*

FijaSaarni "Remember that the greatest fool in the world may ask more than the wisest man can answer."

Asuntopolitiikka ja maahanmuutto

Eilisen Helsingin Sanomien kirjoituksen mukaan, suomalaiset suosivat asuinalueita, joissa suomalaisten määrä on korkea. En näe asiassa sinänsä paljoakaan pahaa. Samankaltaiset ihmiset hakeutuvat luonnollisesti samankaltaisten ihmisten pariin. Onhan se ihan luonnollista haluta elää omanlaistensa keskuudessa. Monikulttuurisessa yhteiskunnassa se ei ole kuitenkaan käytännössä toimiva malli, jos haluamme elää erillään konflikteista ja estää kaupunkiemme jakautumisen erilaisten etnisten vähemmistöryhmien muodostamiin asuinalueisiin.

Onko yhdysvaltalainen sulatusuuni paras malli hyvinvoivasta yhteiskunnasta?

Meidän olisi kaikkein parasta yrittää elää toistemme rinnalla sovussa ja rauhassa, mutta en näe, miten alueiden tahallinen eriyttäminen auttaa tässä tavoitteessa. Onko etnisten ryhmien asuinalueisiin jakautunut ja sirpaloitunut yhteiskunta parempi kuin yksi yhtenäinen, hyvin toimiva yhteiskunta, jossa olemme kaikki samalla lähtöviivalla, samanarvoisia ja yhdenvertaisia? Suomesta ei saa tulla Yhdysvaltojen kaltainen eri kansallisuuksien sekamelska.

Monikulttuurinen Suomi toimii niin kauan, kuin olemme aidosti kaikki samanarvoisia ja myös käyttäydymme kollektiivisesti samalla tavalla. Omia kulttuuriperinteitä ja uskomuksia tiukasti vaalimalla maahanmuuttajat vain eriytyvät vallitsevasta yhteiskunnasta ja lopputulos on hyvin hajanainen, sekasotkuinen yhteiskunta. Asuntopolitiikka on tällä hetkellä sellainen, että se suosii ensin suurperheitä. Syntyvyys maahanmuuttajataustaisissa perheissä on suurempi kuin kantasuomalaisten, joten on siten selvää, että maahanmuuttajalähiöitä syntyy näin ollen hyvin helposti. Ei pitäisi olla mitään sellaisia kriteereitä, jotka suosivat näin selvästi jotakin ihmisryhmää. Asuntopolitiikasta olisi siis viisasta karsia tämä ilmiö pois, jos haluamme, että asuinalueemme ovat mahdollisimman moniarvoisia.

Kun ihminen tulee toimeen omillaan, hän ei ole riippuvainen muiden sanelemista päätöksistä ja valitsee itse oman asuinalueensa. Maahanmuuttajien työttömyysaste on korkea, siten vapaavalintainen asuinalue jää helposti vain haaveeksi: asutaan siellä, mihin kaupungilla on varaa asuttaa. Järjestelemällä uudelleen asuntopolitiikkamme varmistamme sen, että ns. ”ghettoja” ei synny yhtä helposti kuin nykyisin. Työpaikan saamisen on oltava mahdollisimman helppoa ja työnteon on oltava ehdottomasti kotona istumista kannattavampaa. Tällä hetkellä suurlapsisilla perheillä työttömyys on työntekoa kannattavampaa, ja se osaltaan varmistaa sen, että tietyt asuinalueetkin muodostuvat tietynlaisiksi.

Meidän olisi myös viisasta pitää mielessä asuntopolitiikan turvallisuusnäkökulma. Mikäli annamme yhteiskunnassamme syntyä erillisiä, maahanmuuttajavaltaisia lähiöitä, kohtaamme väistämättä kohtalaisia turvallisuusriskejä. Eurooppa on täynnä ns. no-go-alueita, joiden kanssa poliisi- ja terveysviranomaisilla on omat haasteensa. Haluammeko tämän saman ongelman rantautuvan myös meidän keskuuteemme? Haluammeko joillekin asuinalueillemme uskonnollisia moraalinvartijoita vartioimaan, että naiset ovat pukeutuneet säädyllisesti ja että nämä kyseiset ”poliisit” rankaisevat niitä, jotka eivät täytä säädyllisyyden kriteereitä? Tämä on arkipäivää useissa Länsi-Euroopan maissa. Annammeko saman ilmiön arkipäiväistyvän myös meidän kaduillamme? ”Hajota ja hallitse” ei välttämättä olekaan asuntopolitiikassa täysin huono vaihtoehto.

