*

FijaSaarni "Remember that the greatest fool in the world may ask more than the wisest man can answer."

Yhteiskuntamme syrjii miehiä ja suosii naisia

Naisten harjoittaman väkivallan tutkiminen tallaa edelleenkin lastenkengissä. Miesten tolkuton syyllistäminen ja jatkuva parjaaminen on yhteiskunnassamme paljon hyväksyttävämpää kuin naisten harjoittamasta väkivallasta keskusteleminen. Sekä sosiaalityön järjestelmämme, että viranomaisten toiminta keskittyy pitämään yllä tilannetta, jossa naista ei haluta nähdä väkivaltaisena. Sisäasiainministeriön tutkimuksessa kerrotaan asian todellinen laita, mm. myös se, että 35:stä perhesurmasta 24 on naisten tekemiä. Yhteiskuntamme on mitä ilmeisimmin vakavan asennemuutoksen tarpeessa.

Sen sijaan, että provosoivasti kysyisimme, miksi suomalainen mies hakkaa puolisoansa, voisimme kysyä, mikä saa miehen turvautumaan väkivaltaan? Perustuslaissamme sanotaan, että jokaisella ihmisellä on oikeus turvalliseen elämään. Turvallinen elämä on vapaa kaikesta väkivallasta, myös henkisestä. Solvaaminen, manipuloiminen, syyllistäminen, kiristäminen, lasten vieraannuttaminen, mustamaalaaminen, nöyryyttäminen ovat kaikki henkisen väkivallan eri muotoja. Jokaisella miehellä on oikeus elää vapaana kaikista edellä mainituista vitsauksista.

Raiskaus on kriminalisoitu myös avioliitossa, mutta usein sanotaan, että kynnys ilmoittaa aviomies raiskauksesta on hyvin korkea. Kuinka korkeaksi miellätte miehen kynnyksen ilmoittaa väkivaltaisesta kumppanistaan? Yhteiskunnassa, jossa viranomaiset nauravat avunpyynnöille ja jopa hätäkeskuksen työntekijä kysyy apua pyytävältä mieheltä: ” otat sä naiselta pataan?”.  Jos miehet rohkeasti ilmoittaisivat jokaisen väkivaltaisen teon, miltä tilastot naisten harjoittamasta väkivallasta todellisuudessa näyttäisivät?

Vuonna 2012 kolme neljästä itsemurhan tehneistä oli miehiä. Asunnottomista suurin osa on miehiä, vain joka kuudes asunnoton on nainen. Verenkiertoelinten sairauksiin kuolee 28% miehiä ja 16% naisia. Iskeemisiin sydänsairauksiin kuolee miehiä 16% ja naisia 6%. Aivoverisuonien sairauksiin kuolee 4%  miehiä ja 0,5% naisia. Suomen Syöpärekisterin vuosina 1953-2009 tehdyn tilaston mukaan, Suomessa miehet kuolevat syöpään naisia todennäköisemmin. Kansainvälisesti on tutkittu, että skitsofreniaan sairastuu 1,4 kertaa useammin mies kuin nainen. Tarkkaavuus- ja ylivilkkaushäiriö (ADHD) on pojilla yleisempi kuin tytöillä. Miesten mielenterveysongelmien tunnistamiseen pitää kiinnittää hoitojärjestelmässä huomiota, mutta raha saattaisi muodostaa ongelman sillä: terveysmenoista kohdistui naisille 56,9 % eli jonkin verran enemmän kuin mikä oli naisten osuus väestöstä (50,9 %). Asukasta kohti laskettuna naisille kohdistuvat terveysmenot olivat keskimäärin 3 800 euroa ja miehille kohdistuvat 3 000 euroa.

Ensi – ja turvakoti liiton sivuilla kerrotaan, että lähisuhteissa tapahtuneista törkeistä pahoinpitelyistä vajaa puolet on naisten tekemiä. Samalla sivulla todetaan myös, kuinka hankalaa miesten on saada apua viranomaisilta, sosiaalityöntekijöiltä puhumattakaan. Viranomaiset painavat villaisella naisen harjoittaman väkivallan, sillä miehen odotetaan ja oletetaan kykenevän taltuttamaan riehuvan puolisonsa. Mikäli mies päättääkin antaa samalla mitalla takaisin, hän joutuu pelkäämään naisen kostoa, joka useimmissa tapauksissa tarkoittaa yhteydenottoa viranomaisiin ja mahdollista lasten huoltajuuden menettämistä. Riski on suuri ja sitä riskiä harva on valmis ottamaan.

