on mahdoton kaikkia nähdä, saati niiden merkitystä ymmärtää.

Suomessa ei olla yhtä pitkällä kuin Yhdysvalloissa ja meidän vaalijärjestelmämme ehkäisee (tai ainakin hidastaa) ihan samanlaisen asetelman syntymistä, mutta samalla tiellä kuitenkin ollaan. Kärkevää ja faktavapaata poliittista retoriikkaa on tosin aina ollut olemassa, ja on ollut aikoja jolloin se oli vielä kärkevämpää ja faktavapaampaa kuin nyt. Mutta kyllä tämä päättymässä oleva vaalikausi on merkinnyt vajoamista, etten sanoisi tietoista laskeutumista, uudelle, masentavalle tasolle, jolla ei ainoastaan ratsasteta etenevällä polarisaatiolla, vaan sitä tietoisesti lietsotaan.

Hallituskokoonpano on varmasti yksi, nimenomaan tällä vaalikaudella polarisoivaa kielenkäyttöä lisännyt syy. Vasemmiston ja oikeiston rajaviivan ylittävät hallituskokoonpanot olivat omiaan pirstomaan opposition ja vaimentamaan, ellei suorastaan hämärtämään ideologisen vastakohta-asetelmaa ja väittelyn kiihkeyttä. Tämä vaimennin poistui Sipilän hallituksen kokonpanon takia. Lisäksi siinä mukana olleet perussuomalaiset ja sitten näistä erkaantunut sinisten ryhmä oli omiaan kärjistämään kielenkäyttöä.

Tämä asetelma tuskin on kuitenkaan ollut ratkaiseva, eikä se ainakaan ole perussyy kielenkäytön karkeutumiseen ja henkilöön käyvien poliittisten hyökkäysten tavanomaistumiseen. Taustalla olevat syyt olisin taipuvainen jakamaan kahteen pääryhmään. Ensimmäinen on se tosiseikka, että myös Suomessa ovat yhteiskunnalliset vastakohdat aidosti kasvaneet, vaikka ne vielä ovatkin vähäisempiä kuin useimmissa muissa kehittyneissä maissa ja varsinkin anglosaksisessa maailmassa. Talouskriisin pitkittyminen lähes vuosikymmenen pituiseksi antoi tälle kehitykselle polttoainetta nimenomaan Suomessa.

Toinen syy tai syyryhmä on vaikeasti hahmottuva – tai ainakin minun on vaikea pukea se ytimekkäästi sanoiksi. Se ei myöskään ole kokonaan erillään edellä mainitusta, teknologisiin mullistuksien tuottamista työhön, toimeentuloon ja vaurauden jakautumiseen liittyvistä pelon ja epävarmuuden tunteista.

Ilmiön osatekijöitä näyttäisivät olevan äärimmäinen individualisoituminen yhteisyyden tunteen ja tarpeen kustannuksella, hedonismi, välittömän tarpeentyydytyksen vaatimus pitkän tähtäimen elämänhallinnan kustannuksella, sisäisen ja ulkoisen muuttoliikkeen ja kaupungistumisen aiheuttama juurettomuus ja yksinäisyys, jota korvaamaan on noussut ja nousee uudenlaisia, osin ”virtuaalisia” yhteisöjä, joissa perinteiset sopivaisuusnormit joko puuttuvat tai ovat korvautuneet jollain muulla, tähänastisen katsannon valossa jopa perversseillä uusilla ”normaaleilla”. Ja niin edelleen. Ehkä ne ovat lopunajan (ei kylläkään uskonnollisessa mielessä) merkkejä, ehkä ne ovat jonkin uuden aikakauden alkamisen merkkejä. Uusien ”maailmankausien” kuten ennen sanottiin, alkamiset ovat kuitenkin kutakuinkin aina sisältäneet väkivaltaisia murroksia, jopa aivan valtavaa väkivaltaa. Sekö on nyt edessä?

]]>
15 http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261698-polarisaatio-politiikassa-ja-yhteiskunnassa#comments Kotimaa Eriarvoisuus Media Polarisaatio Valeuutiset Yhdysvallat Fri, 28 Sep 2018 08:30:41 +0000 Antti Kuosmanen http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261698-polarisaatio-politiikassa-ja-yhteiskunnassa
Maa, jossa lipun kantaminen on rikos http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261428-maa-jossa-lipun-kantaminen-on-rikos <p><strong>Pidätykset ja uudet mielenilmausmuotoja </strong></p><p>Yli 300 ihmistä on vankina Nicaraguassa huhtikuussa alkaneen mielenosoitusaallon seurauksena. Luku on nicaragualaisista ihmisoikeusjärjestöstä. Nicaraguan hallinto myöntää, että vankiloissa on 204 vankia (lue: mielenosoittajia). Ero on siinä, että toisin kuin kansalaisjärjestöt jotka puhuvat mielipide- ja poliittisista vangeista, Ortegan hallinto puhuu heistä terroristeina. <a href="https://www.elespectador.com/noticias/el-mundo/la-version-de-daniel-ortega-sobre-la-crisis-en-nicaragua-articulo-810136">&rdquo;Meillä ei ole poliittisia vankeja&rdquo;</a>, Ortega sanoi ulkomaiselle tiedotusvälineelle.</p><p>Ihmisoikeusjärjestöt saavat jatkuvasti ilmoituksia pidätetyistä oppositioaktivisteista ja kidutuksista. Olen lukenut karmeita tarinoita. Osa oppositioaktiveista on piilopaikassa. Myös tavallisia ihmisiä pidätettään naurettavista syistä. Syyskuun alusta lähtien Nicaraguassa on ollut sinivalkoisten ilmapallojen kampanja. Opposition mielenosoituksissa ei näy muita lippuja kuin Nicaraguan kansallislippu, josta on tullut monille sandinisteille kuin punainen vaate. Noh, ainakin 10 nuorta joutui vastamaan viranomaisille ilmapallojen vapauttamisesta.&nbsp;</p><p>Koska Ortegan hallinnon terrori ja vainot ovat ollut viime aikoina erittäin vakavia ja jo mielenosoitukseen osallistumisesta voi joutua pidätetyksi, on keksitty uusia mielenilmausmuotoja, kuten sinivalkoisten kenkien roikuttaminen sähkölinjoista. Tuon mielenilmauksen tekemisestä on vaikea jäädä kiinni.</p><p><strong>Maanvaltaukset</strong></p><p>Pari kuukautta sitten Ortegan kannattajat valtasivat etupäässä yksityisomistuksessa olevia maita. Heille luvatiin, että jos he osallistuisivat taistelussa Ortegan hallintoa vastustavia mielenosoittajia vastaan, he saisivat maanomistuspapereita. Ihmiset pystyttivät hökkeleitä ja suojautuivat eri keinoin. Siellä täällä näkyi sandinistipuolueen lippuja ja kylttejä, joissa vannotiin, että Ortega ei lähde mihinkään. Osa maanvaltajista oli rikollisten kiristyskohteena. Maanomistuspapereiden sijasta eilen <a href="https://www.facebook.com/261045361402917/videos/1859780197410543/?hc_ref=ARTEhowSDZbMrpNdonEtPVh-p54_QAYILIwGAZYcAKHFn3zdH1N4V28uIi00k_8uaBk&amp;__xts__[0]=68.ARBp_c_4i-Ff02T-UIDWwTV4hk2sxqaS_uCb-MGpFBpnuvDhEDZBmNp6oQEQkeIxemo93mQmaBVL61qBqFI6s-1zptpH8Qu7hRFkvA38ERdkM9dEp1Xp9CiD73y3tX4LoJohTj9OtGXieVWV8F7yziLnbFlQvFqp4EJomBRxF-V2vW70AiX0qg&amp;__tn__=FC-R">kahteen maanvaltausalueeseen saapuivat poliisit ja puolisotilaalliset kaivurin kera, ja noin 4000 perhettä poistettiin väkivalloin heidän itse rakentamistaan hökkeleistä.</a> Niillä ihmisillä ei ole paikkaa mihin mennä. He uskoivat Ortegan kannattajien sanoihin. Maanvaltaus oli väärin, ja väärin on myös käyttää köyhien ihmisten ahdinkoa omien poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi.</p><p>Sillä välin Ortega ja hänen perheensä jatkavat paikoillaan istumista, ihan kuin Nicaraguassa ei olisi tapahtunut mitään ihmisoikeusrikoksia tai rikoksia ihmisyyttä vastaaan. Ortega ja hänen kannattajansa väittävät yhä, että maassa oli oikeiston vallankaappausyritys.&nbsp; Toistaiseksi ainostaan yksi puolisotilaallinen, mies joka tappoi brasilialaisen lääkäriopiskelijan, on vangittuna (sanotaan, että hän on vangittu), koska toisin kuin eri mieltä olevien kohdalla, Nicaraguan viranomaiset eivät ole esittäneet miestä julkisuudessa.</p><p><strong>Nicaragua eristäytyy</strong></p><p>Ortega uhittelee ja jatkaa retoriikkaansa eri mieltä olevia vastaan. Eilen Ortega sanoi, että ne yrittäjät jotka osallistuvat yleislakkoihin, ovat yhteistyössä vallankaappaajien kanssa ja heidän pitäisi valmistautua siihen, että poliisi tulee yrityksiin &quot;neuvottelemaan&quot;. Ortegan sanoja on tulkittu uhkauksena yrittäjiä vastaan.</p><p>Ortega on omalla tehottomuudellaan viemässä Nicaragua taloudelliseen rappioon ja kansainvälliseen eristykseen. Amerikan valtioiden pääsihteeri <a href="https://cnnespanol.cnn.com/video/almagro-nicaragua-ortega-oea-crisis-intv-conclusiones-fernando-rincon/">Luis Almagro puhui jo viime viikolla Nicaraguan diktatuurin tukahduttamisesta ennen kuin se vie maan kuiluun.</a> Almagro oli ollut tähän asti hyvin varovainen Ortegan hallinnon suhteen. Muutos Almagron puheissa johtuu siitä, että Ortega on kieltänyt Amerikan valtioiden tarkkailutyöryhmältä pääsyn maahan. Viime lokakuussa Amerikan valtioiden maat päättivät työryhmän perustamista seuraamaan Nicaraguan tilannetta. Työryhmä koostuu 12 Amerikan maan edustajista. Nuo maat ovat: Argentiina, Brasilia, Kanada, Chile, Kolumbia, Costa Rica, Ecuador, Estados Unidos, Guyana, Meksiko, Panama ja Peru.</p><p>Ensi viikolla USA:n senaatti päättää senaattori Bob Méndezin laista, jolla asetetaan lisää rangaistuksia Ortegan hallinnon viranomaisille. Lain tarkoitus on myös painostaa Ortegaa järjestämään ennenaikaisia vaaleja, ja se, että kaikki ihmisoikeusrikoksiin syyllistyneet joutuisivat vastaamaan rikoksista. Jos laki hyväksytään, se tulee hankaloittamaan nykyistäkin enemmän Ortegan hallintoa.</p><p><strong>Venezuelan Maduron uusin kohu</strong></p><p>Venezuelasta sen verran, että presidentti Nicolás Maduro kävi viime viikolla Kiinassa lainaamassa lisää rahaa öljytuotantoa varten. Hän ei saanut niin paljon kuin toivoi, mutta kiinalaiset saavat nyt mennä Venezuelaan tutkimaan ja hyödyntämään kolme öljykenttää! Onhan Venezuelan jollain tavoin maksettava velkansa kiinalaisille.</p><p>Tulomatkalla Maduro kävi Istambulissa ja sieltä levisi somessa video, jossa Maduro on syömässä lihaa huippukokin ravintolassa. Koska moni venezuelalainen näkee nälkää ja lähtee maasta pakoon koska Venezuelassa ei ole turvallista ja hyvää asua, niin skandaali oli valmis. Sellaiset &quot;vasemmistojohtajat&quot; tekevät hallaa kaikille vasemmistolaisille. Koska moni vasemmistolainen Euroopassakin kääntää selkänsä noiden &quot;vasemmistojohtajien&quot; ihmisoikeusrikoksille, uskottavuus vasemmistoa kohtaan heikkenee. Totuuden nimissä pitää sanoa, että Latinalaisessa Amerikassa myös oikeistolaisista johtajista on monia surullisia esimerkkejä. Silti Maduro ja Ortega kilpailevat omassa luokassaan. Kaikissa Latinaisen Amerikan maissa ihmisiä ei laiteta vankilaan vain koska he esimerkiksi ovat tehneet parodiaa presidentistä. Venezuelassa kahta palomiesta uhkaa 20 vuoden vankeustuomio, koska eräässä kuvaamassa videossaan he kutsuvat aasia Maduroksi.</p><p>Nicaragua muistuttaa päivästä toiseen entistä enemmän Venezuelaa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Pidätykset ja uudet mielenilmausmuotoja

Yli 300 ihmistä on vankina Nicaraguassa huhtikuussa alkaneen mielenosoitusaallon seurauksena. Luku on nicaragualaisista ihmisoikeusjärjestöstä. Nicaraguan hallinto myöntää, että vankiloissa on 204 vankia (lue: mielenosoittajia). Ero on siinä, että toisin kuin kansalaisjärjestöt jotka puhuvat mielipide- ja poliittisista vangeista, Ortegan hallinto puhuu heistä terroristeina. ”Meillä ei ole poliittisia vankeja”, Ortega sanoi ulkomaiselle tiedotusvälineelle.

Ihmisoikeusjärjestöt saavat jatkuvasti ilmoituksia pidätetyistä oppositioaktivisteista ja kidutuksista. Olen lukenut karmeita tarinoita. Osa oppositioaktiveista on piilopaikassa. Myös tavallisia ihmisiä pidätettään naurettavista syistä. Syyskuun alusta lähtien Nicaraguassa on ollut sinivalkoisten ilmapallojen kampanja. Opposition mielenosoituksissa ei näy muita lippuja kuin Nicaraguan kansallislippu, josta on tullut monille sandinisteille kuin punainen vaate. Noh, ainakin 10 nuorta joutui vastamaan viranomaisille ilmapallojen vapauttamisesta. 

Koska Ortegan hallinnon terrori ja vainot ovat ollut viime aikoina erittäin vakavia ja jo mielenosoitukseen osallistumisesta voi joutua pidätetyksi, on keksitty uusia mielenilmausmuotoja, kuten sinivalkoisten kenkien roikuttaminen sähkölinjoista. Tuon mielenilmauksen tekemisestä on vaikea jäädä kiinni.

