Sanapahasia kansallisesta itsetunnosta
Suomalaiset ovat tunnetusti sisäänpäin kääntynyttä kansaa, mutta
internetin avatessa uuden oven keskustelukulttuuriin huomaan, että heillä on
äärettömän paljon sanottavaa ja tarve ilmaista itseänsä suoraan ja rehellisesti.
Suomalaiset ovat korkeasti arvostettuja kaikkialla
maailmassa. Omassa kotimaassaan he eivät osaa arvostaa itseään ja
menneisyyttään tarpeeksi. Oppilaitosten musiikkitunneilla lapset saavat kuunneltavakseen
useimmiten vain ulkomaalaisia säveltäjiä, mm. Mozartia, Schubertia, Tchaikovskyä
jne. Miksei Melartinia, Merikantoa, Kajanusta tahi Madetojaa? Sibeliuksen
aikaansaannoksia kuunnellaan mitä todennäköisimmin vain Finlandian muodossa. Historian
tunnillakaan ei suomalaisilla suurmiehillä kehuskella. Heidät mainitaan ohimennen vain niiden
muutamien sotien yhteydessä. Lasten mieliin jää, jos jää, jokunen presidentti
ja yhä otsikoissa pyöriskelevä, kunniansa kylläkin ansainnut suurmies
Mannerheim. Miksi näin? Suomen historia on täynnä suurmiehiä, jotka ovat
muistamisen arvoisia. Kirjallisuudesta en edes harkitse mainitsevani.
Toivoisin, että suomalaisissa oppilaitoksissa lapsia sivistettäisiin enemmän
kansallissankareilla ja heidän ainoan kotimaansa merkittävillä rakentajilla.
Kaikilta aloilta, monipuolisesti.
Tämä pieni kansa on ansioitunut myös urheilumaailmassa.
Kansainvälisesti tunnettuja suomalaisia urheilijoita riittää mielin määrin niin
jalkapallossa, jääkiekossa, autourheilussa, tenniksessä, lentopallossa kuin
monessa muussa lajissa. Maailmanmestareita
ja maailmalla ansioituneita urheilijoita on pilvin pimein. Mm. Räikkönen,
Litmanen, Nykänen, Häkkinen, Ahonen, Grönholm ja Mäkinen ovat onnistuneet
tuomaan Suomeen yhden jos toisenkin mitalin ja nostamaan sen maailmankartalle.
He ovat vain jäävuorenhuippu. Lisää on varmasti luvassa, tästä maasta eivät
maailmanmestarit tule loppumaan kesken. Suomalainen sisu ja ahkeruus takaavat
sen.
Suomea on kai turhaa verrata muihin maihin. Kohtalaisen pieni populaatio,
harva-asutus sekä haastava ilmasto ovat omiaan laskemaan Suomen pisteitä muihin
Euroopan maihin nähden. Ne ovat kuitenkin epäolennaisia tekijöitä, joihin ei
tarvitse sen kummemmin takertua.
Minun mielestäni suomalainen maltillisuus, hiljaisuus, hienotunteisuus
ja hienostuneisuus ovat äärettömän hienoja piirteitä. Niitä vain ei osata hyväksikäyttää
kansallisen itsetunnon kohottamisessa. Oman kulttuurinsa korostamista
karsastetaan, ikään kuin se olisi jokin pahe. Kaikki muut tuntemani kulttuurit kukoistavat,
suomalainen ikään kuin tukahtuu vähättelyjen ja globalisaation alla. Muut kansallisuudet
näkevät kansainvälisyyden ja monikulttuurisuuden vaihtoehtona, jonka avulla
tuodaan omaan kulttuuriin hienoja vivahteita, suomalaiset eivät osaa poimia ne sopivat
vivahteet, vaan sinisilmäisesti tuhoavat oman kulttuurinsa monikulttuurisuuden
alttarilla. Mitään hävettävää suomalaisilla ei todellakaan ole. Päinvastoin.