Miesten kynnys ilmoittaa puolison väkivaltaisuudesta on korkea myös siksi, koska mies joutuisi ilmoituksellaan asettamaan äidin kyseenalaiseen asemaan. Sosiaalityöntekijät saattaisivat epäillä myös lasten kärsivän äidin väkivaltaisuudesta. Mikäli äiti on kuitenkin hyvä äiti lapsilleen, harva mies haluaisi ilmoituksellaan rikkoa perheensä rauhaa ja asettaa lapsensa samalle tulilinjalle. Ellei mies ole todellisessa hengenvaarassa, ilmoittamiskynnys pysyy kohtuuttoman korkeana. Tämän valossa voidaan helpostikin olettaa, että jotkut miehet kärsivät vuodesta toiseen, koska yhteiskuntamme vahingollisine ja vanhoillisine asenteineen on traagisesti epäonnistunut miesten perusoikeuksien turvaamisessa.

Vaikka jotkut miehet kestävät naisen väkivaltaisuutta kohtuuttoman pitkään, ihan kaikki eivät kestä sitä loputtomiin. Jotkut miehet lyövät takaisin. Toisin kuin miesten, naisten ilmoittamiskynnys on kohtalaisen matala. Naisen ei tarvitse pelätä lastensa menettämistä, sillä nainen saa edelleenkin viisi kertaa useammin lastensa huoltajuuden. Miehen pakollinen elatusvelvollisuus turvaa lasten taloudellisen aseman. Ja jos sattuu olemaan niin, että avioliitto on solmittu ilman avioehtoa, nainen voi saada avioeron myötä miehen omaisuutta ja siten turvata myös oman taloudellisen asemansa. Käännetään asia miten päin tahansa, nainen on aina mitä todennäköisin voittaja.

Toimittaja Anna-Stina Nykänen ruotii Helsingin Sanomien kolumnissaan pääministerimme mielenkiintoisia miesten syrjäytymiseen liittyviä kommentteja. Nykänen ihmettelee pääministerin alentavaa ja miehiä halventavaa asennetta. Syystä. Pääministerimme pitää miesten syrjäytymistilannetta yksilöllisenä ilmiönä, vaikka tutkimukset osoittavat sen olevan selvästi yhteiskunnallinen ongelma. Nuorista syrjäytyneistä peräti 64% on miehiä. Nykänen pohtii kolumnissaan sitä, millaista palautetta pääministerimme olisi mahtanut saada jos olisi miesten sijaan parjannut naisia. Oma veikkaukseni on, että aika rajua ja hyvin vihamielistä. Tämäkin on hyvä esimerkki siitä miten miesten kokemia ongelmia vähätellään jopa yhteiskuntamme korkeimmalta portaikoilta käsin. Ennen kuin korjaamme asenteemme miesten kokemien vastoinkäymisten suhteen, konkreettisia parannuksia on hädin tuskin luvassa.

Parhaan lopputuloksen tämän ongelman ratkaisemisessa saavuttaisimme ottamalla miesten kokemat vastoinkäymiset yhtä tosissamme kuin otamme ne naisten suhteen. Samalla tavalla kuin naisia, miehiltäkin on kysyttävä miten he jaksavat, miten he kokevat parisuhteensa ja isyytensä. Me olemme mestareita naisten paijaamisessa, ymmärtämisessä ja tukemisessa, mutta sama asenne puuttuu tyystin miesten kohdalla. Huolehdimme äitien jaksamisesta ja arjen pyörittämisestä, mutta unohdamme, että myös isät elävät sitä samaa arkea ja saattavat parisuhteissaan olla se kärsivä ja kaiken kestävä osapuoli. Kuka tahansa meistä voi näyttää ulkopuolelta vahvalta ja voimakkaalta, mutta sisältä päin saattaa silti olla hyvin haavoittuvainen, heikko ja avun tarpeessa. Perheistä on huolehdittava kokonaisuutena, eikä niin, että yhtä loputtomasti ymmärretään ja toista syrjitään.