Maanvaltaukset

Pari kuukautta sitten Ortegan kannattajat valtasivat etupäässä yksityisomistuksessa olevia maita. Heille luvatiin, että jos he osallistuisivat taistelussa Ortegan hallintoa vastustavia mielenosoittajia vastaan, he saisivat maanomistuspapereita. Ihmiset pystyttivät hökkeleitä ja suojautuivat eri keinoin. Siellä täällä näkyi sandinistipuolueen lippuja ja kylttejä, joissa vannotiin, että Ortega ei lähde mihinkään. Osa maanvaltajista oli rikollisten kiristyskohteena. Maanomistuspapereiden sijasta eilen kahteen maanvaltausalueeseen saapuivat poliisit ja puolisotilaalliset kaivurin kera, ja noin 4000 perhettä poistettiin väkivalloin heidän itse rakentamistaan hökkeleistä. Niillä ihmisillä ei ole paikkaa mihin mennä. He uskoivat Ortegan kannattajien sanoihin. Maanvaltaus oli väärin, ja väärin on myös käyttää köyhien ihmisten ahdinkoa omien poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Sillä välin Ortega ja hänen perheensä jatkavat paikoillaan istumista, ihan kuin Nicaraguassa ei olisi tapahtunut mitään ihmisoikeusrikoksia tai rikoksia ihmisyyttä vastaaan. Ortega ja hänen kannattajansa väittävät yhä, että maassa oli oikeiston vallankaappausyritys.  Toistaiseksi ainostaan yksi puolisotilaallinen, mies joka tappoi brasilialaisen lääkäriopiskelijan, on vangittuna (sanotaan, että hän on vangittu), koska toisin kuin eri mieltä olevien kohdalla, Nicaraguan viranomaiset eivät ole esittäneet miestä julkisuudessa.

Nicaragua eristäytyy

Ortega uhittelee ja jatkaa retoriikkaansa eri mieltä olevia vastaan. Eilen Ortega sanoi, että ne yrittäjät jotka osallistuvat yleislakkoihin, ovat yhteistyössä vallankaappaajien kanssa ja heidän pitäisi valmistautua siihen, että poliisi tulee yrityksiin "neuvottelemaan". Ortegan sanoja on tulkittu uhkauksena yrittäjiä vastaan.

Ortega on omalla tehottomuudellaan viemässä Nicaragua taloudelliseen rappioon ja kansainvälliseen eristykseen. Amerikan valtioiden pääsihteeri Luis Almagro puhui jo viime viikolla Nicaraguan diktatuurin tukahduttamisesta ennen kuin se vie maan kuiluun. Almagro oli ollut tähän asti hyvin varovainen Ortegan hallinnon suhteen. Muutos Almagron puheissa johtuu siitä, että Ortega on kieltänyt Amerikan valtioiden tarkkailutyöryhmältä pääsyn maahan. Viime lokakuussa Amerikan valtioiden maat päättivät työryhmän perustamista seuraamaan Nicaraguan tilannetta. Työryhmä koostuu 12 Amerikan maan edustajista. Nuo maat ovat: Argentiina, Brasilia, Kanada, Chile, Kolumbia, Costa Rica, Ecuador, Estados Unidos, Guyana, Meksiko, Panama ja Peru.

Ensi viikolla USA:n senaatti päättää senaattori Bob Méndezin laista, jolla asetetaan lisää rangaistuksia Ortegan hallinnon viranomaisille. Lain tarkoitus on myös painostaa Ortegaa järjestämään ennenaikaisia vaaleja, ja se, että kaikki ihmisoikeusrikoksiin syyllistyneet joutuisivat vastaamaan rikoksista. Jos laki hyväksytään, se tulee hankaloittamaan nykyistäkin enemmän Ortegan hallintoa.

Venezuelan Maduron uusin kohu

Venezuelasta sen verran, että presidentti Nicolás Maduro kävi viime viikolla Kiinassa lainaamassa lisää rahaa öljytuotantoa varten. Hän ei saanut niin paljon kuin toivoi, mutta kiinalaiset saavat nyt mennä Venezuelaan tutkimaan ja hyödyntämään kolme öljykenttää! Onhan Venezuelan jollain tavoin maksettava velkansa kiinalaisille.

Tulomatkalla Maduro kävi Istambulissa ja sieltä levisi somessa video, jossa Maduro on syömässä lihaa huippukokin ravintolassa. Koska moni venezuelalainen näkee nälkää ja lähtee maasta pakoon koska Venezuelassa ei ole turvallista ja hyvää asua, niin skandaali oli valmis. Sellaiset "vasemmistojohtajat" tekevät hallaa kaikille vasemmistolaisille. Koska moni vasemmistolainen Euroopassakin kääntää selkänsä noiden "vasemmistojohtajien" ihmisoikeusrikoksille, uskottavuus vasemmistoa kohtaan heikkenee. Totuuden nimissä pitää sanoa, että Latinalaisessa Amerikassa myös oikeistolaisista johtajista on monia surullisia esimerkkejä. Silti Maduro ja Ortega kilpailevat omassa luokassaan. Kaikissa Latinaisen Amerikan maissa ihmisiä ei laiteta vankilaan vain koska he esimerkiksi ovat tehneet parodiaa presidentistä. Venezuelassa kahta palomiesta uhkaa 20 vuoden vankeustuomio, koska eräässä kuvaamassa videossaan he kutsuvat aasia Maduroksi.

Nicaragua muistuttaa päivästä toiseen entistä enemmän Venezuelaa.

]]>
0 http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261428-maa-jossa-lipun-kantaminen-on-rikos#comments Ihmisoikeudet Nicaraguassa Nicaraguan kriisi Venezuela Yhdysvallat Sun, 23 Sep 2018 09:53:08 +0000 Ana María Gutiérrez Sorainen http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261428-maa-jossa-lipun-kantaminen-on-rikos
Kohti välivaaleja http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261258-kohti-valivaaleja <p>Yhdysvalloissa puolueiden esivaalit ovat päättyneet ja kampanjakoneistot siirtyvät todelliseen vaalitaisteluun, joka huipentuu marraskuun 6. päivänä. Tuolloin amerikkalaiset valitsevat 435-jäsenisen edustajainhuoneen, 33 senaattoria 100-paikkaiseen senaattiin sekä 39 osavaltion ja territorion kuvernöörit. Lisäksi kahdessa osavaltiossa järjestetään poikkeuksellisesti täytevaalit senaatin osalta. Minnesotassa <a href="http://www.nytimes.com/2017/12/07/us/politics/al-franken-senate-sexual-harassment.html">Al Franken </a>(dem.) siirtyi syrjään kesken kauden ahdisteluskandaalin seurauksena ja <a href="http://www.politico.com/story/2018/03/05/cochran-to-resign-april-1-437126">Thad Cochran </a>(rep.) Missisipistä vetosi terveyssyihin erotessaan senaatista.</p><p>Osavaltiotasolla kansalaiset pääsevät valitsemaan uudet edustajat 87 lainsäädäntöelimeen 99:sta. Osavaltioiden sisäiset vaalit ovat sikäli merkittävät, että nyt valittavat kuvernöörit ja lainsäädäntöelimet pääsevät päättämään uusista vaalipiirirajoista vuoden <a href="http://www.theatlantic.com/politics/archive/2018/07/census-2020-russia-citizenship/566384/">2020 väestölaskennan </a>perusteella. Valtapuolueen kannatuksen maksimointi on johtanut monissa osavaltioissa varsin luovaan vaalipiirijakoon ja oletettavissa on, että ainakin vaa&rsquo;ankieliosavaltioissa republikaanit pyrkivät piirtämään vaalipiirirajat heille suosiollisiksi.</p><p>Näissä äänestyksissä luulisi olevan jo tarpeeksi valittavaa mutta välivaaleissa kansalaiset pääsevät äänestämään myös pormestareista, useista paikallishallinnon virkamiehistä sekä osavaltio- ja paikallistason aloitteista. Valinnanvarasta huolimatta äänestäjät eivät juurikaan innostu välivaaleista ja äänestysaktiivisuus pyörii noin 40 prosentissa.</p><p>Edelliset eli vuoden <a href="http://www.washingtonpost.com/gdpr-consent/?destination=%2fnews%2fthe-fix%2fwp%2f2014%2f10%2f22%2f2014-will-be-the-most-expensive-midterm-election-ever%2f%3f&amp;utm_term=.46b508f53e30">2014 välivaalit </a>olivat kahdella tavalla historialliset. Ensinnäkin vaaleissa käytettiin enemmän rahaa kuin koskaan aikaisemmin, huikeat 3,7 miljardia dollaria. Huima rahankäyttö puolestaan tuotti alhaisimman äänestysprosentin, 36,4%, sitten vuoden 1942. Saa nähdä jatkuuko nämä trendit myös vuonna 2018.</p><p><strong>Edustajainhuone</strong></p><p>Vuoden 2016 vaaleissa edustajainhuoneen voimatasapaino asettui republikaanien eduksi 241-194. Demokraattien tulisi lisätä edustajamääräänsä 24:llä saavuttaakseen enemmistön eli 218 kongressiedustajaa. Vahvasta kaksipuoluejärjestelmästä johtuen merkittävä enemmistö paikoista jakaantuu tasaisesti sekä republikaaneille että demokraateille ja todellisen vaalitaistelun kohteena on noin 70 paikkaa. Demokraattien mahdollisuuksia saavuttaa enemmistö tukee se, että suurin osa noista noin 70 paikasta on tällä hetkellä republikaanien hallussa. Näin demokraatit eivät joudu käyttämään resursseja niinkään omien paikkojensa puolustamiseen vaan voivat hyökätä.</p><p>Nykyisistä republikaanien hallitsemista paikoista kahdeksan näyttää melko varmasti siirtyvän demokraateille. Heidän vaalikamppailuaan suosii se, että nykyinen edustaja (rep.) on siirtynyt syrjään ja paikka on tässä suhteessa aivan avoin. Tällaisia vaalipiirejä ovat lännessä mm. Kalifornian 49., Nevadan 3. ja Arizonan 2. kongressivaalipiiri, jossa tehtävänsä on jättänyt Martha McSally (rep.)&nbsp;pyrkiäkseen senaattiin. McSally oli yksi McCainin potentiaalisia seuraajia senaattorin menehdyttyä viime kuussa.</p><p>Itärannikolla mielenkiintoinen tilanne on <a href="http://www.washingtonpost.com/gdpr-consent/?destination=%2felection-results%2fvirginia-10th-congressional-district%2f%3f&amp;utm_term=.1342544a1eaf">Virginian 10. kongressivaalipiirissä</a>. Vaalipiiri on muodostettu vuonna 1952 ja siitä lähtien edustaja on ollut kuutta vuotta lukuun ottamatta republikaani. Kuitenkin edellisissä presidentinvaaleissa äänestäjät suosivat selkeästi demokraattien Hillary Clintonia ja ovat äänestäneet enemmän demokraattien ehdokkaita osavaltion johtohenkilöiksi. Barbaba Comstock (rep.) tulee todennäköisesti häviämään&nbsp;Jennifer Wextonille (dem.).</p><p>Floridassa 27. kongressivaalipiiri näyttää myös kallistuvan demokraateille. Vaalipiiri käy malliesimerkiksi vähemmistöjen ratkaisevat roolista vaalituloksessa. <a href="http://www.nbcmiami.com/news/local/Florida-District-27-Congressional-Race-491809261.html">Floridan 27. vaalipiiri </a>muodostettiin vasta vuonna 2012 ja sen ainoana edustajan on ollut Ileana Ros-Lehtinen (rep.). Vaalipiiri sijaitsee hyvin vahvasti demokraattien hallitsemalla alueella mutta Ros-Lehtisen etuna on ollut &rdquo;Pikku Havannan&rdquo; sijoittuminen vaalipiiriinsä. Yleisesti latinot tukevat enemmän demokraatteja mutta kuubalaisamerikkalaiset ovat vannoutuneita republikaanien tukijoita, johtuen republikaanien tiukasta suhtautumisesta Castrojen johtamaan Kuubaan. Ros-Lehtinen ilmoitti ettei pyri uudelle kaudelle ja republikaanit valitsivat ehdokkaaksi Maria Salazarin. Salazar on tunnettu televisiokasvo mutta nyt voittoa ei näytä tuovan edes hänen tunnettavuutensa yhdistettynä kuubalaisamerikkalaisten tukeen. Donna Shalalalla (dem.) onkin hyvät mahdollisuudet&nbsp;voittaa vaalit ja nousta edustajainhuoneeseen.</p><p>Gallupeissa 30 vaalipiiriä on kannatuksellisesti tasoissa ja näistä ainoastaan kaksi on nykyisin demokraattien hallussa. Näistä kongressivaalipiireistä demokraatit pyrkivät hakemaan vahvaa kannatusta perinteisissä sinisissä osavaltioissa kuten Kaliforniassa ja Minnesotassa. Kalifornian 10., 25., 39. ja 48. sekä Minnesotan 1., 2., 3. ja 8. kongressivaalipiirit ovat hyviä esimerkkejä republikaanien hallitsemista, suurten kaupunkien ulkopuolisista vaalipiireistä, joissa demokraatit ovat onnistuneet nostamaan kannatustaan. Demokraatit ovat pyrkineet hyödyntämään presidentti Trumpin vastaista liikehdintää ja tämä on toiminut osittain. Ruohonjuuritason kansalaisaktivismi on innostanut liberaaleissa osavaltioissa erityisesti vasemmistolaisesti ajattelevia nuoria.</p><p>Elokuussa aloitetuissa<a href="http://projects.fivethirtyeight.com/2018-midterm-election-forecast/house/?ex_cid=rrpromo"> mittauksissa</a> todennäköisyys demokraattien vaalivoitolle on ollut reilusti yli 70 prosenttia. Onkin todennäköistä, että tammikuussa presidentti Trump saa vastaansa demokraattien hallitseman edustajainhuoneen. Tällöin saattaa myös presidentin viraltapanoprosessi nytkähtää eteenpäin.&nbsp;</p><p><strong>Senaatti</strong></p><p>Mitä edustajainhuone edellä niin sitä senaatti perässä, sillä myös kongressin ylempi kamari on republikaanien hallussa paikoin 51-49. Demokraattien tulisikin saavuttaa kaksi lisäpaikkaa enemmistöön mutta tämä näyttää varsin epätodennäköiseltä. Demokraatit joutuvat puolustamaan peräti kymmentä paikkaa Donald Trumpin voittamissa osavaltioissa ja ainoastaan kolme republikaani senaattoria eläköityy tällä kierroksella ja jättää paikkansa avoimeksi.</p><p><a href="http://www.businessinsider.com/mitt-romney-wins-republican-primary-in-utah-senate-race-2018-6?r=US&amp;IR=T&amp;IR=T">Utahissa </a>senaatin vahva mies Orin Hatch (rep.) siirtyy syrjään ja mormonien hallitsema osavaltio tulee suurella todennäköisyydellä valitsemaan hänen seuraajakseen Mitt Romneyn (rep.). <a href="http://edition.cnn.com/2018/08/29/politics/arizona-all-female-senate-election-mcsally-sinema/index.html">Arizonassa</a> presidentti Trumpin vastustajana tunnettu Jeff Flake (rep.)&nbsp;ei pyri jatkokaudelle hänen paikkaansa demokraatit tähtäävät tosissaan. Pyrkimys on hyödyntää Flaken kritiikkiä Trumpia kohtaan ja yhdistää se osavaltion vähemmistöjen aktivointiin. <a href="http://edition.cnn.com/2018/09/17/politics/tennessee-senate-2018-midterms/index.html">Tennesseessä</a> Bob Corker (rep.) luopuu tehtävästään ja seuraajaa on pidetty varmasti republikaanina. Kuitenkin demokraatit ovat asettaneet ehdolle osavaltion entisen, hyvin suositun, kuvernöörin Phil Bredesenin (dem.) ja&nbsp;tilanne ehdokkaiden välillä on aivan tasassa. Arizona ja Tennessee voivatkin olla demokraateille mieluisia yllätyksiä. Myös <a href="http://www.dallasnews.com/news/2018-elections/collection/keep-2018-texas-senate-race">Teksasissa </a>voi tapahtua yllätys, sillä viimeisten galluppien perusteella Ted Cruz (rep.) on menettänyt kannatustaan Beto O&rsquo;Rourkelle (dem.). Näillä paikoilla demokraatit saavuttaisivat enemmistön.</p><p>Mutta. Sitten on kuitenkin se mutta. Demokraatit ovat menettämässä paikkansa Indianan, Montanan, <a href="http://www.rollcall.com/news/politics/two-months-out-10-most-vulnerable-senators">Pohjois-Dakotan ja Länsi-Virginian </a>osavaltioissa. Kaikki edellä mainitut osavaltiot äänestivät Mitt Romneya vuoden 2012 presidentinvaaleissa ja Donald Trumpia vuonna 2016. Erityisesti Pohjois-Dakotan Heidi Heitkamp (dem.)&nbsp;ja Länsi-Virginian Joe Manchin III (dem.)&nbsp;ovat suurimmassa vaarassa pudota sillä näissä kahdessa osavaltiossa Trumpin voittomarginaali oli suurin.&nbsp;</p><p>Perinteisesti punaisessa <a href="http://www.cnbc.com/2018/09/03/claire-mccaskill-tied-with-josh-hawley-nbc-marist-poll.html">Missourissa </a>Claire McCaskill (dem.) pystynee säilyttämään paikkansa. Tilanne on varsin täpärällä mutta McCaskill on saanut vetoapua yllättävältä suunnalta. Osavaltion Libertaarinen puolue on asettanut ehdolle Japhet Campbellin ja hän on viemässä perinteisesti republikaaneille kuuluvia ääniä. McCaskill on myös onnistunut keräämään republikaanien vastustajaansa nähden nelinkertaisen vaalibudjetin.</p><p>Jos pitäisi valita yksi vaaliasetelma, jota tarkkailla välivaaleissa niin se on <a href="http://www.nytimes.com/2018/05/09/us/politics/midterms-trump-democrats.html">ruostevyöhyke</a>. Ruostevyöhykkeen neljästä osavaltiosta Pennsylvania, Michigan ja Wisconsin ovat muodostaneet demokraattien sinisen muurin Ohion ollessa vaa&rsquo;ankielenasemassa. Vuoden 2016 presidentinvaaleihin asti Wisconsin äänesti aina demokraattienehdokasta vuodesta 1988 lähtien ja Michigan sekä Pennsylvania vuodesta 1992 lähtien. Näissä kolmessa osavaltiossa Donald Trumpin voittomarginaali oli todella pieni: Michiganissa 0,22%, Pennsylvaniassa 0,72% ja Wisconsinissa 0,76%.</p><p>Tammy Baldwin (dem.) Wisconsinista, Debbie Stabenow (dem.), Michiganista, Bob Casey (dem.) ja Sherrod Brown (dem.)&nbsp;Ohiosta ovat kaikki pyrkimässä jatkokaudelle. Mikäli republikaanit onnistuisivat voittamaan edes yhdenkin paikan demokraateilta, voitaisiin sitä pitää Trumpismin voittona ja osoituksena ideologian juurtumisesti demokraattien kannatusalueelle. Demokraattisenaattorin tappio missä tahansa ruostevyöhykkeen osavaltiossa aiheuttaisi puolueelle lisäpaineita vahvistaa asemiaan vuoden 2020 presidentinvaaleissa. Ilman ruostevyöhykkeen takaisinvaltausta ei demokraattia tulla valitsemaan Valkoiseen taloon.&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;</p><p>Toki demokraateilla on myös mahdollisuus horjuttaa presidentti Trumpin asemaa voittamalla <a href="http://s3.amazonaws.com/capitolhillpub-static/browser_unsupported.html">republikaaniset kuvernöörit</a> ruostevyöhykkeellä. Michiganin Rick Snyder (rep.) ja Ohion John Kasich (rep.) eivät pyri jatkokaudelle ja tämä suosii haastajia. Wisconsinissa Scott Walkerin (rep.) suosio on romahtanut ja hän on tällä hetkellä kyselyiden perusteella tasoissa demokraattihaastajan kanssa. Luonnollisesti kuvernööristrategia edellyttää <a href="http://www.nbcphiladelphia.com/news/local/Tom-Wolf-Bob-Casey-Scott-Wagner-Bob-Casey-Pennsylvania-Governor-Senate-Races-491566401.html">Pennsylvanian</a> Tom Wolfin (dem.) pysymistä vallassa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yhdysvalloissa puolueiden esivaalit ovat päättyneet ja kampanjakoneistot siirtyvät todelliseen vaalitaisteluun, joka huipentuu marraskuun 6. päivänä. Tuolloin amerikkalaiset valitsevat 435-jäsenisen edustajainhuoneen, 33 senaattoria 100-paikkaiseen senaattiin sekä 39 osavaltion ja territorion kuvernöörit. Lisäksi kahdessa osavaltiossa järjestetään poikkeuksellisesti täytevaalit senaatin osalta. Minnesotassa Al Franken (dem.) siirtyi syrjään kesken kauden ahdisteluskandaalin seurauksena ja Thad Cochran (rep.) Missisipistä vetosi terveyssyihin erotessaan senaatista.