Mieleeni juolahti, aiheuttaako kunniakkaan ja sotaisan
menneisyyden puute loven suomalaisten kansalliseen itsetuntoon? Muita syitä
siihen en keksi, vaikka historiaa olenkin lukenut. Juuri historiankirjoja
lukiessani huomaan, että ilman sisua, ahkeruutta, vankkaa periksi antamattomuutta
ja armotonta eteenpäin puskemista, näin pieni kansa ei olisi kunnialla
selvinnyt. Suomalaiset selvisivät monenmoisesta kompastuskivestä. Ja kunnialla
selvisivätkin. Mistä tällainen kollektiivinen alaspäin katsominen ja
alemmuudentunne, jää minulle täydelliseksi mysteeriksi.
Ja jos suomalaisuuden olennaisimpia muotoja ovat hiljaisuus
ja sisäänpäin kääntyneisyys, korostettakoon sitten niitä häpeilemättä. Mitään
hävettävää kun ei niissäkään ole.
Toivoisin suomalaisten
vaalivan enemmän pohjoismaalaista kulttuuriaan, arvojaan ja kotimaataan. Minun
on vaikeaa keksiä Suomea parempaa maata. Vaikka holhousyhteiskunta ja pirun
kylmä ilmasto eivät sytytä minuakaan, maailmaa kiertäneenä ja nähneenä tiedän,
että näin hienoa kansaa ja maata saa hakemalla hakea.
Melko mairitteleva kirjoitus.
Mutta laittaa kysymään kuitenkin,jos olisimme todella ylpeitä itsestämme ja menneisyydestä.. (mitä en nyt juuri keksi mistä kaikesta sieltä pitäisi olla ylpeä,mutta muutaman asian kuitenkin),niin olisimmeko enään hiljaisia,maltillisia tai hienotunteisia?
Aloin miettimään,että onko esim. britit hiljaisia,maltillisia ja hienotunteisia..ja syy miksi ne eivät ole löytyy historiasta?
Ilmoita asiaton viesti
Suomalaiset eivät ajattele, että suomalainen yhteiskunta olisi hyvä ja erinomainen. Suomelaiset hyvin yleisesti kokevat, että yhteiskunnassamme on paljon mätää. Siksi suomalaiset haluavat sanoutua irti yhteiskuntamme valtavirrasta, ja sen he tekevät olemalla punkkareita ja black-metallin kannattajia. Valtavirran suvivirret eivät kiinnosta suurta osaa suomalaisista, vaan he mieluummin kuuntelevat saatanapalvonnasta kertovaa musiikkia, Lordia, ym.
Suomalaiset ovat tyytymättömiä yhteiskuntaan, ja heitä leimaa yteiskunnan valtavirrasta irtisnaoutuva punk-asenne.
Ilmoita asiaton viesti
”Valtavirran suvivirret eivät kiinnosta suurta osaa suomalaisista”
Eikö tämä ole käsitteellinen ristiriita?
Ilmoita asiaton viesti
Suomi tarvitsee kuulemma ”moninaisuutta” (eli ulkomaalaisia) Alexander Stubbin mukaan. Että ei me kai kelvata eikä pärjätä muuten.
Ilmoita asiaton viesti
wow
Ilmoita asiaton viesti
Tere Fija!
Omilla tunneillani kuunneltiin Sibeliusta, Merikantoja (isä/poika), Madetojaa, Rautavaaraa, Heinötä, Kuulaa, Palmgrenia, Mustosta, Klamia, Englundia, Bergmania…
Se on opettajankoulutuksesta ja opettajan eväistä kiinni, mitä asioita tuo esille oppilailleen.
Mutta totta on: olemme kulttuurisesti – etenkin taiteellisesti – uusavuttomia. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Minusta suomalaiset eivät ole erityisen hienotunteisia tai jos ovat ei se vielä ole minulle erityisesti valjennut.Jännittävän lipova kirjoitus meistä suomalaisista.