Meidän naisten on tehtävä paljon työtä nähdäksemme miehemme tasa-arvoisina kumppaneinamme, he ovat ihmisiä siinä missä mekin ja heillä ei ole yhtään sen enempää voimavaroja käytössään kuin meillä itsellämme. Meidän kumppanimme ovat myös jonkun lapsia. Heidän vanhempansa eivät varmasti ole povanneet heille väärinkohdellun palvelijan ja ylikuormitetun työhevosen roolia. Kohdelkaamme kumppaneitamme samalla arvostuksella kuin toivoisimme, että lastemme tulevat puolisot lapsiamme kohtelisivat. Parisuhteen vahvimmat tukipilarit ovat molemminpuolinen arvostus ja kunnioitus, väkivalta tuhoaa sen ikuisiksi ajoiksi.  

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

28Suosittele

28 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (19 kommenttia)

Tuomas Järvilaki

Ei sillä ole mitään väliä paljonko asiaa tutkitaan tai siitä kirjoitetaan. Ihmiset rakastavat mielikuviaan.
Hannele Törrönen kirjoitti kirjan: "Vaiettu naiseus". Löydät ISBN:n googlaamalla. Törrönen oli tuolloin STAKESin tutkija. Vastikään myös asiasta TVssä. Naiset heikompina käyttävät kättäpitempää, saksia veitsiä kiehuvaa rasvaa jne. Häpeilevät miehet nukkuvat WCssä autotalleissa veneneissä jne.
Ralf Sund (SKDL) kirjoitti aiheesta kirjan. Kertoessaan perheen naistuttaville heränneensä siihen, että rouva hakkaa kaulimella päähän, oli kommentti: "mitä sä olit menny tekeen, että sen oli p a k k o tehdä noin. Nainen on siis tappajanakin lähtökohtaisesti uhri.

Käyttäjän FijaSaarni kuva
Fija Immonen

Yhteiskuntamme on siis vakavan asennemuutoksen edessä.
Jos minulta kysytään, nainen on yhtä vaarallinen kuin mieskin. Vaikka eroamme keskimäärin biologisesti kohtalaisesti, se mikä koossa häviää, mielikuvituksessa saattaa voittaa. Nainen on, oman näkemykseni mukaan, miestä keskimäärin paljon mielikuvituksellisempi, siten myös kekseliäs ja halutessaan toteuttaa vaarallisia päämääriään, keksii kyllä tavan. Ensi- ja turvakotien liiton sivuilla kerrotaan mm. näin:

"Miehet hakevat oikeutusta naisten tekemälle väkivallalle. Miehet mukautuvat oman kumppaninsa väkivaltaan niin, että omassa terapiassaankin he hakevat keinoja selvitä paremmin tilanteessa, jossa nainen väkivallallaan hallitsee parisuhdetta. Eräässä esimerkissä nainen oli puukottanut miestä ja käskenyt häipyä. Mies oli mennyt kodin ulkopuolelle odottamaan, että nainen rauhoittuisi. Pitkän ajan kuluttua mies koputteli varovasti oveen ja kysyi: ”Josko sitä saisi tulla takaisin?” Nainen päästi miehen sisään ja pesi hänet puhtaaksi puukotuksen jäljistä.

Miehet eivät koe naisen fyysistä väkivaltaa kovin uhkaavana. He selviävät tilanteista usein pitämällä naista kiinni ranteista tai painamalla naisen lattiaan, ettei tämä pääse lyömään. Eräs yksittäinen esimerkki kertoi miehestä, joka koki olevansa turvassa valveilla ollessaan, mutta pelkäsi väkivallan uhriksi joutumista nukkuessaan. Tämä johti pariskunnan kodissa nukkumisjärjestelyihin, muun muassa eri huoneisiin ja lukituksiin, joiden tarkoitus oli taata miehelle mahdollisuus turvalliseen uneen."