Osavaltiotasolla kansalaiset pääsevät valitsemaan uudet edustajat 87 lainsäädäntöelimeen 99:sta. Osavaltioiden sisäiset vaalit ovat sikäli merkittävät, että nyt valittavat kuvernöörit ja lainsäädäntöelimet pääsevät päättämään uusista vaalipiirirajoista vuoden 2020 väestölaskennan perusteella. Valtapuolueen kannatuksen maksimointi on johtanut monissa osavaltioissa varsin luovaan vaalipiirijakoon ja oletettavissa on, että ainakin vaa’ankieliosavaltioissa republikaanit pyrkivät piirtämään vaalipiirirajat heille suosiollisiksi.

Näissä äänestyksissä luulisi olevan jo tarpeeksi valittavaa mutta välivaaleissa kansalaiset pääsevät äänestämään myös pormestareista, useista paikallishallinnon virkamiehistä sekä osavaltio- ja paikallistason aloitteista. Valinnanvarasta huolimatta äänestäjät eivät juurikaan innostu välivaaleista ja äänestysaktiivisuus pyörii noin 40 prosentissa.

Edelliset eli vuoden 2014 välivaalit olivat kahdella tavalla historialliset. Ensinnäkin vaaleissa käytettiin enemmän rahaa kuin koskaan aikaisemmin, huikeat 3,7 miljardia dollaria. Huima rahankäyttö puolestaan tuotti alhaisimman äänestysprosentin, 36,4%, sitten vuoden 1942. Saa nähdä jatkuuko nämä trendit myös vuonna 2018.

Edustajainhuone

Vuoden 2016 vaaleissa edustajainhuoneen voimatasapaino asettui republikaanien eduksi 241-194. Demokraattien tulisi lisätä edustajamääräänsä 24:llä saavuttaakseen enemmistön eli 218 kongressiedustajaa. Vahvasta kaksipuoluejärjestelmästä johtuen merkittävä enemmistö paikoista jakaantuu tasaisesti sekä republikaaneille että demokraateille ja todellisen vaalitaistelun kohteena on noin 70 paikkaa. Demokraattien mahdollisuuksia saavuttaa enemmistö tukee se, että suurin osa noista noin 70 paikasta on tällä hetkellä republikaanien hallussa. Näin demokraatit eivät joudu käyttämään resursseja niinkään omien paikkojensa puolustamiseen vaan voivat hyökätä.

Nykyisistä republikaanien hallitsemista paikoista kahdeksan näyttää melko varmasti siirtyvän demokraateille. Heidän vaalikamppailuaan suosii se, että nykyinen edustaja (rep.) on siirtynyt syrjään ja paikka on tässä suhteessa aivan avoin. Tällaisia vaalipiirejä ovat lännessä mm. Kalifornian 49., Nevadan 3. ja Arizonan 2. kongressivaalipiiri, jossa tehtävänsä on jättänyt Martha McSally (rep.) pyrkiäkseen senaattiin. McSally oli yksi McCainin potentiaalisia seuraajia senaattorin menehdyttyä viime kuussa.

Itärannikolla mielenkiintoinen tilanne on Virginian 10. kongressivaalipiirissä. Vaalipiiri on muodostettu vuonna 1952 ja siitä lähtien edustaja on ollut kuutta vuotta lukuun ottamatta republikaani. Kuitenkin edellisissä presidentinvaaleissa äänestäjät suosivat selkeästi demokraattien Hillary Clintonia ja ovat äänestäneet enemmän demokraattien ehdokkaita osavaltion johtohenkilöiksi. Barbaba Comstock (rep.) tulee todennäköisesti häviämään Jennifer Wextonille (dem.).

Floridassa 27. kongressivaalipiiri näyttää myös kallistuvan demokraateille. Vaalipiiri käy malliesimerkiksi vähemmistöjen ratkaisevat roolista vaalituloksessa. Floridan 27. vaalipiiri muodostettiin vasta vuonna 2012 ja sen ainoana edustajan on ollut Ileana Ros-Lehtinen (rep.). Vaalipiiri sijaitsee hyvin vahvasti demokraattien hallitsemalla alueella mutta Ros-Lehtisen etuna on ollut ”Pikku Havannan” sijoittuminen vaalipiiriinsä. Yleisesti latinot tukevat enemmän demokraatteja mutta kuubalaisamerikkalaiset ovat vannoutuneita republikaanien tukijoita, johtuen republikaanien tiukasta suhtautumisesta Castrojen johtamaan Kuubaan. Ros-Lehtinen ilmoitti ettei pyri uudelle kaudelle ja republikaanit valitsivat ehdokkaaksi Maria Salazarin. Salazar on tunnettu televisiokasvo mutta nyt voittoa ei näytä tuovan edes hänen tunnettavuutensa yhdistettynä kuubalaisamerikkalaisten tukeen. Donna Shalalalla (dem.) onkin hyvät mahdollisuudet voittaa vaalit ja nousta edustajainhuoneeseen.

Gallupeissa 30 vaalipiiriä on kannatuksellisesti tasoissa ja näistä ainoastaan kaksi on nykyisin demokraattien hallussa. Näistä kongressivaalipiireistä demokraatit pyrkivät hakemaan vahvaa kannatusta perinteisissä sinisissä osavaltioissa kuten Kaliforniassa ja Minnesotassa. Kalifornian 10., 25., 39. ja 48. sekä Minnesotan 1., 2., 3. ja 8. kongressivaalipiirit ovat hyviä esimerkkejä republikaanien hallitsemista, suurten kaupunkien ulkopuolisista vaalipiireistä, joissa demokraatit ovat onnistuneet nostamaan kannatustaan. Demokraatit ovat pyrkineet hyödyntämään presidentti Trumpin vastaista liikehdintää ja tämä on toiminut osittain. Ruohonjuuritason kansalaisaktivismi on innostanut liberaaleissa osavaltioissa erityisesti vasemmistolaisesti ajattelevia nuoria.

Elokuussa aloitetuissa mittauksissa todennäköisyys demokraattien vaalivoitolle on ollut reilusti yli 70 prosenttia. Onkin todennäköistä, että tammikuussa presidentti Trump saa vastaansa demokraattien hallitseman edustajainhuoneen. Tällöin saattaa myös presidentin viraltapanoprosessi nytkähtää eteenpäin. 

Senaatti

Mitä edustajainhuone edellä niin sitä senaatti perässä, sillä myös kongressin ylempi kamari on republikaanien hallussa paikoin 51-49. Demokraattien tulisikin saavuttaa kaksi lisäpaikkaa enemmistöön mutta tämä näyttää varsin epätodennäköiseltä. Demokraatit joutuvat puolustamaan peräti kymmentä paikkaa Donald Trumpin voittamissa osavaltioissa ja ainoastaan kolme republikaani senaattoria eläköityy tällä kierroksella ja jättää paikkansa avoimeksi.

Utahissa senaatin vahva mies Orin Hatch (rep.) siirtyy syrjään ja mormonien hallitsema osavaltio tulee suurella todennäköisyydellä valitsemaan hänen seuraajakseen Mitt Romneyn (rep.). Arizonassa presidentti Trumpin vastustajana tunnettu Jeff Flake (rep.) ei pyri jatkokaudelle hänen paikkaansa demokraatit tähtäävät tosissaan. Pyrkimys on hyödyntää Flaken kritiikkiä Trumpia kohtaan ja yhdistää se osavaltion vähemmistöjen aktivointiin. Tennesseessä Bob Corker (rep.) luopuu tehtävästään ja seuraajaa on pidetty varmasti republikaanina. Kuitenkin demokraatit ovat asettaneet ehdolle osavaltion entisen, hyvin suositun, kuvernöörin Phil Bredesenin (dem.) ja tilanne ehdokkaiden välillä on aivan tasassa. Arizona ja Tennessee voivatkin olla demokraateille mieluisia yllätyksiä. Myös Teksasissa voi tapahtua yllätys, sillä viimeisten galluppien perusteella Ted Cruz (rep.) on menettänyt kannatustaan Beto O’Rourkelle (dem.). Näillä paikoilla demokraatit saavuttaisivat enemmistön.

Mutta. Sitten on kuitenkin se mutta. Demokraatit ovat menettämässä paikkansa Indianan, Montanan, Pohjois-Dakotan ja Länsi-Virginian osavaltioissa. Kaikki edellä mainitut osavaltiot äänestivät Mitt Romneya vuoden 2012 presidentinvaaleissa ja Donald Trumpia vuonna 2016. Erityisesti Pohjois-Dakotan Heidi Heitkamp (dem.) ja Länsi-Virginian Joe Manchin III (dem.) ovat suurimmassa vaarassa pudota sillä näissä kahdessa osavaltiossa Trumpin voittomarginaali oli suurin. 

Perinteisesti punaisessa Missourissa Claire McCaskill (dem.) pystynee säilyttämään paikkansa. Tilanne on varsin täpärällä mutta McCaskill on saanut vetoapua yllättävältä suunnalta. Osavaltion Libertaarinen puolue on asettanut ehdolle Japhet Campbellin ja hän on viemässä perinteisesti republikaaneille kuuluvia ääniä. McCaskill on myös onnistunut keräämään republikaanien vastustajaansa nähden nelinkertaisen vaalibudjetin.

Jos pitäisi valita yksi vaaliasetelma, jota tarkkailla välivaaleissa niin se on ruostevyöhyke. Ruostevyöhykkeen neljästä osavaltiosta Pennsylvania, Michigan ja Wisconsin ovat muodostaneet demokraattien sinisen muurin Ohion ollessa vaa’ankielenasemassa. Vuoden 2016 presidentinvaaleihin asti Wisconsin äänesti aina demokraattienehdokasta vuodesta 1988 lähtien ja Michigan sekä Pennsylvania vuodesta 1992 lähtien. Näissä kolmessa osavaltiossa Donald Trumpin voittomarginaali oli todella pieni: Michiganissa 0,22%, Pennsylvaniassa 0,72% ja Wisconsinissa 0,76%.