Onnistunut maahanmuuttopolitiikka on sitä, että jokaisella yhteiskuntamme kansalaisella on aivan samanlaiset oikeudet ja mahdollisuudet elämässään. Huono maahanmuuttopolitiikka on sitä, että annamme kaikille tänne tuleville vapaat kädet päättää, miten he elävät yhteiskunnassamme. Uusien tulijoiden oikeuteen elää omaa elämää haluamallaan tavalla ei uskalleta puuttua silloinkaan, kun kyseinen elämätapa aiheuttaa ongelmia muille kanssaihmisille. Huonolla maahanmuuttopolitiikalla eriarvoistamme ihmisiä ja jaamme heidät mitä mielenkiintoisimpiin lokeroihin. Vapauksia on jokaisella kansalaisella Suomessa kohtalaisen paljon. Liika vapaus monikulttuurisessa yhteiskunnassa tarkoittaa vain sekasortoa ja vaikeasti hallittavia olosuhteita, jotka koituvat hyvinvointiyhteiskuntamme tuhoksi.

Ihmiset ovat vapaita valitsemaan asuinalueensa, mutta liian homogeenisten, pääasiassa maahanmuuttajataustaisista muodostuvien asuinalueiden syntymistä pitäisi ehdottomasti varoa. Suomi on hyvä sellaisena kuin se on, mitään tarvetta yhdysvaltalaiselle sekavalle yhteiskuntamallille ei ole.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän JuhaOjala kuva
Juha Ojala

Osuu aikalailla samoihin kuin omat ajatukseni. Mukava lukea sellaista tekstiä, joka ei tunnu aivan vieraalta!

Tässä pari omaa ajatustani:

On rikkaus, että eri valtiot ja niissä vallitsevat toimintamallit eivät ole kopioita toisistaan. Oma näkemykseni on sellainen, että valtiot voisivat olla kuin perheitä, mutta toki isommassa mittakaavassa kuin mitä perhe normaalisti on. Eri perheissä on hieman toisistaan eroavat käytännöt ja tavat.

Perheestä voi ajatella niin, että mitä paremmin perheenjäsenet tuntevat toisensa, sitä mukavampaa yhteiselo on. Valtiomalliinkin tuo sama periaate on sovellettavissa. Rikkonainen perhe ei ole perheenjäsenten etu.

Valtion ja perheen rinnastaminen toisiinsa voi tuntua hölmöltä, mutta perhemalli on ihmiselle luonnollinen ja turvallinen ratkaisu. Ihmiselle on miellyttävää tuntea kuuluvansa johonkin tiettyyn perheeseen tai valtioon. (Jos kaikki perheet ja valtiot ovat samanlaisia, ei ole mahdollisuutta tuntea kuuluvansa johonkin tiettyyn perheeseen tai valtioon, valinnanvaraa ei siis ole)

En tarkoita, että eri valtioiden on oltava toisistaan eristäytyneitä. Mielestäni on kuitenkin tärkeää, että valtioiden välillä on sopivasti eroja, jotta eri kulttuurit ja tavat on erotettavissa toisistaan.

Sen vuoksi olisi tärkeää, että asuinmaatansa vaihtavan ihmisen tavoite olisi sopeutua uuden asuinpaikkansa tapoihin. Silloin syntyy yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyys ei ole mielestäni huono asia. Maassa maan tavalla, on osuva sananlasku kiteyttämään tätä kokonaisuutta.

Esa Niemi

Kiitos Fija fiksuista ajatuksista. Maahanmuuttopolitiikassa saa käyttää tervettä järkeä, jotta politiikan lopputulos on win-win niin maahanmuuttajille, kantaväestölle kuin yhteiskunnallekin.

Asuinaluiden eriytymistä voi välttää myös asuttamalla maahanmuuttajia muuallekin maahan etenkin jos ei kykene itse rahoittamaan asumistaan palkkatuloillaan.

Sosiaalisen asuttamisen keskittäminen Helsinkiin tekee pieni- ja keskituloisten elämästä vaikeaa asumisen kalleuden myötä. Kaupngin kannalta hyvät veromaksajat muuttavat kehyskuntiin ja nämä kunnat vetävät myös työpaikkojakin pois Helsingiltä.

Vuonna 2008-2012 uusien vuokrasopimusten vuokrat nousivat 30%, johtuen kysynnän kasvusta ja tarjonnan vähyydestä.