Olisi jo korkein aika tunnustaa naistenkin kykenevän hirmutekoihin ja alettava myös etsimään ratkaisuja oikeista paikoista. Se vaatii aikaa ja varmasti myös rahaakin, mutta on totta vie sen arvoista!!!

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Perhesurmissa tulkitaan että jos tekijä on nainen niin syy on masennus ja naisen vaikea elämäntilanne.

Jos tekijä on mies, niin surman takana katsotaan olevan miehen pahuus .

Ruotsissa tehtiin tutkimus, jonka mukaan lapsensa surmanneet äidit tuomittiin hoitoon ja heidän katsottiin olleen masentuneita. Sen sijaan lapsensa surmanneet miehet tuomittiin vankilaan rikollisina.

Käyttäjän FijaSaarni kuva
Fija Immonen

Jos minulta kysytään, se on se ihminen joka masentuu, ahdistuu ja niiden tunteiden vuoksi tekee päättömiä ja tuhoisia ratkaisuja. Ei pidä tuijottaa sukupuolta niin sokeasti, sillä siitä seuraa, kuten näemme, vain ongelmia! Jos naisten henkistä pahoinvointia hoidetaan miljoonilla eri tavoin, kuuluisi myös, tasa-arvoisessa yhteiskunnassa, hoitaa miestenkin ongelmat. Miehet ovat heikkoja ja avun tarpeessa siinä missä naisetkin. Ihmisiä kummatkin, heikkouksineen ja vahvuuksineen. Minun silmissäni lapsensa surmannut äiti on yhtä paha kuin saman teon suorittanut isä.

Käyttäjän PauliVennervirta kuva
Pauli Vennervirta

Kun en tiedä niin kysyn. Minulla on ollut se käsitys, että miesten parisuhdeväkivaltaisuus, silloin kuin sitä esiintyy, on "raaempaa" eli seuraukset ovat vakavampia yleisesti ottaen, eli vakavampia vammoja tuottavaa. Onko näin? Samoin käsittääkseni perhesurmat ovat enemmän miesten tekoja.

Toki ymmärrän kirjoittajan pointin ja olen monella tapaa samaa mieltä. Mieskulttuuri on myös monella tapaa vääristynyt, tunteiden käsittelyä ja niistä puhumista ei arvosteta, kovuutta ja työntekoa ihannoidaan.

Olen itse ollut todistamassa oikeudessa ystävän avioeroprosessissa miehen puolesta, siitä miten hyvä isä hän oli lapsilleen ollut. Olin iloinen siitä että miehen oikeutta huoltajuuteen ei viety. Tiedän että miehiä syrjitään usein avioerotapauksissa.

Mitä tulee miesten alhaisempaan elinikään ja monenlaisiin sairauksiin, uskoisin että näihin on fysiologisiakin syitä, mutta tämä on arvelua. Joku paremmin asiaa tunteva voisi valaista asiaa.

Käyttäjän timovaittinen kuva
Timo Vaittinen

Naisten valta-asema perhesurmien tekijöinä on mainittu heti ensimmäisessä kappaleessa, ja ihan linkin kera

http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/valtaosa-perh...

Tuomas Järvilaki

Kuten Törrönen mainitsemassani kirjassa kuvaa, naiset käyttävät välineitä, joilla jälki on tuhoisaa. Perhesurmat naisten tekeminä järkyttävät jostain syystä enemmän. Yhdestä 70-luvulla sattuuneesta tehtiin elokuva "Kaivo".
Äiti kääri nukkuvat lapsensa yksitellen mattoihin ja tiputti kaivoon.
Jotkin nisäkäs naaraat reagoivat stressiin tappamalla pesueensa.

Käyttäjän FijaSaarni kuva
Fija Immonen

Pauli, kuten kirjoituksessani totesinkin, sisäasiainministeriön teettämän tutkimuksen mukaan naiset tekevät huomattavasti enemmän perhesurmia kuin miehet. Peräti 35 perhesurmasta 24 on naisten suorittamia.