Tammy Baldwin (dem.) Wisconsinista, Debbie Stabenow (dem.), Michiganista, Bob Casey (dem.) ja Sherrod Brown (dem.) Ohiosta ovat kaikki pyrkimässä jatkokaudelle. Mikäli republikaanit onnistuisivat voittamaan edes yhdenkin paikan demokraateilta, voitaisiin sitä pitää Trumpismin voittona ja osoituksena ideologian juurtumisesti demokraattien kannatusalueelle. Demokraattisenaattorin tappio missä tahansa ruostevyöhykkeen osavaltiossa aiheuttaisi puolueelle lisäpaineita vahvistaa asemiaan vuoden 2020 presidentinvaaleissa. Ilman ruostevyöhykkeen takaisinvaltausta ei demokraattia tulla valitsemaan Valkoiseen taloon.    

Toki demokraateilla on myös mahdollisuus horjuttaa presidentti Trumpin asemaa voittamalla republikaaniset kuvernöörit ruostevyöhykkeellä. Michiganin Rick Snyder (rep.) ja Ohion John Kasich (rep.) eivät pyri jatkokaudelle ja tämä suosii haastajia. Wisconsinissa Scott Walkerin (rep.) suosio on romahtanut ja hän on tällä hetkellä kyselyiden perusteella tasoissa demokraattihaastajan kanssa. Luonnollisesti kuvernööristrategia edellyttää Pennsylvanian Tom Wolfin (dem.) pysymistä vallassa.

]]>
0 http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261258-kohti-valivaaleja#comments Demokraattinen puolue Donald Trump Republikaaninen puolue Välivaalit Yhdysvallat Fri, 21 Sep 2018 06:00:00 +0000 Jani Kokko http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261258-kohti-valivaaleja
Republikaanit ovat Yhdysvaltain kurjaliston puolue – Demokraatit eliitin http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261197-republikaanit-ovat-yhdysvaltain-kurjaliston-puolue-demokraatit-eliitin <p><em><strong>Republikaanit ovat Yhdysvaltain kurjaliston puolue &ndash; Demokraatit eliitin</strong></em></p><p><em>Politiikka rikki - maailmankirjat sekaisin</em></p><p>*</p><p><strong>Presidentti Obaman</strong> toisen presidenttikauden aikana 2012-2016 Yhdysvaltain kansalaisten <strong><em>elinikäodote</em></strong> laski 78,9:stä 78,6:een, johtuen osittain &rdquo;<em>epätoivokuolemien</em>&rdquo; lisääntymisestä.&nbsp; <em>Epätoivokuolemiin (&rdquo;deaths of despair</em>&rdquo;) luetaan alkoholista ja huumeidenkäytöstä aiheutuneet kuolemat sekä itsemurhat.</p><p>Syrjäisten ja taantuvien alueiden varhentuneet kuolemat painoivat elinikäodotetta alas, &rdquo;kumoten&rdquo; yleisen trendin vaikutuksen:</p><p>elinikäodote on itse asiassa nousussa useissa osissa Yhdysvaltoja, erityisesti kaupunkialueilla, mutta hyvä ei heijastu maan syrjäisiin osiin ja sydänmaille.</p><p>*</p><p><strong>Väestön terveydentila vaikuttaa äänestämiseen?</strong></p><p><strong><em>Kolumbian yliopiston Irving Medical Centerin</em></strong> tutkijat pureutuivat väestötilastojen kertomaan ja vertasivat näin koottuja alueellisia tietoja ihmisten äänestyskäyttäytymiseen vuosien 2008 ja 2016 vaaleissa.&nbsp; Tarkastelun kohteena oli kaikkiaan 3.112:n Yhdysvaltalaisen maakunnan äänestys- ja kuolleisuustilastot.&nbsp;</p><p>Tutkijoiden tavoitteena oli selvittää, voiko terveydentilan väestöllinen heikkeneminen tietyissä osissa maata selittää, miksi <strong>Donald Trump</strong> voitti paikan Valkoisessa talossa.</p><p>Lukuisten sosiologisten selvitysten ja yleisen poliittisen arvion mukaan Trumpin voitosta voidaan kiittää osittain äänestäjiä, jotka uskovat jääneensä taloudellisessa ja sosiaalisessa mielessä jälkeen muusta maasta.&nbsp; Tällaisia väestöryhmiä ovat erityisesti valkoiset työläiset, vanhemmat sekä heikosti koulutetut kansalaiset, jotka asuvat syrjäisillä haja-asutusalueilla &ndash; tai taantuvilla teollisuusseuduilla, ns. ruostevyöhykkeellä.&nbsp; Heidän keskuudessaan kasvanut maahanmuuttovastaisuus ja maan rodullinen kahtiajakoisuus ovat usein mainittuja selityksiä, toteavat tutkimusraportin <strong><em>Journal of General Interest Medicine</em></strong> &ndash;aikakauslehdessä julkaisseet tutkimuksen tekijät.</p><p>Äänestäjien terveydentilaa on harvemmin nähty selittävänä tekijänä äänestyskäyttäytymiselle.</p><p>*</p><p><strong>Ruostevyöhyke ja muut taantuvat alueet</strong> &ndash; myös ihminen kärsii</p><p>Tutkijat määrittivät äänestäjien terveydentilaa muun muassa sellaisten muuttujien kuin sairasvakuutuksen kattavuuden, maakunnan kuolleisuuslukujen sekä niin sanottujen <em>epätoivokuolemien (alkoholi, huumeet ja itsemurhat</em>) avulla.</p><p>Vuosien 2012 ja 2016 välillä elinikäodote laski Yhdysvalloissa 0,3 vuotta, ja näkyvänä tekijänä muiden faktorien joukossa olivat &rdquo;epätoivokuolemien&rdquo; kaksinkertaistuminen vuosien 2000 ja 2015 välillä.</p><p><em>&rdquo;Tutkimusdatan perusteella voimme sanoa, että muutokset elinikäodotteessa olivat itsenäinen tekijä äänestäjien päätöksenteossa</em>&rdquo;, kertoo tohtori <strong>Lee Goldman</strong>, joka toimii Kolumbian yliopiston UIMC:n dekaanina a laitoksenjohtajana.</p><p>&rdquo;<em>Meidän ei pitäisi aliarvioida sitä, kuinka huomattava osa Yhdysvalloista on jäänyt jälkeen terveydentilan suhteen.&nbsp; Ei ole siis lainkaan yllättävää, että terveyteen liittyvä eriarvoistuminen näkyy äänestyskäyttäytymisessä&rdquo;,</em> hän toteaa.&nbsp;</p><p>&rdquo;<em>Heikentynyt terveydentila näyttää johtavan tyytymättömyyden, lannistumisen, epätoivon ja pelon lisääntymiseen.&nbsp; Nämä kaikki ovat tuntemuksia, joihin presidentti Trumpin kannattajat ovat voineet samaistua</em>&rdquo;, väittää Goldman.</p><p>*</p><p><strong>Kurjat kuuluvat republikaanien leiriin</strong></p><p>Verrattaessa Trumpin 2016 saamia ääni republikaaniehdokas <strong>John McCainin</strong> vuoden 2008 vaaleissa saamiin, Trumpilla oli suuremmat prosenttiosuudet kerätyistä äänistä peräti 83,3 prosentissa maakunnista.&nbsp;</p><p>Tutkimusaineisto myös paljastaa, että noissa maakunnissa kuolleisuus oli keskimäärin 15 % korkeampaa kuin niissä maakunnissa, joissa demokraatit olivat voitokkaampia.</p><p>&nbsp;</p><p>Itsemurhien, huumeiden ja alkoholin aiheuttamat epätoivokuolemat olivat 2,5 kertaisia maakunnissa, joissa republikaanien kannatus oli korkeampaa kuin demokraattien voittamissa maakunnissa.</p><p>&nbsp;</p><p>Mainitaan vielä, että <strong><em>Michiganin, Pennsylvanian ja Wisconsinin</em></strong> osavaltioissa, joissa demokraattiehdokas <strong>Hillary Clinton</strong> sai merkittävää menestystä, eliniänodote on jatkanut tarkasteluajanjakson kuluessa nousuaan.</p><p>*</p><p><strong>Jakautumiskehitys joka voi järisyttää muutakin</strong> kuin Valkoista taloa</p><p>Tutkijat esittävät omia varaumiaan tutkimusdatan osoittamien tosiseikkojen pohjalta tehtäviin liian suorasukaisia johtopäätöksiä kohtaan, mikä onkin täysin paikallaan.</p><p>Mutta he tulkitsevat, että tähän laajaan läpileikkaustietoon perustuva tutkimus viittaa kuitenkin siihen, että&nbsp; äänestäjien terveydentilan on &rdquo;huojuttanut&rdquo; Yhdysvaltain vaalien tulosta.&nbsp;</p><p>&rdquo;<em>Tutkimuksemme perusteella esitämme, että jos kansalaisten terveydentila on niin huomattavassa epäsuhteessa, että se vaikuttaa äänestyskäyttäytymiseen presidentinvaaleissa, tällä voi olla huomattavasi laajempiakin vaikutuksia maamme tulevaisuuteen, kuin mitä olemme osanneet kuvitella, olipa oma poliittinen vakaumuksemme millainen tahansa</em>&rdquo;, professori Goldman päättelee.</p><p>&rdquo;Samalla se myöskin korostaa miten paljon meillä on vielä tehtävää terveydentilaan liittyvän eriarvoisuuden pienentämiseksi&rdquo;.</p><p>&nbsp;</p><p><strong><em>Lähde: Newsweek/Microsoft, 05.09.2018.</em></strong></p><p>*</p><p><strong>Erään toisen osallistuvaan tarkkailuun</strong> perustuvan tutkimuksen mukaan lääkärit keskeyttävät potilaan ja lakkaavat kuuntelemasta häntä 11 sekunnin kuluttua.&nbsp; Tämä keskimääräinen 11 sekunnin aika on saatu laajassa nauhoitettuja vastaanottotilanteita analysoineessa tutkimuksessa, joka julkaistiin Yhdysvalloissa 22.07.2018.</p><p>Karut tulokset tulivat julkisuuteen <em>The Journal of General Internal Medicine </em>&ndash;aikakauskirjassa.&nbsp; <em>Linkki: JGIM 2.7.2018</em>; <a href="https://link.springer.com/article/10.1007/s11606-018-4540-5"><u>https://link.springer.com/article/10.1007/s11606-018-4540-5</u></a></p><p>&nbsp;</p><p>&rdquo;<em>Tutkimustulokset osoittavat, että olemme varsin kaukana potilaskeskeisetä hoitotavasta</em>&rdquo;, toteaa tutkimushankkeen johtaja <strong>Naykky Sing Ospina</strong>.&nbsp; Tutkijat analysoivat 112 nauhoitettua lääkärin ja asiakkaan välistä kohtaamista yleislääkärin vastaanotolla Minnesotassa ja Wisconsinissa.&nbsp; &ndash; Huomattakoon, kuten edellä todettiin: Wisconsin (ja osin Minnesota) kuuluu edistyneisiin pohjoisiin osavaltioihin.</p><p>Tutkimusaineiston mukaan lääkärit käyttivät ainoastaan keskimäärin 11 sekuntia asiakkaiden kuvaukseen syistä, minkä vuoksi he olivat hakeutuneet vastaanotolle, ennen kuin he keskeyttivät asiakkaan.&nbsp;</p><p>Peräti 67 prosenttia lääkäreistä keskeytti asiakkaan puheen ja vain 37 prosenttia edes kysyi jotain ohjatakseen asiakasta suoraan keskustelun ytimeen.&nbsp; Erikoislääkärit antoivat vielä vähemmän aikaa potilaalle kuin ensihoidon lääkärit, mahdollisesti siksi että erikoislääkärit olivat usein saaneet ennakkotiedot tapauksesta ennen asiakkaan tuloa.</p><p>*</p><p><strong>Fakta</strong></p><p>26 miljoonaa yhdysvaltalaista on sairasvakuutusjärjestelmän ulkopuolella.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Yhdysvaltain terveydenhuoltokustannukset asukasta kohden ovat (<em>Maailmanpankin mukaan, 2014</em>)</p><p>9.400 dollaria/vuosi.</p><p>&nbsp;</p><p>Vertailulukuja:</p><p>Ruotsi 6.608 dollaria;</p><p>Australia 6.031 $;</p><p>Saksa 5.411 $;</p><p>Kanada 5.292. $;</p><p>Ranska 4.959 $;</p><p>Iso-Britannia 3.935 $ ja</p><p>Japani 3.030 $.&nbsp;</p><p>Suomen menot olivat googlella saadun tiedon mukaan 3.700 $.</p><p>&nbsp;</p><p>*</p><p><strong>Terveysmenojen osuus maan BKT</strong>:stä (<em>Maailmanpankki)</em>:</p><p>Yhdysvallat 17,1 %</p><p>Ruotsi 11,8 %</p><p>Ranska 11,4 %</p><p>Saksa 11,2 %</p><p>Kanada 10,7 %</p><p>Japani&nbsp; 10,2 %</p><p>Australia 9,3 %</p><p>Iso-Britannia 9,0 %</p><p>*</p><p><strong>Julkisen rahoituksen osuus kaikista terveydenhuoltomenoista</strong> (<em>Maailmanpankki, 2014</em>):</p><p>Ruotsi 84 %; Australia 68 %:</p><p>Japani, Iso-Britannia, Ranska, Saksa ja Kanada näiden välisessä maastossa.</p><p>&nbsp;</p><p>Yhdysvallat: 48 %.</p><p>*</p><p><strong>Vastasyntyneiden ELINIÄNODOTE </strong></p><p>(<em>2015 syntyneillä, WHO):</em></p><p>&nbsp;</p><p>Teollisuusmaiden kärjessä Japani 83,7 vuotta;</p><p>&nbsp;</p><p>Australia 82,8</p><p>Ruotsi 82,4</p><p>Ranska 82,4</p><p>Kanada 82,2</p><p>Iso-Britannia 81,2</p><p>SUOMI 81,1</p><p>Saksa 81,0</p><p>&nbsp;</p><p>YHDYSVALLAT 79,3 vuotta</p><p>*</p><p>PS:</p><p>Kylmä sota päättyi jouluna 1991.&nbsp; Joululahja ihmiskunnalle.</p><p>Siitä on nyt kulunut täydet 26 vuotta.</p><p>Yhdysvalloissa Post Cold War Era (Kylmän sodan jälkeisenä aikana) on presidenttinä toiminut kuusi miestä, kolme republikaania ja kolme demokraattia.</p><p>Mutta faktisia valtavuosia on ollut seuraavasti:</p><p>1992-1993 G. Bush vanhempi = 1 vuosi</p><p>1993-2001 Bill Clinton&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; = 8 vuotta</p><p>2001-2009 G.W. Bush&nbsp;jr&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; = 8 vuotta</p><p>2009-2017 Barack Obama&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; = 8 vuotta</p><p>2018 - edelleen D.J. Trump&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; = 1 vuosi</p><p><strong>Yhteensä = 26 vuotta,</strong></p><p><strong>josta vallassa DEMOKRAATTI&nbsp; = 16 vuotta</strong></p><p><strong>josta vallassa REPUBLIKAANI&nbsp; = 10 vuotta</strong></p><p>Yhdysvallat on Post CW -kaudella muotoutunut enemmän demokraatin johdossa ollessa, kuin republikaanin.&nbsp; Mitä se merkitsee?</p><p>&nbsp;</p><p><strong><em>Lopputulos ratkaisee.</em></strong></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Republikaanit ovat Yhdysvaltain kurjaliston puolue – Demokraatit eliitin

Politiikka rikki - maailmankirjat sekaisin

*

Presidentti Obaman toisen presidenttikauden aikana 2012-2016 Yhdysvaltain kansalaisten elinikäodote laski 78,9:stä 78,6:een, johtuen osittain ”epätoivokuolemien” lisääntymisestä.  Epätoivokuolemiin (”deaths of despair”) luetaan alkoholista ja huumeidenkäytöstä aiheutuneet kuolemat sekä itsemurhat.