Ilmoita asiaton viesti
Kerronpa tosi tarinan yrityselämästä. Eräs suomalainen hissiyhtiö osti amerikkalaiselta hissiyhtiöltä (monialayritys) näiden koko Euroopan puoleisen bisneksen. Ranskassa työntekijät (pääosin kommunisteja) valtasivat toisen eräällä paikkakunnalla sijainneista tehtaista, koska ”jääkarhujen” maasta, joka on nollakulttuurinen, ei voi tulla mitään hyvää. Ja yrittivät vallata sen toisenkin, mutta yritys epäonnistui. Jääkarhuihmiset antoivat tehtaan olla rauhassa. Siellä vedettiin joka päivä uusi lakana ikkunaan, jossa kerrottiin, monesko valtauspäivä oli menossa. En tiedä miten tarina tästä tehtaasta päättyi, onko siellä edelleenkin lakana ikkunassa. Jos siellä on, parhaillaan on menossa numerosarja jossain 13 000 kieppeillä. Mutta hissiyhtiön Ranskan bisness voi hyvin, kiitos niiden jääkarhujen maasta tulleiden sivistymättömien suomalaisten miesten ja naisten, jotka pistivät konkurssikypsän firman asiat kuntoon. (Tästä kerrotaan Pekka Herlinin elämäntyöstä kertovassa kirjassa: John Simon: XXXX:n ruhtinas. En voi mainita firmaa, koska olen ollut siellä töissä, eikä entisen firman asioista saa kertoa, jos firma ei anna siihen lupaa. Tämä firma saattaa olla fiktiivinenkin, kuka tietää.)
Tarinan opetus: Suomalaiset ovat maatiaisjärkikansaa. Historiallinen sivistystasomme ei ehkä ole samaa kuin Kreikan, Italian, Espanjan ja Ranskan vuosisatoja sitten. So what, kysyisi Paavo Suuri. Vain tämä hetki ja tällä hetkellä tehtävät päätökset ratkaisevat tulevaisuutemme. Suokoon sallimus päättäjillemme riittävästi maatiaisjärkeä!
Ilmoita asiaton viesti
Ei nyt millään pahalla, mutta missä koulussa, taidepainotteiset poislukien, lapsille soitetaan yhtään mitään klassista musiikkia? Puhumattakaan nyt, että Schubertia tai Tšaikovskia?
Entä mitä ihmettä ja kummaa oikein tarkoittaa suomalaisten ”sotaisan
menneisyyden puute”?
Muutenkin tämä on merkillinen kirjoitus ja vielä merkillisempi kommenttiketju. Kirjoittaja onnistuu verhoamaan parilla kohteliaisuudella sanomansa, että suomalaiset ovat surkeaa kansaa, jolla on huono itsetunto — ja muutamat lukijoista ottavat sen kehuna ja mairitteluna? Tai no, ehkäpä kommentoijat tarkoittivat tämän sarkasmina.
Ilmoita asiaton viesti
Jäikö sinulta peruskoulu väliin, vai mitä tarkoitat ensimmäisellä kysymykselläsi? Totta kai musiikkitunnilla soitetaan klassista musiikkia, joskin surullisen harvinaisesti suomalaista klassista musiikkia.
Koska koen suomalaisen klassisen musiikin hyvin koskettavana ja kauniina ihmettelen, miksei sitä suosita musiikkitunneilla? Kaipa opettajat voivat itse valita mitä soittavat tunneillaan, mutta mielestäni heidän pitäisi suosia suomalaisia säveltäjiä, jotta he tulisivat tutuimmaksi oppilaille. Eikä vain suomalaisille oppilaille, vaan myös kaikille muillekin.