Jos minulta kysytään, se surkuhupaisa vitsi, että suomalainen mies ei puhu eikä pussaa on loppuunkulunut vitsi, eikä mitään muuta. Myös mies on ihminen, kaikkine tunteineen. Kulttuurissamme on todellakin paha valuvika kun miesten masennusta ja ahdistusta ei osata hoitaa oikein, vaan ennemmin ajatellaan, että mies se selviytyy miehekkäästi mistä tilanteesta vaan. Tilastot kuitenkin kertovat jotain vallan muuta. Miehet syrjäytyvät naisia enemmän, joutuvat kodittomiksi naisia enemmän, myös väkivallan uhreiksi naisia enemmän. Silti varoja niiden huomioonottamiseen annetaan huomattavasti vähemmän. Miksi? Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa molemmat sukupuolet ovat yhtä arvokkaita, tärkeitä.

Linkkaan sinulle varsin tuoreen Iltasanomien artikkelin, jossa on varsin paljon pohdittavaa: http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-1288768036515....

Artikkelissa todetaan näin: "Sairausvakuutuslaissa sanotaan, että mikäli lasten isä ei ole avo- tai avioliitossa lasten äidin kanssa, isyysrahaa ei makseta. Vaikea sanoa, mikä laissa on oikein taustalla. Isyysraha on kuitenkin edelleen sidottu äidin kanssa asumiseen."

Tasa-arvoinen yhteiskunta? Kaukana siitä!

Alhaisen eliniän saattaa osaltaan selittää myös se, että miehet eivät saa ajoissa tarpeeksi apua esim. alkoholiongelmiinsa, muista ongelmista puhumattakaan. Yhteiskuntamme kulttuuri on sellainen, että apua hakevaa miestä koetaan heikoksi ja hauraaksi. Asennemuutosta on siis oltava luvassa, tai yhteiskuntamme tärkeimpiin kuuluva peruspilari, tasa-arvo, kärsii inflaatiota ja itse asiassa, jos minulta kysytään, tulee näyttäytymään pelkkänä vitsinä.

Tällä hetkellä itselläni on kuuluisan kenkäsuunnittelijan pinssi työtakissa. Pinkki pinssi jonka tarkoitus on levittää tietoa naisten rintasyöpää kohtaan. Tiesitkö, että eturauhassyöpään kuolee miehiä lähes yhtä paljon kuin naisia rintasyöpään? Vuonna 2010 luku oli miesten kohdalla 850 ja naisten rintasyövän kohdalla 886. Ero on mitättömän pieni, silti naisten rintasyöpää vastaan taistellaan monella eri tavalla. Aiheesta, ja kannatan suuresti vieläkin laajempaa valistusta, mutta missä ovat miesten eturauhassyövästä huolestuneet kansalaiset? Miksi miesten eturauhassyöpäkuolleisuus ei aiheuta ihmisissä lähes tulkoon ollenkaan myötätuntoa ja halua pitää asiaa esillä? Ihmettelen vain. Ei se voi olla reilua.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Kirjoituksessa on käyty kiitettävästi läpi monia keskeisiä miesten tasa-arvon pahimpia kipukohtia. Lisättäviä olisi monia, kuten poikien putoaminen pois koulutuksesta, joskin sen selitykset ovat ehkä syviä ja vaikeasti korjattavia tasa-arvoisessa hyvinvointiyhteiskunnassa.

Ehkä miesten suurin ongelma on miehekkyydessä – herrasmiesmäisyydessä ja yleensäkin siinä, että miehet eivät puhu sorrosta tai syrjimisestä, koska se ei ole miehekästä. Perinteiset sukupuoliroolit ovat sikäli kääntyneet miehiä vastaan ja useimmat meistä ottavat syrjinnän hymyssäsuin vastaan, koska rooliin kuuluu, että kyllä me aina selviydymme ilman naisellista valittelua. Mies ei ruikuta. No niin, monet selviävät, mutta pettyneiden ja syrjäytyneiden massa kasvaa.

Käyttäjän FijaSaarni kuva
Fija Immonen

Marko Grönroos, siinä meillä on siis kädet täynnä työtä muuttaaksemme yhteisekuntamme aidosti tasa-arvoiseksi, miehiä syrjimättömäksi yhteiskunnaksi.