Syrjäisten ja taantuvien alueiden varhentuneet kuolemat painoivat elinikäodotetta alas, ”kumoten” yleisen trendin vaikutuksen:

elinikäodote on itse asiassa nousussa useissa osissa Yhdysvaltoja, erityisesti kaupunkialueilla, mutta hyvä ei heijastu maan syrjäisiin osiin ja sydänmaille.

*

Väestön terveydentila vaikuttaa äänestämiseen?

Kolumbian yliopiston Irving Medical Centerin tutkijat pureutuivat väestötilastojen kertomaan ja vertasivat näin koottuja alueellisia tietoja ihmisten äänestyskäyttäytymiseen vuosien 2008 ja 2016 vaaleissa.  Tarkastelun kohteena oli kaikkiaan 3.112:n Yhdysvaltalaisen maakunnan äänestys- ja kuolleisuustilastot. 

Tutkijoiden tavoitteena oli selvittää, voiko terveydentilan väestöllinen heikkeneminen tietyissä osissa maata selittää, miksi Donald Trump voitti paikan Valkoisessa talossa.

Lukuisten sosiologisten selvitysten ja yleisen poliittisen arvion mukaan Trumpin voitosta voidaan kiittää osittain äänestäjiä, jotka uskovat jääneensä taloudellisessa ja sosiaalisessa mielessä jälkeen muusta maasta.  Tällaisia väestöryhmiä ovat erityisesti valkoiset työläiset, vanhemmat sekä heikosti koulutetut kansalaiset, jotka asuvat syrjäisillä haja-asutusalueilla – tai taantuvilla teollisuusseuduilla, ns. ruostevyöhykkeellä.  Heidän keskuudessaan kasvanut maahanmuuttovastaisuus ja maan rodullinen kahtiajakoisuus ovat usein mainittuja selityksiä, toteavat tutkimusraportin Journal of General Interest Medicine –aikakauslehdessä julkaisseet tutkimuksen tekijät.

Äänestäjien terveydentilaa on harvemmin nähty selittävänä tekijänä äänestyskäyttäytymiselle.

*

Ruostevyöhyke ja muut taantuvat alueet – myös ihminen kärsii

Tutkijat määrittivät äänestäjien terveydentilaa muun muassa sellaisten muuttujien kuin sairasvakuutuksen kattavuuden, maakunnan kuolleisuuslukujen sekä niin sanottujen epätoivokuolemien (alkoholi, huumeet ja itsemurhat) avulla.

Vuosien 2012 ja 2016 välillä elinikäodote laski Yhdysvalloissa 0,3 vuotta, ja näkyvänä tekijänä muiden faktorien joukossa olivat ”epätoivokuolemien” kaksinkertaistuminen vuosien 2000 ja 2015 välillä.

”Tutkimusdatan perusteella voimme sanoa, että muutokset elinikäodotteessa olivat itsenäinen tekijä äänestäjien päätöksenteossa”, kertoo tohtori Lee Goldman, joka toimii Kolumbian yliopiston UIMC:n dekaanina a laitoksenjohtajana.

Meidän ei pitäisi aliarvioida sitä, kuinka huomattava osa Yhdysvalloista on jäänyt jälkeen terveydentilan suhteen.  Ei ole siis lainkaan yllättävää, että terveyteen liittyvä eriarvoistuminen näkyy äänestyskäyttäytymisessä”, hän toteaa. 

Heikentynyt terveydentila näyttää johtavan tyytymättömyyden, lannistumisen, epätoivon ja pelon lisääntymiseen.  Nämä kaikki ovat tuntemuksia, joihin presidentti Trumpin kannattajat ovat voineet samaistua”, väittää Goldman.

*

Kurjat kuuluvat republikaanien leiriin

Verrattaessa Trumpin 2016 saamia ääni republikaaniehdokas John McCainin vuoden 2008 vaaleissa saamiin, Trumpilla oli suuremmat prosenttiosuudet kerätyistä äänistä peräti 83,3 prosentissa maakunnista. 

Tutkimusaineisto myös paljastaa, että noissa maakunnissa kuolleisuus oli keskimäärin 15 % korkeampaa kuin niissä maakunnissa, joissa demokraatit olivat voitokkaampia.

 

Itsemurhien, huumeiden ja alkoholin aiheuttamat epätoivokuolemat olivat 2,5 kertaisia maakunnissa, joissa republikaanien kannatus oli korkeampaa kuin demokraattien voittamissa maakunnissa.

 

Mainitaan vielä, että Michiganin, Pennsylvanian ja Wisconsinin osavaltioissa, joissa demokraattiehdokas Hillary Clinton sai merkittävää menestystä, eliniänodote on jatkanut tarkasteluajanjakson kuluessa nousuaan.

*

Jakautumiskehitys joka voi järisyttää muutakin kuin Valkoista taloa

Tutkijat esittävät omia varaumiaan tutkimusdatan osoittamien tosiseikkojen pohjalta tehtäviin liian suorasukaisia johtopäätöksiä kohtaan, mikä onkin täysin paikallaan.

Mutta he tulkitsevat, että tähän laajaan läpileikkaustietoon perustuva tutkimus viittaa kuitenkin siihen, että  äänestäjien terveydentilan on ”huojuttanut” Yhdysvaltain vaalien tulosta. 

Tutkimuksemme perusteella esitämme, että jos kansalaisten terveydentila on niin huomattavassa epäsuhteessa, että se vaikuttaa äänestyskäyttäytymiseen presidentinvaaleissa, tällä voi olla huomattavasi laajempiakin vaikutuksia maamme tulevaisuuteen, kuin mitä olemme osanneet kuvitella, olipa oma poliittinen vakaumuksemme millainen tahansa”, professori Goldman päättelee.

”Samalla se myöskin korostaa miten paljon meillä on vielä tehtävää terveydentilaan liittyvän eriarvoisuuden pienentämiseksi”.

 

Lähde: Newsweek/Microsoft, 05.09.2018.

*

Erään toisen osallistuvaan tarkkailuun perustuvan tutkimuksen mukaan lääkärit keskeyttävät potilaan ja lakkaavat kuuntelemasta häntä 11 sekunnin kuluttua.  Tämä keskimääräinen 11 sekunnin aika on saatu laajassa nauhoitettuja vastaanottotilanteita analysoineessa tutkimuksessa, joka julkaistiin Yhdysvalloissa 22.07.2018.

Karut tulokset tulivat julkisuuteen The Journal of General Internal Medicine –aikakauskirjassa.  Linkki: JGIM 2.7.2018; https://link.springer.com/article/10.1007/s11606-018-4540-5

 

Tutkimustulokset osoittavat, että olemme varsin kaukana potilaskeskeisetä hoitotavasta”, toteaa tutkimushankkeen johtaja Naykky Sing Ospina.  Tutkijat analysoivat 112 nauhoitettua lääkärin ja asiakkaan välistä kohtaamista yleislääkärin vastaanotolla Minnesotassa ja Wisconsinissa.  – Huomattakoon, kuten edellä todettiin: Wisconsin (ja osin Minnesota) kuuluu edistyneisiin pohjoisiin osavaltioihin.

Tutkimusaineiston mukaan lääkärit käyttivät ainoastaan keskimäärin 11 sekuntia asiakkaiden kuvaukseen syistä, minkä vuoksi he olivat hakeutuneet vastaanotolle, ennen kuin he keskeyttivät asiakkaan. 

Peräti 67 prosenttia lääkäreistä keskeytti asiakkaan puheen ja vain 37 prosenttia edes kysyi jotain ohjatakseen asiakasta suoraan keskustelun ytimeen.  Erikoislääkärit antoivat vielä vähemmän aikaa potilaalle kuin ensihoidon lääkärit, mahdollisesti siksi että erikoislääkärit olivat usein saaneet ennakkotiedot tapauksesta ennen asiakkaan tuloa.

*

Fakta

26 miljoonaa yhdysvaltalaista on sairasvakuutusjärjestelmän ulkopuolella. 

 

Yhdysvaltain terveydenhuoltokustannukset asukasta kohden ovat (Maailmanpankin mukaan, 2014)

9.400 dollaria/vuosi.

 

Vertailulukuja:

Ruotsi 6.608 dollaria;

Australia 6.031 $;

Saksa 5.411 $;

Kanada 5.292. $;

Ranska 4.959 $;

Iso-Britannia 3.935 $ ja

Japani 3.030 $. 

Suomen menot olivat googlella saadun tiedon mukaan 3.700 $.

 

*

Terveysmenojen osuus maan BKT:stä (Maailmanpankki):

Yhdysvallat 17,1 %

Ruotsi 11,8 %

Ranska 11,4 %

Saksa 11,2 %

Kanada 10,7 %

Japani  10,2 %

Australia 9,3 %

Iso-Britannia 9,0 %

*

Julkisen rahoituksen osuus kaikista terveydenhuoltomenoista (Maailmanpankki, 2014):

Ruotsi 84 %; Australia 68 %:

Japani, Iso-Britannia, Ranska, Saksa ja Kanada näiden välisessä maastossa.

 

Yhdysvallat: 48 %.

*

Vastasyntyneiden ELINIÄNODOTE

(2015 syntyneillä, WHO):

 

Teollisuusmaiden kärjessä Japani 83,7 vuotta;

 

Australia 82,8

Ruotsi 82,4

Ranska 82,4

Kanada 82,2

Iso-Britannia 81,2

SUOMI 81,1

Saksa 81,0

 

YHDYSVALLAT 79,3 vuotta

*

PS:

Kylmä sota päättyi jouluna 1991.  Joululahja ihmiskunnalle.

Siitä on nyt kulunut täydet 26 vuotta.

Yhdysvalloissa Post Cold War Era (Kylmän sodan jälkeisenä aikana) on presidenttinä toiminut kuusi miestä, kolme republikaania ja kolme demokraattia.

Mutta faktisia valtavuosia on ollut seuraavasti:

1992-1993 G. Bush vanhempi = 1 vuosi

1993-2001 Bill Clinton              = 8 vuotta

2001-2009 G.W. Bush jr           = 8 vuotta

2009-2017 Barack Obama       = 8 vuotta

2018 - edelleen D.J. Trump     = 1 vuosi

Yhteensä = 26 vuotta,

josta vallassa DEMOKRAATTI  = 16 vuotta

josta vallassa REPUBLIKAANI  = 10 vuotta

Yhdysvallat on Post CW -kaudella muotoutunut enemmän demokraatin johdossa ollessa, kuin republikaanin.  Mitä se merkitsee?

 

Lopputulos ratkaisee.