Helsingin vuokra-asuntojonoissa on n. 40000 ihmistä ja HOAS:n opiskelija-asuntojakin jonottaa syksyisin 5000.

Helsingissä asuukin kohta vain varakkaat ja sosiaalitoimiston asiakkaat.

Lopuksi tunnelmia Eduskunnan kyselytunnilta n. 10 vuoden takaa. Mikään ei ole muuttunut.

http://puheenvuorot.kansanmuisti.fi/istunnot/117-2...

Maija Perho, Kokoomus:

"Arvoisa puhemies! Ranskassa turhautuneet maahanmuuttajanuoret ovat mellakoineet jo runsaan kahden viikon ajan. Tuhansia autoja ja monia rakennuksia on tuhottu ja ihmisuhreiltakaan ei ole vältytty. Mellakoiden syyksi on arvioitu muun muassa heikkoja asuinolosuhteita, slummiutumista, heikkoa koulutusta ja työttömyyttä, jotka kaikki aiheuttavat syrjäytymistä. Kysyn:

Mikä on hallituksen analyysi näistä tapahtumista, ja millainen arvio hallituksella on oman maamme tilanteesta suhteessa maahanmuuttajien kotoutumiseen, syrjäytymisen ehkäisemiseen ja korkean työttömyyden alentamiseen eli siihen, että mitään vastaavanlaista ei meidän maassamme pääsisi tapahtumaan?"

pääministeri Matti Vanhanen:

"Luin paloja mielenkiintoisesta Oecd-raportista, joka ehkä kertoo siitä, että meillä on jollain tapaa tässä onnistuttu. Raportti koski kaupunkipolitiikan toteuttamista Oecd-maissa. Siinä todettiin, että Suomi itse asiassa taitaa olla ainoa Oecd-maa, jossa kaupunkipolitiikan ei ole tarvinnut keskittyä syrjäytymisongelmien hoitamiseen vaan kaupunkiseutujen osaamispanostusten lisäämiseen ja osaamiskehityksen tukemiseen.

Myös asuntopolitiikalla on hyvin tärkeä rooli tässä, jotta vältetään sellainen segregaatiokehitys, joka selvästikin on tässä Ranskan tapahtumien taustalla."

Tanja Karpela:

"Nuorisotoimi omalta osaltaan keskittyy maahanmuuttajanuorten sosiaaliseen vahvistamiseen, tai syrjäytymisen ehkäisemiseen, kuinka vaan asia halutaan ilmaista.

Tämä konkreettisesti näkyy siten, että olemme tukeneet niin rahallisesti kuin myöskin neuvoja antamalla sellaisten paikkojen luomisessa, jotka on nimenomaisesti suunnattu maahanmuuttajanuorille, ja myös olemme pyrkineet perustamaan sellaisia hankkeita, joilla voimme auttaa erityisesti niitä tyttöjä kuten myöskin niitä naisia, jotka tavallisimmin saattavat syrjäytyä johtuen esimerkiksi erilaisista kulttuurieroista, jotka voivat olla hyvinkin suuret."

pääministeri Matti Vanhanen

"Silloin kun puhutaan työperäisestä maahanmuutosta, tarkoitetaan tietysti maahanmuuttoa, jossa tännetulijalla on itse asiassa työpaikka tiedossa tai hyvin saatavilla.

Jos näin on, silloin monet niistä ongelmista, joihin esimerkiksi Ranskan kohdalla on syytä viitata, eivät olisi meillä toteutumassa; jos tämä ehkä tärkein väline ankkuroitua paikalliseen yhteisöön, juuri työpaikka, on kunnossa, niin silloin ollaan jo hyvällä tiellä ja pitkällä. On luonnollista, että suomen kielen opiskelun pitää olla hyvin tärkeällä sijalla tässä kotouttamisessa."

Irina Krohn, vihreät

Arvoisa puhemies! Mielestäni pääministeri Vanhasen näkemys kaupunkipolitiikan onnistumisesta on liian valoisa. Entisenä Helsingin kaupunginvaltuutettuna tiedän, että nimenomaan Pääkaupunkiseudun verorahojen pois vieminen johtaa juuri siihen, että tämän ulkomaalaisperäisen väestön, joka juuri Helsingin seudulla kasautuu, tilanne muuttuu kuitenkin hieman samankaltaisen trendin suuntaan kuin Ranskassa on ollut.

Toimituksen poiminnat