Miehekkyydessä itsessään ei ole mitään vikaa, mies voi ja saa minun puolestani olla vaikka kuinka ylpeä miehekkyydestään ja saa myös ilmaista sen ylpeytensä haluamallaan tavalla. Raja siinäkin on oltava, sillä apua pitää uskaltaa pyytää vaikka kuinka paljon saattaisi hävettää ja nolostuttaa. Meidän on myös varmistettava, että avunantajia riittää. Yhteiskuntamme on oltava valmis auttamaan apua pyytävää miestä.

Jos kerran miehet kokevat avun pyytämisen noloksi ja itselleen vieraaksi ajatukseksi, me voimme ottaa sen huomioon tarjoamalla ns. diskreettisiä terveyspalveluita. Apua on saatava pyytää myös nimettömänä, esim. puhelimitse tai sähköpostitse. Mieslinja saattaa olla jo olemassa, jotain infoa olen siitä joskus kuullutkin, sellaisia pitäisi olla enemmän. Ja jos miespuoliselle lääkärille tai psykologille on helpompaa avautua, silloin on varmistettava, että sellaisia tarpeen tullen myös löytyy. Tämä ei ole mikään ongelma, pikemmin järjestelykysymys.

Saattaa olla, että nykyisen sukupolven kohdalla olemme häviöllä, mutta miten on seuraavien sukupolvien suhteen? Me voimme kasvatuksella muuttaa lastemme elämän. Opettaa heille keskustelutaitoja, olemaan häpeämättä tunteitaan ja näyttämään ne tarpeen tullen. Ei miehistä tule naisia tekemälläkään, mutta muuttamalla kasvatusmetodejamme, me voimme ainakin osaltamme turvata sen, että mikäli lapsemme joutuvat aikuisiässä ongelmien eteen, he uskaltavat puhua niistä ja hakea niihin ongelmiinsa apua. Tässä suhteessa näen, että isillä on suurin rooli. Samaten äideillä, meidän naisten on uskallettava kasvattaa pojistamme arvonsa tuntevia miehiä, jotka eivät vahingossakaan tule joutumaan naisten pahoinpitelemiksi, saati muiden ihmisten. Loppupeleissä, kaikki alkaa kasvatuksesta.

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Blogissa olevat eri tunnusluvut ovat karmaisevia. Syitä niihin löytyy varmasti paljon. Hyvin usein samaan tekoon syyllistyvää naista "ymmärretään" enemmän kuin miestä.

Onko tavoitteena tasa-arvonäkökulmasta se, että kaikki on fifty-fifty.

Toisaalta kukaan kunnon feministi ei alistu mihinkään tasa-arvoon.

Käyttäjän FijaSaarni kuva
Fija Immonen

Feminismistä viis, aito tasa-arvo ottaa yhtä paljon huomioon kummankin sukupuolen. Ellei niin ole, puhumme vain näennäisestä tasa-arvosta. Joka on yhtä tyhjän kanssa.

Mies on ihminen siinä missä nainenkin.

Jouni Nordman

Niin, feminismi kieltää näiden olemassa olon, senhän jo osoittanut se, että edes Antikainen ei ole tilastoja esittämässä.

Jonas Hellgren

Erittäin hieno kirjoitus Fijalta.
Mistä oikein johtuu että Suomessa on maailman kenties väkivaltaisimmat naiset.
Muut länsimaat tulevat kaukana perässä, kehitysmaista puhumattakaan. Mikä suomalaisia naisia oikein vaivaa.

Käyttäjän JormaHrknen kuva
Jorma Härkönen

Merkillinen aihe, mutta sanon jo kättelyssä, etten minä siitä paljoa tiedä. Väkivaltaisiin naisiin en ole koskaan törmännyt enkä edes heistä kuullut. Miehiin toki. Ehkä "vika" on itsessäni.

Mutta tuodaan nyt oma mielipiteni esiin reposteltavaksenne. En kyllä suoraan sanoa käsitä, mikä se sellainen mies on, joka pysyy suhteessa, jos nainen on väkivaltainen. Onko mies vai hiiri? Mutta enpä ymmärrä noista miesasiamiehiään, kun en käsitä, mikä ihmeen juttu se "miesasia" on.