]]>
15 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261197-republikaanit-ovat-yhdysvaltain-kurjaliston-puolue-demokraatit-eliitin#comments Amerikkalainen politiikka Politiikka on rikki Presidentti Donald Trump Yhdysvallat Wed, 19 Sep 2018 16:18:00 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261197-republikaanit-ovat-yhdysvaltain-kurjaliston-puolue-demokraatit-eliitin
Onko presidentti Trumpin ulkopolitiikka isolationismia vai jotain muuta? http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260587-onko-presidentti-trumpin-ulkopolitiikka-isolationismia-vai-jotain-muuta <p>Presidentti Donald Trumpin ympärillä riehuva myrsky sen kun vain kiihtyy, kuten olemme saaneet nähneet, kuulleet ja lukeneet niin amerikkalaisista kuin suomalaistakin tiedotusvälineistä viime päivinä. Mitään kovin uutta eivät uusimmatkaan paljastukset kuitenkaan tosiasiassa ole tuottaneet. Presidentin käyttäytyminen niin julkisuudessa kuin ilmeisesti yksityisesti makuukamaria myöten (varsinaiset sänkytouhut kuitenkin muissa sängyissä kuin Valkoisen talon makuukamarissa sijaitsevassa) on paljastettu jokseenkin laajalti jo monesti ja paljon aikaisemmin. Kommentoinkin tässä kirjoituksessani niiden sijaan <em>The Financial Times</em>in apulaispäätoimittajan ja kolumnistin Janan Ganeshin lehdessään 8.8.2018 esittämää huomionarvoista näkemystä Yhdysvaltain ulkopolitiikasta Trumpin aikakaudella. Vailla yhtymäkohtia presidentin persoona ja hänen politiikkansa eivät tietenkään ole.</p><p>Ganesh piti vääränä näkemystä, että Trumpin politiikka olisi &rdquo;isolationismia&rdquo;, eristäytymistä ja vetäytymistä syrjään muusta maailmasta. Ganeshin perustelut kannalleen olivat päivänpoliittisia ja &rdquo;journalistisia&rdquo;, esimerkkejä Trumpin tempauksista ja puheista vaalikampanjan aikana ja vaalituksi tulon jälkeen. Puheitahan ei puutu ja tekojakin on alkanut kertyä.</p><p>Yhdysvalloissa on kyllä maan synnystä lähtien ollut varsin voimakas mielipidesuunta, joka on vierastanut sekaantumista muun maailman asioihin. Ensimmäinen presidentti George Washingtonkin siitä varoitti virkakautensa päättyessä. Asenteen juuret ovat historiassa: Amerikkaan muutti miljoonittain ihmisiä pakoon &rdquo;vanhan mantereen&rdquo; sotia ja sääty-yhteiskunnan eriarvoisuutta, ja sitä taustaa vasten halu pysyä omissa oloissaan oli luonnollista. Itsenäisyyden alkuvuosikymmenet se oli vallitsevakin suuntaus, ja vielä 1930- ja 40-lukujen taitteessakin varsin voimakas, kun taitettiin peistä siitä, pitäisikö Yhdysvaltain liittyä mukaan toiseen maailmansotaan. Ilman Pearl Harboria suuntaus olisi voinut jopa voittaa, ja jos niin olisi käynyt, koko sota ja sen jälkeinen maailma olisi voinut muodostua hyvin toisen näköiseksi kuin se nykyäänkin vielä on.</p><p>Toisaalta Yhdysvalloissa on hyvin voimakas vastakkainen mielipidesuunta. Senkin juuret ovat historiassa: amerikkalaisille muodostui varhain käsitys maansa ainutlaatuisuudesta ja poikkeuksellisuudesta, ja myös tehtävästä levittää oman mallinsa mukaista demokratiaa kaikkialle maailmaan. Tämän rinnalle syntyi maan kasvettua taloudelliselta voimaltaan maailmanmahdiksi 1800-luvun jälkipuoliskolla ja 1900-luvun alussa myös reaalipoliittisiin näkökohtiin nojaava halu ja tarve puuttua muun maailman asioihin. Molempien maailmansotien kohdalla voidaan puhua kummastakin tekijästä samaan suuntaan vaikuttavina: Saksan (ja Japanin) maailmanvaltapyrkimysten muodostama uhka Yhdysvaltain asemalle ja totalitääristen järjestelmien uhka amerikkalaisten ihanteille.</p><p>Minua on tämän isolationismi- tai eristäytymistermin käyttö kaivellut laajemminkin, ei vain Yhdysvalloista käytettynä. &rdquo;Sisäänpäin kääntyminen&rdquo; on iskulause, jolla ei tarkoiteta vain sitä, mitä noiden sanojen merkitys kirjaimellisesti on, vaan rakennetaan vaikutelmaa arkuudesta, taantumuksellisuudesta, moukkamaisuudesta vastakohtana urbaanille, avoimmelle ja edistykselliselle maailmankäsitykselle (jota termin käyttäjä ja hänen hengenheimolaisensa tietenkin edustavat). Tämä leimaaminen ei rajoitu vain ulkopoliittiseen käyttäytymiseen, vaan on usein sisäpoliittista, vaikka viljellyt kielikuvat olisivatkin ulkopolitiikan piiriin kuuluvia.</p><p>Toisin sanoen, isolationalismi on usein leimaava ilmaisu, nenänvartta pitkin katsomisesta kertova viesti. Lievemmässä muodossaan se on patronisoivan, holhoavan hyväntahtoisuuden ilmaisu: joo joo, kyllähän me ymmärrämme teidän tuntemuksenne, mutta parempi antaa meidän viisaampien huolehtia tällaisista asioista. Tällaisen asenteen kohteet eivät ehkä harrasta kovin analyyttista ajattelua, vaan pikemminkin reagoivat tunteella, mutta heidän vainunsa on tarkka. Siksi heidän reaktionsa on voimakas, ja voimakkaasti torjuva.</p><p>Isolationismin vastakohta on englanniksi &rdquo;engagement&rdquo;, jota on vaikea kääntää tässä merkityksessä suomeksi (termillä on, kuten niin monella muullakin termillä, useita eri merkityksiä). &nbsp;WSOY:n Englanti-Suomi Suursanakirjan termille antamista käännöksistä parhaiten tässä tarkoitettua &rdquo;engagementia&rdquo; tuntuisi vastavan &rdquo;kytkentä&rdquo; tai &rdquo;kytkeytyminen&rdquo;. Kysehän tosiaan on siitä, että maa (tai mikä kulloinkin on kyseessä), kytkeytyy/on sidoksissa monin eri tavoin muuhun maailmaan. Eikä vain ole kytkeytynyt, vaan aktiivisesti pyrkii sellaisia kytköksiä ja sitoumuksia luomaan ja ylläpitämään.</p><p>Meillä vallitsee länsimaissa laajoissa piireissä idealisisoitu ja idealistinen käsitys siitä, mitä kaikkea tällainen ulkomaailmaan sidoksissa oleminen merkitsee ja mitä seurauksia sillä voi olla. Idealismi ilmenee edellä selostamassani suhtautumistavassa &rdquo;engagementin&rdquo; vastakohtaan, siis isolationismiin, mutta myös siinä, että kaiken sidoksellisuuden kuvitellaan olevan lähtökohtaisesti myönteistä, vain hyvää aiheuttavaa. Samantapainen suhtautuminen siis kuin &rdquo;interdependenssiin&rdquo;, keskinäisriippuvuuteen.</p><p>Myös väkivaltainen kanssakyminen, siis sota, alistaminen ja sorto, on kytkeytymistä ulkomaailmaan, sidosten luomista siihen. Keinot vain sotivat jyrkästi niitä ihanteita vastaan, joiden mukaisesti meillä oletetaan lähtökohtaisesti kansainvälisen järjestyksen rakentuvan, tai jos ei nyt rakentuvan vielä, niin kuitenkin sitten kun meidän ihanteemme väistämättä toteutuvat kaikkialla. Ehkäpä kannattaisi muistaa sekin, että &rdquo;rules of engagement&rdquo; tarkoittaa englannin kielellä sääntöjä, joiden nojalla taisteluun voi ryhtyä.</p><p>Lukiessani aikoinaan historioitsijoiden J. R. McNeill ja William H. McNeill kirjaa <em>The Human Web</em> teki minuun vaikutuksen heidän suorittamansa luokittelu eri imperiumien, suurten ja voimakkaiden valtioiden, kanssakäymistavoista muiden suhteen. Listalla figureerasi näkyvällä paikalla &rdquo;looting&rdquo;, ryöstely.</p><p>Järjestelmällinen ryöstäminen, ryöstöretkikuntien lähettäminen nimenomaan siinä tarkoituksessa liikkeelle lienee nykyään muiden väkivallan harjoittajien kuin valtioiden harrastus. Hienostuneempi taloudellinen riisto ei kuitenkaan ole ollut vierasta vielä äskettäisessä menneisyydessäkään. Hävinneen auttaminen jaloilleen ja sellaisen toiminnan näkeminen voittajan edun mukaisena on todella harvinaista; mieleen ei oikeastaan tule muita esimerkkejä kuin länsiliittoutuneiden &ndash; käytännössä Yhdysvaltojen &ndash; harjoittama politiikka toisen maailmansodan jälkeen, eikä tätä muuta muuksi se, että mukana oli myös reaalipoliittisia motiiveja (kommunismin leviämisen estäminen).</p><p>Ganeshin luonnehdinta Donald Trumpin harjoittamasta Yhdysvaltain ulkopolitiikasta on tosiaankin sattuva: kyse ei ole eristäytymisestä saati syrjään vetäytymisestä, ei edes siinä George Washingtonin julistamassa muodossa, että Yhdysvaltain olisi vältettävä sitoutumista ja sekaantumista vanhan maailman suurvaltojen liittokuntiin. Sen sijaan kyse on yhä enemmän epäluulon ja vihamielisyyden leimaamasta ja aggressiivisesta kanssakäymisestä. Kyllähän Trumpkin haluaa sitoumuksia, mutta erilaisia kuin edeltäjänsä: diilejä, joilla myydään Yhdysvaltain suojelua kovaan hintaan ymmärtämättä, että koko maailman turvallisuus on jo sinällään Yhdysvalloille hyödyllistä ja edullista.</p> Presidentti Donald Trumpin ympärillä riehuva myrsky sen kun vain kiihtyy, kuten olemme saaneet nähneet, kuulleet ja lukeneet niin amerikkalaisista kuin suomalaistakin tiedotusvälineistä viime päivinä. Mitään kovin uutta eivät uusimmatkaan paljastukset kuitenkaan tosiasiassa ole tuottaneet. Presidentin käyttäytyminen niin julkisuudessa kuin ilmeisesti yksityisesti makuukamaria myöten (varsinaiset sänkytouhut kuitenkin muissa sängyissä kuin Valkoisen talon makuukamarissa sijaitsevassa) on paljastettu jokseenkin laajalti jo monesti ja paljon aikaisemmin. Kommentoinkin tässä kirjoituksessani niiden sijaan The Financial Timesin apulaispäätoimittajan ja kolumnistin Janan Ganeshin lehdessään 8.8.2018 esittämää huomionarvoista näkemystä Yhdysvaltain ulkopolitiikasta Trumpin aikakaudella. Vailla yhtymäkohtia presidentin persoona ja hänen politiikkansa eivät tietenkään ole.

Ganesh piti vääränä näkemystä, että Trumpin politiikka olisi ”isolationismia”, eristäytymistä ja vetäytymistä syrjään muusta maailmasta. Ganeshin perustelut kannalleen olivat päivänpoliittisia ja ”journalistisia”, esimerkkejä Trumpin tempauksista ja puheista vaalikampanjan aikana ja vaalituksi tulon jälkeen. Puheitahan ei puutu ja tekojakin on alkanut kertyä.

Yhdysvalloissa on kyllä maan synnystä lähtien ollut varsin voimakas mielipidesuunta, joka on vierastanut sekaantumista muun maailman asioihin. Ensimmäinen presidentti George Washingtonkin siitä varoitti virkakautensa päättyessä. Asenteen juuret ovat historiassa: Amerikkaan muutti miljoonittain ihmisiä pakoon ”vanhan mantereen” sotia ja sääty-yhteiskunnan eriarvoisuutta, ja sitä taustaa vasten halu pysyä omissa oloissaan oli luonnollista. Itsenäisyyden alkuvuosikymmenet se oli vallitsevakin suuntaus, ja vielä 1930- ja 40-lukujen taitteessakin varsin voimakas, kun taitettiin peistä siitä, pitäisikö Yhdysvaltain liittyä mukaan toiseen maailmansotaan. Ilman Pearl Harboria suuntaus olisi voinut jopa voittaa, ja jos niin olisi käynyt, koko sota ja sen jälkeinen maailma olisi voinut muodostua hyvin toisen näköiseksi kuin se nykyäänkin vielä on.

Toisaalta Yhdysvalloissa on hyvin voimakas vastakkainen mielipidesuunta. Senkin juuret ovat historiassa: amerikkalaisille muodostui varhain käsitys maansa ainutlaatuisuudesta ja poikkeuksellisuudesta, ja myös tehtävästä levittää oman mallinsa mukaista demokratiaa kaikkialle maailmaan. Tämän rinnalle syntyi maan kasvettua taloudelliselta voimaltaan maailmanmahdiksi 1800-luvun jälkipuoliskolla ja 1900-luvun alussa myös reaalipoliittisiin näkökohtiin nojaava halu ja tarve puuttua muun maailman asioihin. Molempien maailmansotien kohdalla voidaan puhua kummastakin tekijästä samaan suuntaan vaikuttavina: Saksan (ja Japanin) maailmanvaltapyrkimysten muodostama uhka Yhdysvaltain asemalle ja totalitääristen järjestelmien uhka amerikkalaisten ihanteille.

Minua on tämän isolationismi- tai eristäytymistermin käyttö kaivellut laajemminkin, ei vain Yhdysvalloista käytettynä. ”Sisäänpäin kääntyminen” on iskulause, jolla ei tarkoiteta vain sitä, mitä noiden sanojen merkitys kirjaimellisesti on, vaan rakennetaan vaikutelmaa arkuudesta, taantumuksellisuudesta, moukkamaisuudesta vastakohtana urbaanille, avoimmelle ja edistykselliselle maailmankäsitykselle (jota termin käyttäjä ja hänen hengenheimolaisensa tietenkin edustavat). Tämä leimaaminen ei rajoitu vain ulkopoliittiseen käyttäytymiseen, vaan on usein sisäpoliittista, vaikka viljellyt kielikuvat olisivatkin ulkopolitiikan piiriin kuuluvia.

Toisin sanoen, isolationalismi on usein leimaava ilmaisu, nenänvartta pitkin katsomisesta kertova viesti. Lievemmässä muodossaan se on patronisoivan, holhoavan hyväntahtoisuuden ilmaisu: joo joo, kyllähän me ymmärrämme teidän tuntemuksenne, mutta parempi antaa meidän viisaampien huolehtia tällaisista asioista. Tällaisen asenteen kohteet eivät ehkä harrasta kovin analyyttista ajattelua, vaan pikemminkin reagoivat tunteella, mutta heidän vainunsa on tarkka. Siksi heidän reaktionsa on voimakas, ja voimakkaasti torjuva.

Isolationismin vastakohta on englanniksi ”engagement”, jota on vaikea kääntää tässä merkityksessä suomeksi (termillä on, kuten niin monella muullakin termillä, useita eri merkityksiä).  WSOY:n Englanti-Suomi Suursanakirjan termille antamista käännöksistä parhaiten tässä tarkoitettua ”engagementia” tuntuisi vastavan ”kytkentä” tai ”kytkeytyminen”. Kysehän tosiaan on siitä, että maa (tai mikä kulloinkin on kyseessä), kytkeytyy/on sidoksissa monin eri tavoin muuhun maailmaan. Eikä vain ole kytkeytynyt, vaan aktiivisesti pyrkii sellaisia kytköksiä ja sitoumuksia luomaan ja ylläpitämään.

Meillä vallitsee länsimaissa laajoissa piireissä idealisisoitu ja idealistinen käsitys siitä, mitä kaikkea tällainen ulkomaailmaan sidoksissa oleminen merkitsee ja mitä seurauksia sillä voi olla. Idealismi ilmenee edellä selostamassani suhtautumistavassa ”engagementin” vastakohtaan, siis isolationismiin, mutta myös siinä, että kaiken sidoksellisuuden kuvitellaan olevan lähtökohtaisesti myönteistä, vain hyvää aiheuttavaa. Samantapainen suhtautuminen siis kuin ”interdependenssiin”, keskinäisriippuvuuteen.

Myös väkivaltainen kanssakyminen, siis sota, alistaminen ja sorto, on kytkeytymistä ulkomaailmaan, sidosten luomista siihen. Keinot vain sotivat jyrkästi niitä ihanteita vastaan, joiden mukaisesti meillä oletetaan lähtökohtaisesti kansainvälisen järjestyksen rakentuvan, tai jos ei nyt rakentuvan vielä, niin kuitenkin sitten kun meidän ihanteemme väistämättä toteutuvat kaikkialla. Ehkäpä kannattaisi muistaa sekin, että ”rules of engagement” tarkoittaa englannin kielellä sääntöjä, joiden nojalla taisteluun voi ryhtyä.

Lukiessani aikoinaan historioitsijoiden J. R. McNeill ja William H. McNeill kirjaa The Human Web teki minuun vaikutuksen heidän suorittamansa luokittelu eri imperiumien, suurten ja voimakkaiden valtioiden, kanssakäymistavoista muiden suhteen. Listalla figureerasi näkyvällä paikalla ”looting”, ryöstely.

Järjestelmällinen ryöstäminen, ryöstöretkikuntien lähettäminen nimenomaan siinä tarkoituksessa liikkeelle lienee nykyään muiden väkivallan harjoittajien kuin valtioiden harrastus. Hienostuneempi taloudellinen riisto ei kuitenkaan ole ollut vierasta vielä äskettäisessä menneisyydessäkään. Hävinneen auttaminen jaloilleen ja sellaisen toiminnan näkeminen voittajan edun mukaisena on todella harvinaista; mieleen ei oikeastaan tule muita esimerkkejä kuin länsiliittoutuneiden – käytännössä Yhdysvaltojen – harjoittama politiikka toisen maailmansodan jälkeen, eikä tätä muuta muuksi se, että mukana oli myös reaalipoliittisia motiiveja (kommunismin leviämisen estäminen).

Ganeshin luonnehdinta Donald Trumpin harjoittamasta Yhdysvaltain ulkopolitiikasta on tosiaankin sattuva: kyse ei ole eristäytymisestä saati syrjään vetäytymisestä, ei edes siinä George Washingtonin julistamassa muodossa, että Yhdysvaltain olisi vältettävä sitoutumista ja sekaantumista vanhan maailman suurvaltojen liittokuntiin. Sen sijaan kyse on yhä enemmän epäluulon ja vihamielisyyden leimaamasta ja aggressiivisesta kanssakäymisestä. Kyllähän Trumpkin haluaa sitoumuksia, mutta erilaisia kuin edeltäjänsä: diilejä, joilla myydään Yhdysvaltain suojelua kovaan hintaan ymmärtämättä, että koko maailman turvallisuus on jo sinällään Yhdysvalloille hyödyllistä ja edullista.

