*

FijaSaarni "Remember that the greatest fool in the world may ask more than the wisest man can answer."

Rappiolla on pahaa olla

Negatiivissävytteisestä ateistisuudestani huolimatta, nostan
hattua kirkolle ja sen jäsenille.  Silloin, kun se on ollut eniten koetuksella, uskoni
ihmisyyteen on palautunut viimeistään uskossa olevan ihmisen kautta. Itse olen
varsin hangoitteleva tunnustamaan Luojan olemassaolon, sillä minun on hankalaa
luottaa mihinkään, joka ei kestä lähempää tieteellistä tarkastelua. Olen yksinkertaisesti
auttamattoman mustavalkoinen yksilö, ärsyttävän skeptinen.

 

Jokainen meistä, jossain vaiheessa elämäänsä, uskoutuu toiselle,
luottaa toiseen ja kaipaa kontrollin totaalista luovuttamista toiselle.
Jokainen. Tunne lukeutuu inhimillisiin perustunteisiin. Moni toteuttaa tätä
tunnettaan nimenomaan Luojan kautta, sillä usko ihmiseen saattaa hyvinkin olla koetuksella,
eikä se ole mikään ihme. Tämän päivän ihmisen luottosana on: minä. Ensin tulee
minä, ja sitten hyvin nätisti omiin 
lokeroihinsa tungetut: ne muut. 


Toisin kuin ihminen, kuulemma, Luoja on kaiken anteeksiantava, ymmärtäväinen,
viisas, suojeleva, rakastava. Kuka sellaiselle ei uskoutuisi? Olen itsekin
joskus kauan sitten kokenut polttavaa halua rukoilla. Jos olisin empaattinen, sydämellä ajatteleva
ihminen, olisin rukoillut. En ole. Usko on sydämen asia.


Kirkko kehottaa kansaa elämään mahdollisimman siveellisesti,
nöyrästi, pyyteettömästi. Se epää yksilöltä oikeuden yltiöpäiseen itsensä toteuttamiseen
yrittäen näin ehkäistä viattomien, sivullisten uhrien kärsimyksiä.  Kirkko pelottelee kiirastulella ja helvetillä
kenties siksi, koska yksilöllä on taipumusta elää kiirastulen keskellä maan
päälläkin, ymmärtämättä sitä itsekään.


Hedonistisilla päämärillä ja jatkuvalla
omaneduntavoittelulla ihminen ajaa itsensä vääjäämättä loppua kohti. Sehän on kiljuakin
kirkkaampi fakta. Nuoriso velloo jos jonkinmoisissa depressiotunnelmissa,
aikuiset ne vasta ovat tuuliajolla. Ja mitä kirkko tekee? Kerää kirkollisveroja,
jotta jäsentensä seurakunnat saisivat taloudellista avustusta kyetäkseen
ohjaamaan nuorisonsa harrastusleireille, rippileireille, toisin sanoen,
terveemmälle, kaidemmalle polulle, pois kaduilta ryyppäämästä, kehittämään
sosiaalisia taitojaan.  Se myös tarjoaa
kansalle niin auttamattoman arvokkaina pidettyjä palveluja, häitä, hautajaisia,
perheiden tukipalveluita, kastejuhlia. Ai, että kuulostaa rappiollisen
karmealta keinolta riistää kansaa ja sen useimmiten lorvimalla ansaittuja
roposia.


Kaikki yhteiskunnat, joissa yltiöpäinen itsensä toteuttaminen
on ollut ihmisen ainoa todellinen päämäärä, ovat joko historiaa, tahi
pikavauhtia juoksemassa kohti unohdusta ja tuhoa. Me tarvitsemme myös
moraalisia ohjenuoria. Me tarvitsemme moraalin kautta syntyvää luottamusta toisiamme
kohtaan, sillä ilman luottamusta toisiimme, emme yksinkertaisesti saa
ylläpidettyä hyvinvointiyhteiskunnan vaatimaa järjestystä yllä. Ilman
moraalisia velvoitteita, kenelläkään ei ole tarpeeksi painavaa syytä olla
rehellinen, tunnollinen ja nöyrä. Tiedän, ettei tervehenkisen moraalin ehdoton
vaade ole kirkon jäsenyys, mutta valitettavan moni meistä kaipaa kuitenkin
jonkinlaista konkreettisempaa ohjeistusta, ja se ohjeistus tulee hyvin vahvasti
kirkollisten oppien kautta. Hyvä niin. Tärkeää on se, että se tulee edes
jostain. Niinkään mistä.