Käyttäjän FijaSaarni kuva
Fija Immonen

Jorma, kuten kirjoituksessani mainitsin, jos perheessä on lapsia, mies saattaa ajatella myös heitä. Joutuuko erossa häviämään huoltajuuden, sillä naiset saavat edelleenkin viisi kertaa useammin huoltajuuden kuin isät. Jos nainen päättää ruveta kostonhimoiseksi, alkaako hän vieraannuttaa lapsia isästä, jne. Tästä ko. aiheesta Isät lasten asialla niminen järjestö on koonnut mitä mielenkiintoisinta tietoa yhdelle sivulle. Linkki, ole hyvä: http://www.isätlastenasialla.fi/tutkimuksia/
On ehdottomasti lukemisen arvoinen asia.

Syitä, miksi kukaan ihminen pysyy väkivaltaisessa parisuhteessa on monia. Jotkut pelkäävät yksinäisyyttä, aliarvioivat oman merkityksensä, kuvittelevat olevansa arvottomia, pelkäävät sosiaalisen ympyränsä menettämistä, pelkäävät mahdollista kostoa, pelkäävät jäävänsä taloudelliselle tappiolle jne. Syitä on tuhottomasti. Kaikki vääriä syitä.

Olen sitä mieltä, että kertakin riittää. Varsinkin kun kyseessä on fyysinen pahoinpitely. Nainen, siinä missä mieskin, joka lyö kerran mitä todennäköisimmin lyö toistekin. Varsinkin kun ihminen on masentunut, hän on samalla voimaton tekemään rationaalisia päätöksiä. Masennus uuvuttaa ja saattaa vaikuttaa kärsimyksen sietokykyyn. Oma käsitys itsestä hämärtyy ja ihminen tulee sokeaksi terveelle järjelle.

Kuten monessa kommenttissa tulikin jo ilmi, useimmiten miehet vähättelevät kokemaansa väkivaltaa. Ehkä se vähättely johtuu siitä, että hyvin usein mies voisi lopettaa sen tappelun tai riidan yhdellä ainoalla iskulla. Monet, jotka ovat vuosia kestäneet henkistä väkivaltaa lopulta murtuvat ja sen johdosta turvautuvat fyysiseen väkivaltaan. Jos ennaltaehkäiseviä palveluita olisi enemmän tarjolla ja jos miehillä ei olisi pelkoa joutua menettämään sekä lapset, että ehkä jopa kotinsa, ulospääsy tällaisista parisuhteista olisi helpompaa ja vaivattomampaa. Siksi aiheesta kannattaa käydä keskustelua, ehkä yhteiskuntamme muuttuu jonain päivänä aidosti tasa-arvoiseksi.

Käyttäjän leilamustanoja kuva
Leila Mustanoja-Syysmeri

Kiitos Fija loistavasta kirjoituksestasi. Minulla ei ole siihen mitään lisättävää ja allekirjoitan kaiken, mitä sanoit.

Käyttäjän FijaSaarni kuva
Fija Immonen

Kiitos sinulle kommentista. :)

Sanna Suonpää

Kiitos sinulle todella hyvin kirjoitetusta jutusta! - Aihe, josta vaietaan yleensä täysin. Tai jos joku uskaltaakin vähän edes vihjaista tähän suuntaan, hänet vähätellään helposti maan rakoon. Itse koen, että meillä täällä länsimaissa on jäänyt vähän "levy päälle" tasa-arvokeskusteluissa ja asenteissa, joiden mukaan naista alistetaan aina. Asiahan ei näin ole enää juurikaan - ainakaan täällä meidän maassamme. Ehkä jossain kohtaa palkka-asioissa kyllä, mutta monessa kohtaa asetelmat ovat kääntyneet mielestäni jo lähes päälaelleen. Toivon todellakin, että tämä näkökulma nousisi enenevässä määrin esiin ja että siitä voitaisiin oikeasti keskustella rakentavaan sävyyn.

Toimituksen poiminnat