]]>
11 http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260587-onko-presidentti-trumpin-ulkopolitiikka-isolationismia-vai-jotain-muuta#comments Ulkomaat Isolationismi Trump Ulkopolitiikka Yhdysvallat Fri, 07 Sep 2018 07:24:00 +0000 Antti Kuosmanen http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260587-onko-presidentti-trumpin-ulkopolitiikka-isolationismia-vai-jotain-muuta
Miksi USA sekaantuu muiden ulkoisten sisäisiin asioihin? http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260360-miksi-usa-sekaantuu-muiden-ulkoisten-sisaisiin-asioihin <p>Meillä Suomessa on meneillään lännenmiehen ihailuvuodet &ndash; keskipisteeksi löytyy Yhdysvallat, jonka globaalimarkkinatalous kiihottaa kasvuhuuruisia poliitikkoja, mediaa kuin innokkaasti rikkautta hamuavia ahneita, nokkelia ja muutoin ovelia - lisää, enemmän ja nopeammin kulutushenkisiä.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Aikanaan US&#39; sta lähti liikkeelle maailman pörssejä ja kansatalouksia ravistellut sub-primekriisi, jossa &rdquo;väärille lainattiin innokkaasti liikaa&rdquo; &ndash; tutkimatta taustoja &ndash; ahneuden ja provisioiden kiihottamina. 10 vuoden takaista talouskriisiä selitellään globalisaation ilmentymänä, jossa kaikki vaikuttavat kaikkeen </strong>[1<strong> &ndash; jopa Afganistaniin ja ehkä huomenna Iraniin saakka &hellip; !</strong></p><p>&hellip;</p><p>[1 ~ <u><a href="https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005811076.html">https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005811076.html</a></u> &ndash; Kts. myös viite [1. -HS-toimittaja <strong>Marko Junkkari</strong>.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Miksi kaikissa maailman kriiseissä on liki aina Yhdysvallat mukana?</strong></p><p>Vastaus on selvä ja kirkas; US sekaantuminen kauas omien rajojensa ulkopuolelle on ilmentymä halusta pitää otteessa kauppaa, raaka-ainevirtoja sekä erityisesti peukalo-otetta Yhdysvalloille merkittäviin valtioihin.</p><p>US on suuri ostaja eli kiristettäville valtioille viennin aikaansaaja &ndash; näin pääsee puristelemaan tilanteissa, jotka eivät sovi amerikkalaisten omiin suunnitelmiin ja kulutusintoon, jossa kulutus ja ympäristöjälki ovat eräitä maailman suurimpia (per capita).</p><p>Toinen syy on <strong>amerikkalaisten jättimäinen ase- ja sotateollisuus</strong>, jossa US on maailman suurin asekauppias [2, vuosien ja vuosien ajan. Aseet ovat amerikkalaisen yhteiskunnan se harmillinen ydin &ndash; antaa työtä, mutta luo sotia ja konflikteja, joista esimerkiksi käy Afganistan 2001 &ndash; jatkuen yhä. Syyksi Afganistanin raskaiden pommitusten aloitukseen selitetään 9/11 -terrori-isku New Yorkin Manhattanille vuonna 2001. Btw. Olisiko tämänkin osalta aika aloittaa perehtyminen juurisyiden ominaisuuksiin?</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Afganistan 2001 -</strong></p><p>[ ~ <u><a href="https://en.wikipedia.org/wiki/War_in_Afghanistan_(2001–present)">AFGANISTAN 2001</a></u> - - ]</p><p>Helsingin Sanomat kirjoittaa osin jo eri näkökulmin tapahtumasarjasta ~ <u><a href="https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005812719.html">https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005812719.html</a></u> &ndash; ( -HS-toimittajat <strong>Pekka Hakala</strong> ja <strong>Ville Similä</strong>) &hellip; unohtamalla tarkoituksella tai tietämättömyyttään talebaanien ja <u><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Mujahidin">mujahideenien</a></u> perinnöllisyyden [3 &ndash; ymmärrettävistä syistä, sillä tuo yhtäläisyys tuo US&#39; n kaksijakoisen roolin vahvasti esille! [4.</p><p>&nbsp;</p><p><em>IL-kommentti HS-tekstiin</em>: &rdquo;Kun aikanaan 1979 Neuvostoliitto työntyi enemmän tai vähemmän pyydettynä Afganistaniin, rajanaapuriinsa, sitä vastaan kehittyi terroristinen kapinallistaistelijoiden Mujahideen-liike.<br />Venäläisille Afganistan oli &quot;Vietnam&quot;, minkä US presidenttikin tyytyväisenä ja ehkä vähän vahingoniloisena totesi. US CIA tuki asein, rahalla ja tiedustelutiedoin näitä Mujahideen-taistelijoita muun muassa Stinger-pienoisraketein, joilla ammuttiin venäläisiä helikoptereita alas.<br />Neuvostoliitto vetäytyi Afganistanista 1989. Nykyinen Taleban-liike on suoraa perintöä Mujahideen-terroristeista, joita vastaan US nyt sotii NATOn Isaf-operaationa, jonka kautta meidän suomalaiset sotilaat ovat jo sodan tai konfliktin osapuolia (evp.kenr. <strong>Gustav Hägglund</strong> ja FIIA-asiantuntija <strong>Charly Salonius-Pasternak</strong>).<br />Amerikkalaiset ovat näin tukeneet niin kapinallisterroristeja kuin Afganistanin hallintoa - ristiriitaista?&rdquo;</p><p>&nbsp;</p><p><em>Ote HS-tekstistä</em>: &rdquo; &hellip; &rdquo;Yhdysvalloilla ei koskaan ole ollut kunnollista strategiaa&rdquo;, tutkija <strong>Rashid</strong> sanoo. &rdquo;Neuvostoliitolla sentään oli jokin strategia, siitä huolimatta, että he tappoivat miljoonia afganistanilaisia&rdquo;, hän jatkaa viitaten Neuvostoliiton sotaan Afganistanissa vuosina 1979&ndash;1989. &rdquo;Heidän tavoitteensa oli luoda Neuvostoliitolle uskollinen kaupungistunut keskiluokka, ja se onnistui. He rakensivat maahan tehtaita ja korkeakouluja, esimerkiksi Kabulin yliopiston.&rdquo;<br /><br />&rdquo;Amerikkalaiset ovat tehneet sitä sun tätä.&rdquo; &hellip; &rdquo; -HS</p><p>&nbsp;</p><p>...</p><p><strong>Toinen sekaantumisen paikka on jo mahdollisesti huomenna &ndash; Iran!</strong></p><p>[ &hellip; HS-teksti ~ <u><a href="https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005810733.html">https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005810733.html</a></u> - ]</p><p><em>IL-kommentti HS-Iran tekstiin</em>: &rdquo;Moni lukija muistaa US CIA&#39; n ja Israelin Mossadin Stuxnet-hyökkäyksen Iranin ydinvoimaohjelman kimppuun [5. Stuxnet oli ja on tietokonemato, joka tuhoaa tietokoneohjelmia. Iranissa se tuhosi uraanin rikastuslaitoksen sentrifugit&rdquo; Stuxnet-madosta lienee myös olemassa jo niin sanottu mobile-versio? [6.</p><p>&nbsp;</p><p>...</p><p><strong>Miksi USA sekaantuu vieraiden sisäisiin asioihin</strong> &ndash; löytäen kuitenkin aina lännen medialle hyväksyttävän syyn hyökkäyksilleen, jotka taloushistorioitsija <strong>Adam Tooze</strong>&#39; n kirjan &rdquo;<em>Crashed: How a Decade of Financial Crises Changed the World </em>(Romahdus: Kuinka vuosikymmen finanssikriisejä muutti maailman) &rdquo; mukaan ovat osa globalisaatiota, josta muun muassa syntyi 10 vuotta sitten alkanut maailmanlaajuinen talouskriisi, koska &rdquo;<em>kaikki vaikuttavat kaikkeen</em>&rdquo; &hellip;</p><p>&hellip; kun &rdquo;Brasiliassa sademetsässä perhonen läväyttää siipiään &ndash; muodostuu lopulta kauko-idässä trooppinen myrsky&rdquo; -verrannolla --- [<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Perhosvaikutus">perhosefekti</a>].</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Maailma on nyt jakaantumassa idän ja lännen kamppailulle niukkenevistä raaka-ainevarannoista</strong></p><p>Markkinatalous kuin ei myöskään itäinen maailman suurin tuotantokonekaan Kiinassa voi toimia ilman raaka-aineita ja energiaa. Varantojen käytöllä lisääntyvänä energianälkänä on täysin varma yhteys <em>maailmaamme</em> huomenna runtelevasta ympäristömuutoksesta.</p><p>Itse evoluution ohjaama biosfääri hiljalleen sopeutuu, <em>mutta me ihmisinä emme</em> &ndash; ilman radikaalia elämäntapamuutosta, johon liittyy erityisesti puuttumattomuus muiden kolmansien sisäisiin asioihin sotimisena sekä kulutusvähennys &ndash; puolittamisena [7.</p><p>&nbsp;</p><p>...</p><p><em>Viitteet</em>:</p><p>[1 <em>IL-kommentti</em>: &rdquo;Globaalissa maailmassa ahneet rikastuvat enemmän ja nopeammin kuin protektionistisessa nationalismissa.<br />Muistamme jostain tuolta 2007-2008 vuosilta silloisen valtiovarainministeri <strong>Jyrki Kataisen</strong> (kok.) syvän rinta-äänisen rauhoittelun: &quot;sub-prime kriisi ohittaa meidät suomalaiset&quot; * - viitteenä voisimme ajatella Jyrkin ajatelleen, että olemme turvassa.<br />Suomen Pankki demaripääjohtajansa <strong>Erkki Liikasen</strong> opastamana varoitti vakavin sanoin jo joulukuussa 2007 lähestyvästä kriisistä, jonka juuria etsittiin juuri sub-prime asuntolainojen holtittomuudesta.<br />Jyrki ei halunnut tai ymmärtänyt ottaa todesta Erkin varoitusta [8 - seuraukset ovat historiaa ja Jyrki pakeni kesken kansan antaman eduskuntamandaatin mandaattipaikalle EU-Brysseliin. Mitä yhteistä Jyrkillä ja Erkillä on? Myös Erkki &quot;pakeni&quot; aikanaan pakoon valtiomme talousongelmia (1990-luvun alun suurlama) - hänkin oli valtiovarainministeri.&rdquo;</p><p>[2 ~ <a href="http://voima.fi/artikkeli/2011/muutaman-biljoonan-bisnes/">http://voima.fi/artikkeli/2011/muutaman-biljoonan-bisnes/</a> -</p><p>[3 ~ <u><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Ahmad_Shah_Massoud">https://fi.wikipedia.org/wiki/Ahmad_Shah_Massoud</a></u> -</p><p>[4 Kaksijakoisuudesta toiseksi esimerkiksi käy Irakin ja Iranin välinen <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Irakin–Iranin_sota">sota</a>, jossa US aseisti varmuuden vuoksi molempia osapuolia --- [MORE]</p><p>[5 ~ <a href="http://large.stanford.edu/courses/2015/ph241/holloway1/">http://large.stanford.edu/courses/2015/ph241/holloway1/</a> -</p><p>[6 ~ <a href="http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/215404-venalainen-signalointikone-tuli-hajuraon-sisaan">http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/215404-venalainen-signalointikone-tuli-hajuraon-sisaan</a> -</p><p>[7 ~ <a href="https://ilkkaluoma.blogspot.com/2017/11/etelainen-eu-kuivuu-aroutuu-jopa.html">https://ilkkaluoma.blogspot.com/2017/11/etelainen-eu-kuivuu-aroutuu-jopa.html</a> -</p><p>[8 ~ <a href="http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/115563-kiusallinen-kysymys-jyrki-kataiselle">http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/115563-kiusallinen-kysymys-jyrki-kataiselle</a> -</p><p>[8 ~ <a href="http://ilkkaluoma.blogspot.com/2007/12/taloudessa-tapahtuu-kulutamme-sstmme-ja.html">http://ilkkaluoma.blogspot.com/2007/12/taloudessa-tapahtuu-kulutamme-sstmme-ja.html</a> -</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>EKSTRA</strong></p><p>Yhdysvaltojen maailmanpoliisirooli lähestyy iltaansa</p><p>~ <u><a href="https://ilkkaluoma.blogspot.com/2018/05/usa-n-uusi-ulko-ja-turvattomuuspolitiik.html">https://ilkkaluoma.blogspot.com/2018/05/usa-n-uusi-ulko-ja-turvattomuuspolitiik.html</a></u> -</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Ilkka Luoma</p><p><em>Kansalaiskirjoittaja Helsingistä</em></p><p><u><a href="https://www.facebook.com/first.ilkka">https://www.facebook.com/first.ilkka</a></u></p><p><u><a href="https://ilkkaluoma.blogspot.fi/">https://ilkkaluoma.blogspot.fi</a></u></p><p>&nbsp;</p><p>US <a href="https://ilkkaluoma.vuodatus.net/lue/2018/09/miksi-usa-sekaantuu-muiden-ulkoisten-sisaisiin-asioihin">VU</a> <u><a href="https://keskustelu.suomi24.fi/t/15391308/miksi-usa-sekaantuu-muiden--sisaisiin-asioihin">24</a></u> T BL BL BL FB <a href="https://www.facebook.com/groups/173905596124936/permalink/1033138173535003/">FB</a> <a href="https://www.facebook.com/groups/tilannehuone/permalink/986862444857016/">FB</a> BLOG 178210</p><p>&nbsp;</p><p><strong>DOC</strong> miksi US sekantuu_02092018.doc &ndash; OpenOffice Writer</p><p><strong>PVM</strong> 02092018</p><p>&nbsp;</p><p>879_8202 &ndash; 09:50_13:51</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Meillä Suomessa on meneillään lännenmiehen ihailuvuodet – keskipisteeksi löytyy Yhdysvallat, jonka globaalimarkkinatalous kiihottaa kasvuhuuruisia poliitikkoja, mediaa kuin innokkaasti rikkautta hamuavia ahneita, nokkelia ja muutoin ovelia - lisää, enemmän ja nopeammin kulutushenkisiä.

 

Aikanaan US' sta lähti liikkeelle maailman pörssejä ja kansatalouksia ravistellut sub-primekriisi, jossa ”väärille lainattiin innokkaasti liikaa” – tutkimatta taustoja – ahneuden ja provisioiden kiihottamina. 10 vuoden takaista talouskriisiä selitellään globalisaation ilmentymänä, jossa kaikki vaikuttavat kaikkeen [1 – jopa Afganistaniin ja ehkä huomenna Iraniin saakka … !

[1 ~ https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005811076.html – Kts. myös viite [1. -HS-toimittaja Marko Junkkari.

 

Miksi kaikissa maailman kriiseissä on liki aina Yhdysvallat mukana?

Vastaus on selvä ja kirkas; US sekaantuminen kauas omien rajojensa ulkopuolelle on ilmentymä halusta pitää otteessa kauppaa, raaka-ainevirtoja sekä erityisesti peukalo-otetta Yhdysvalloille merkittäviin valtioihin.

US on suuri ostaja eli kiristettäville valtioille viennin aikaansaaja – näin pääsee puristelemaan tilanteissa, jotka eivät sovi amerikkalaisten omiin suunnitelmiin ja kulutusintoon, jossa kulutus ja ympäristöjälki ovat eräitä maailman suurimpia (per capita).

Toinen syy on amerikkalaisten jättimäinen ase- ja sotateollisuus, jossa US on maailman suurin asekauppias [2, vuosien ja vuosien ajan. Aseet ovat amerikkalaisen yhteiskunnan se harmillinen ydin – antaa työtä, mutta luo sotia ja konflikteja, joista esimerkiksi käy Afganistan 2001 – jatkuen yhä. Syyksi Afganistanin raskaiden pommitusten aloitukseen selitetään 9/11 -terrori-isku New Yorkin Manhattanille vuonna 2001. Btw. Olisiko tämänkin osalta aika aloittaa perehtyminen juurisyiden ominaisuuksiin?