Suomalaisten sotaisan menneisyyden puute tarkoittaa sitä, että maa on nuori ja sotahistoriaa on kohtalaisen niukasti. Verrattavissa muihin Euroopan maihin. Voin toki olla väärässäkin, oleppas hyvä ja oikaise minut tässä asiassa.
Pari kohteliaisuutta? Eiköhän niitä kohteliaisuuksia ole liuta ja hyvästä syystäkin. Sinä se Jalonen jaksat. 😉 Eihän siinä mitään, mielipiteensä kullakin. 😉
Ilmoita asiaton viesti
Mukavaa, että viihdyt. Eihän toki kaikki suomalaiset ole murjottavia ja joka asiasta rutisevia itseään ruoskivia mörököllejä. Niitä on vaan täällä äänessä yli tarpeen.
Ilmoita asiaton viesti
Eivät toki ole. Ja niitä vähemmän murjottavia, innoissaan kalastavia, suomalaisesta saaristosta nauttivia, valokuvauksesta tykkääviä minä tässä useimmiten ajattelenkin. Plus kaikkia muitakin hienoja suomalaisia. Teitä kun riittää mielin määrin. Teitä on kivaa muistella kun suomalaisia parjataan säälittä.
Mörököllit kyllä osaavat pitää älämölöä, mutta on syytä muistella myös niitä vähemmän ääntä pitäviä suomalaisia. Niitä on onneksi paljon enemmän. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
”suomalaiset eivät osaa poimia ne sopivat vivahteet, vaan sinisilmäisesti tuhoavat oman kulttuurinsa monikulttuurisuuden alttarilla.”
Hemmetin maahanmuuttajat. Ei ole enää Sibeliusta, saunaa, eukonkantoa, Tangomarkkinoita, kossua puuvajan takana, juhannusta, paskaa huumorimusiikkia, huoltoaseman kahviloita, Suomi-Ruotsi -jääkiekkoöyhötystä, Tallinan laiva -kännejä, Eppu Normaalia, Kummelia, Jope Ruonansuuta, Euroviisupettymyksiä, kännihukkumisia, nokkospuskaan sammumisia, avantohulluja ja monikulttuuria kaikesta syyttäviä hankkijalippis-miehiä.
Kulttuuri on tuhottu 🙁
Ilmoita asiaton viesti
Kaikki mainitsemasi voivat erittäin hyvin ja ovat reilusti elossa. Siskonmieheni juuri avasi bensa-aseman kahviloineen. Siellä tarjoillaan Juhlamokkaa ja morotellaan reippaasti. Tallinna-Hki kulkee ja kantaa kännisiä edelleenkin. Eppu Normaali rules. Kummelikin taisi tehdä uuden version jota odotan kuin kuuta nousevaa. Ruonansuu kävi äsken eduskunnassa, se oli kyllä näky ja naurattaa edelleenkin.
Kulttuuri ei ole tuhottu. Se vain kaipaa hiukan suurempaa älämölöä. Pidetään sitä!
Ilmoita asiaton viesti
Siinä vaiheessa, kun alkaa selittämään, peli on jo menetetty.
Muuta kun antaa mennä vaan. Don’t talk, walk the walk.
Ilmoita asiaton viesti
Varmaan suomalaisin kokemus tapahtui yllättäen Turkissa, missä monet ihmiset olivat minusta huolissaan koska en kuulema ikinä hymyillyt.
Suomessa tästäkään asiasta ei ole kertaakaan huomautettu.
Ilmoita asiaton viesti
Maltillisuus on suomalainen hyve. Mutta monikulttuurisuuden myötä sekin saa uusia ulottuvuuksia. Me maahanmuuttajat varmasti pidämme hyvää huolta siitä, ettei hymyilystä tulevaisuudessa rangaista ketään. Edes suomalaisia. Onhan ne pepsodent-hymyt aika ärsyttäviä, mutta on kiva juttu, että niihin aletaan pian tottua. Sitten ollaan kaikki yhtä hymyä. 😀
Ilmoita asiaton viesti