 

Afganistan 2001 -

[ ~ AFGANISTAN 2001 - - ]

Helsingin Sanomat kirjoittaa osin jo eri näkökulmin tapahtumasarjasta ~ https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005812719.html – ( -HS-toimittajat Pekka Hakala ja Ville Similä) … unohtamalla tarkoituksella tai tietämättömyyttään talebaanien ja mujahideenien perinnöllisyyden [3 – ymmärrettävistä syistä, sillä tuo yhtäläisyys tuo US' n kaksijakoisen roolin vahvasti esille! [4.

 

IL-kommentti HS-tekstiin: ”Kun aikanaan 1979 Neuvostoliitto työntyi enemmän tai vähemmän pyydettynä Afganistaniin, rajanaapuriinsa, sitä vastaan kehittyi terroristinen kapinallistaistelijoiden Mujahideen-liike.
Venäläisille Afganistan oli "Vietnam", minkä US presidenttikin tyytyväisenä ja ehkä vähän vahingoniloisena totesi. US CIA tuki asein, rahalla ja tiedustelutiedoin näitä Mujahideen-taistelijoita muun muassa Stinger-pienoisraketein, joilla ammuttiin venäläisiä helikoptereita alas.
Neuvostoliitto vetäytyi Afganistanista 1989. Nykyinen Taleban-liike on suoraa perintöä Mujahideen-terroristeista, joita vastaan US nyt sotii NATOn Isaf-operaationa, jonka kautta meidän suomalaiset sotilaat ovat jo sodan tai konfliktin osapuolia (evp.kenr. Gustav Hägglund ja FIIA-asiantuntija Charly Salonius-Pasternak).
Amerikkalaiset ovat näin tukeneet niin kapinallisterroristeja kuin Afganistanin hallintoa - ristiriitaista?”

 

Ote HS-tekstistä: ” … ”Yhdysvalloilla ei koskaan ole ollut kunnollista strategiaa”, tutkija Rashid sanoo. ”Neuvostoliitolla sentään oli jokin strategia, siitä huolimatta, että he tappoivat miljoonia afganistanilaisia”, hän jatkaa viitaten Neuvostoliiton sotaan Afganistanissa vuosina 1979–1989. ”Heidän tavoitteensa oli luoda Neuvostoliitolle uskollinen kaupungistunut keskiluokka, ja se onnistui. He rakensivat maahan tehtaita ja korkeakouluja, esimerkiksi Kabulin yliopiston.”

”Amerikkalaiset ovat tehneet sitä sun tätä.” … ” -HS

 

...

Toinen sekaantumisen paikka on jo mahdollisesti huomenna – Iran!

[ … HS-teksti ~ https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005810733.html - ]

IL-kommentti HS-Iran tekstiin: ”Moni lukija muistaa US CIA' n ja Israelin Mossadin Stuxnet-hyökkäyksen Iranin ydinvoimaohjelman kimppuun [5. Stuxnet oli ja on tietokonemato, joka tuhoaa tietokoneohjelmia. Iranissa se tuhosi uraanin rikastuslaitoksen sentrifugit” Stuxnet-madosta lienee myös olemassa jo niin sanottu mobile-versio? [6.

 

...

Miksi USA sekaantuu vieraiden sisäisiin asioihin – löytäen kuitenkin aina lännen medialle hyväksyttävän syyn hyökkäyksilleen, jotka taloushistorioitsija Adam Tooze' n kirjan ”Crashed: How a Decade of Financial Crises Changed the World (Romahdus: Kuinka vuosikymmen finanssikriisejä muutti maailman) ” mukaan ovat osa globalisaatiota, josta muun muassa syntyi 10 vuotta sitten alkanut maailmanlaajuinen talouskriisi, koska ”kaikki vaikuttavat kaikkeen” …

… kun ”Brasiliassa sademetsässä perhonen läväyttää siipiään – muodostuu lopulta kauko-idässä trooppinen myrsky” -verrannolla --- [perhosefekti].

 

 

Maailma on nyt jakaantumassa idän ja lännen kamppailulle niukkenevistä raaka-ainevarannoista

Markkinatalous kuin ei myöskään itäinen maailman suurin tuotantokonekaan Kiinassa voi toimia ilman raaka-aineita ja energiaa. Varantojen käytöllä lisääntyvänä energianälkänä on täysin varma yhteys maailmaamme huomenna runtelevasta ympäristömuutoksesta.

Itse evoluution ohjaama biosfääri hiljalleen sopeutuu, mutta me ihmisinä emme – ilman radikaalia elämäntapamuutosta, johon liittyy erityisesti puuttumattomuus muiden kolmansien sisäisiin asioihin sotimisena sekä kulutusvähennys – puolittamisena [7.

 

...

Viitteet:

[1 IL-kommentti: ”Globaalissa maailmassa ahneet rikastuvat enemmän ja nopeammin kuin protektionistisessa nationalismissa.
Muistamme jostain tuolta 2007-2008 vuosilta silloisen valtiovarainministeri Jyrki Kataisen (kok.) syvän rinta-äänisen rauhoittelun: "sub-prime kriisi ohittaa meidät suomalaiset" * - viitteenä voisimme ajatella Jyrkin ajatelleen, että olemme turvassa.
Suomen Pankki demaripääjohtajansa Erkki Liikasen opastamana varoitti vakavin sanoin jo joulukuussa 2007 lähestyvästä kriisistä, jonka juuria etsittiin juuri sub-prime asuntolainojen holtittomuudesta.
Jyrki ei halunnut tai ymmärtänyt ottaa todesta Erkin varoitusta [8 - seuraukset ovat historiaa ja Jyrki pakeni kesken kansan antaman eduskuntamandaatin mandaattipaikalle EU-Brysseliin. Mitä yhteistä Jyrkillä ja Erkillä on? Myös Erkki "pakeni" aikanaan pakoon valtiomme talousongelmia (1990-luvun alun suurlama) - hänkin oli valtiovarainministeri.”

[2 ~ http://voima.fi/artikkeli/2011/muutaman-biljoonan-bisnes/ -

[3 ~ https://fi.wikipedia.org/wiki/Ahmad_Shah_Massoud -

[4 Kaksijakoisuudesta toiseksi esimerkiksi käy Irakin ja Iranin välinen sota, jossa US aseisti varmuuden vuoksi molempia osapuolia --- [MORE]

[5 ~ http://large.stanford.edu/courses/2015/ph241/holloway1/ -

[6 ~ http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/215404-venalainen-signalointikone-tuli-hajuraon-sisaan -

[7 ~ https://ilkkaluoma.blogspot.com/2017/11/etelainen-eu-kuivuu-aroutuu-jopa.html -

[8 ~ http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/115563-kiusallinen-kysymys-jyrki-kataiselle -

[8 ~ http://ilkkaluoma.blogspot.com/2007/12/taloudessa-tapahtuu-kulutamme-sstmme-ja.html -

 

 

EKSTRA

Yhdysvaltojen maailmanpoliisirooli lähestyy iltaansa

~ https://ilkkaluoma.blogspot.com/2018/05/usa-n-uusi-ulko-ja-turvattomuuspolitiik.html -

 

 

Ilkka Luoma

Kansalaiskirjoittaja Helsingistä

https://www.facebook.com/first.ilkka

https://ilkkaluoma.blogspot.fi

 

US VU 24 T BL BL BL FB FB FB BLOG 178210

 

DOC miksi US sekantuu_02092018.doc – OpenOffice Writer

PVM 02092018

 

879_8202 – 09:50_13:51

]]>
141 http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260360-miksi-usa-sekaantuu-muiden-ulkoisten-sisaisiin-asioihin#comments Kiristystä ja uhkailua Maailmankauppa Sotilaallinen uhka Yhdysvallat Yhdysvallat maailmanpoliisina Sun, 02 Sep 2018 11:00:03 +0000 Ilkka Luoma http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260360-miksi-usa-sekaantuu-muiden-ulkoisten-sisaisiin-asioihin
Trumpin loppu on enää ajan kysymys http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259865-trumpin-loppu-on-enaa-ajan-kysymys <p>&nbsp;</p><p>Kuten anglosaksidegeneraattia puhuva rapakontakainen toteaisi, Trump heitti entisen asianajajansa Michael Cohenin tovi sitten bussin alle ja käytännössä <a href="https://twitter.com/realDonaldTrump/status/1032256443985084417">asettui puolustamaan </a>tuomittua rikollista Paul Manafortia, koska tämä ei ryhtynyt yhteistyöhön maan oikeusjärjestelmän kanssa.&nbsp;</p><p>Tuollainen tempaus on uskomaton rimanalitus miltä tahansa edes demokratiaa teeskentelevän valtion johtajalta. puhumattakaan Yhdysvaltojen presidentistä. Trumpin kyvyttömyys toimia järkevällä tavalla on kuitenkin ilmeistä. Vielä hetki sitten Cohenin tapaus näytti vain pieneltä askeleelta kohti umpikujaa, mutta Trumpin hyökkäyksen myötä&nbsp;<a href="https://nordic.businessinsider.com/lanny-davis-cohen-flipped-on-trump-has-evidence-of-russia-conspiracy-2018-8?r=US&amp;IR=T">Michael Cohen teki sen, mitä kunnia ja järki vaativa</a>t: asianajajansa Lanny Davisin kautta Trumpin pitkäaikainen henkilökohtainen asianajaja ilmoitti, että hän tiesi Donald Trump ja Venäjän salaliittosta ja hän aikoo paljastaa tietonsa Rober Muellerin tutkintatiimille.&nbsp;</p><p>Tämän päivän käänteiden myötä on ilmeistä, että en eilen arvaillut turhaan, että&nbsp;<a href="http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259820-trumpin-korttitalo-on-romahtamassa"><em>Trumpin korttitalo on romahtamassa.&nbsp;</em></a>Yhdysvaltain tasavaltalainen järjestelmä on vähitellen saamassa itsensä kokoon ja hulluudelle ollaan laittamassa stoppi. Vaalit ovat tulossa, mutta nyt tilanne on paljon vakavampi Trumpin kannalta kuin vain tunteja sitten. Loppu on lähellä. Pitää vain toivoa, että hän ei yritä mitään radikaalia kiinnittääksen huomion toisaalla. Parasta olisi kun mies ymmärtäisi itse erota, mutta niin tuskin tapahtuu.</p><p>Jos Trump ryhtyy todella vaarallisiin toimiin, pitää toivoa että tasavaltalainen järjestelmä ja sen toimijat ovat kyllin vahvoja estämään pahimman. Kriisi ulkomailla on ennenkin ollut toimiva keino luoda savuverhoa.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Palautetta voi lähettää osoitteeseen&nbsp;<a class="mailto" href="mailto:vpleivo@gmail.com"><u>vpleivo@gmail.com</u></a></p><p><br />Jos haluat saada blogin parhaat palat Facebook-seinällesi ja aiheisiin liittyviä uutisia, käyhän tykkäämässä&nbsp;<a href="https://www.facebook.com/KitinaaNalakamaasta" target="_blank"><u>Kitinää Näläkämaasta FB-sivuani.</u></a>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://www.facebook.com/Veli-Pekka-Leivo-256153654500775/" target="_blank"><u>Poliitikko-profiilini naamakirjasta myös nimelläni Veli-Pekka Leivo</u></a>&nbsp;- siellä käsittelen enemmän, mutten ainoastaan Kajaanin ja Kainuun asioita sekä turvallisuuspolitiikkaa.&nbsp;<br /><br /><a href="https://www.youtube.com/playlist?list=PLs0kPPyCWaPg0tuFIqqU6Hqsekra8iuAe" target="_blank">YouTube-kanava löytyy myöskin</a>, mutta siellä ei ole vielä mitään. Laittakaa kuitenkin seurantaan, jos jatko kiinnostaa. Lähitulevaisuus sielläkin alkaa tapahtua.</p><p><a href="https://www.paypal.me/vpleivo" target="_blank">Linkki</a>.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Kuten anglosaksidegeneraattia puhuva rapakontakainen toteaisi, Trump heitti entisen asianajajansa Michael Cohenin tovi sitten bussin alle ja käytännössä asettui puolustamaan tuomittua rikollista Paul Manafortia, koska tämä ei ryhtynyt yhteistyöhön maan oikeusjärjestelmän kanssa. 

Tuollainen tempaus on uskomaton rimanalitus miltä tahansa edes demokratiaa teeskentelevän valtion johtajalta. puhumattakaan Yhdysvaltojen presidentistä. Trumpin kyvyttömyys toimia järkevällä tavalla on kuitenkin ilmeistä. Vielä hetki sitten Cohenin tapaus näytti vain pieneltä askeleelta kohti umpikujaa, mutta Trumpin hyökkäyksen myötä Michael Cohen teki sen, mitä kunnia ja järki vaativat: asianajajansa Lanny Davisin kautta Trumpin pitkäaikainen henkilökohtainen asianajaja ilmoitti, että hän tiesi Donald Trump ja Venäjän salaliittosta ja hän aikoo paljastaa tietonsa Rober Muellerin tutkintatiimille. 

Tämän päivän käänteiden myötä on ilmeistä, että en eilen arvaillut turhaan, että Trumpin korttitalo on romahtamassa. Yhdysvaltain tasavaltalainen järjestelmä on vähitellen saamassa itsensä kokoon ja hulluudelle ollaan laittamassa stoppi. Vaalit ovat tulossa, mutta nyt tilanne on paljon vakavampi Trumpin kannalta kuin vain tunteja sitten. Loppu on lähellä. Pitää vain toivoa, että hän ei yritä mitään radikaalia kiinnittääksen huomion toisaalla. Parasta olisi kun mies ymmärtäisi itse erota, mutta niin tuskin tapahtuu.

Jos Trump ryhtyy todella vaarallisiin toimiin, pitää toivoa että tasavaltalainen järjestelmä ja sen toimijat ovat kyllin vahvoja estämään pahimman. Kriisi ulkomailla on ennenkin ollut toimiva keino luoda savuverhoa. 

 

 

Palautetta voi lähettää osoitteeseen vpleivo@gmail.com


Jos haluat saada blogin parhaat palat Facebook-seinällesi ja aiheisiin liittyviä uutisia, käyhän tykkäämässä Kitinää Näläkämaasta FB-sivuani. 

 

Poliitikko-profiilini naamakirjasta myös nimelläni Veli-Pekka Leivo - siellä käsittelen enemmän, mutten ainoastaan Kajaanin ja Kainuun asioita sekä turvallisuuspolitiikkaa. 

YouTube-kanava löytyy myöskin, mutta siellä ei ole vielä mitään. Laittakaa kuitenkin seurantaan, jos jatko kiinnostaa. Lähitulevaisuus sielläkin alkaa tapahtua.

Linkki.

]]>
63 http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259865-trumpin-loppu-on-enaa-ajan-kysymys#comments Donald Trump USA Venäjä Vladimir Putin Yhdysvallat Wed, 22 Aug 2018 19:11:39 +0000 Veli-Pekka Leivo http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259865-trumpin-loppu-on-enaa-ajan-kysymys