Ymmärrän hyvin, miksi abortti- ja homoseksuaalisuusvastaiset
kannanotot ovat ohentaneet kirkon jäsenrivistöä. Kirkolla on kuitenkin
lukematon määrä hyviä, jaloja, hienoja ja huomionarvoisia päämääriä. Kirkko ei
ole vain määräilevä, ihmisiä rankaisemaan pyrkivä instituutio, vaan myös sen
inhimillisen suunnan näyttäjä, moraalinen ohjeistaja ja jäsentensä jykevä tukiverkosto. Ei
pidä unohtaa sitä kaikkea hyvää mitä kirkon kautta on tullut, vain siksi,
koska päivänvalon näki muutama arveluttavakin kannanotto.



 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (18 kommenttia)

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Fijalla on jokseenkin kaavamainen ja sellaisena vanhanaikainen käsitys kirkosta. Milloinkohan saarnastuolista suomalaisessa jumalanpalveluksessa on viimeksi tarjottu syntisille kiirastulta ja helvetin lieskoja?

Onneksi tekstisi viimeisessä kappaleessa palataan perusasioihin. Seurakunta on nimenomaan ihmisten yhteisö, enkä käsitä miksi jonkun poliitikko-päiviräsäsen puheista seuraa paniikinomainen juoksukilpailu kohti ulko-ovea. Loppuiko inhimillisen yhteisöllisyyden tarve todellakin yhteen kokouspuheeseen?

Käyttäjän FijaSaarni kuva
Fija Immonen

Olet täysin oikeassa. En ole sen kummemmin perehtynyt asiaan, kunhan vain kerroin mitä mieltä noin ylipäätänsä olen. Harmittaa sen verran tämä massaeroaminen.

William Green

Erosin kirkosta vuonna 2000 koska en löytänyt sieltä lähimmäisenrakkautta. Olen löytänyt sitä lajia lähinnä ihan tavallisten ihmisten keskuudesta silloin tällöin ja yllättävän usein asunnottomien tai ns. puliukkojen piireistä. Jeesus vastusti senaikaisia seurakuntia ja pappeja sanoen niitä ulkokultaisiksi ja saattaakin olla ettei hän kirkkoon mene jos tulee uudestaan maan päälle. Hän menee sinne rantaan missä juodaan viinaa mutta kaveria ei jätetä.

Käyttäjän FijaSaarni kuva
Fija Immonen

Ihminen on erehtyväinen, heikko ja hauras. Kirkkoherratkin ovat ihmisiä, taipuvaisia sortumaan kiusausten edessä.
Hyväntekeväisyys on suuri osa kirkon suorittamasta hyvänteosta, se näkyy monissa kansalaisille avoimissa palveluissa. Nuorisotyössä, perheiden tukemisessa, seniorien tukemisessa ja niin edelleen. Sitä työtä ei sovi unohtaa vain muutaman kiihkoilijan tähden.

Käyttäjän JaakkoJuhaniOjaniemi kuva
Jaakko Ojaniemi

Ihmiset puhuvat kirkosta ja seurakunnista enimmäkseen ulkopuolisina eivätkä täysin tiedä tai eivät ollenkaan tiedosta mitä kaikkea muuta laupeudentyötä ja hädässä olevien ihmisten auttamista kirkon toimesta tehdään. Ihmiset luulevat, että papit ja kirkon miehet ja naiset vain saarnaavat ja moralisoivat.

Käyttäjän FijaSaarni kuva
Fija Immonen

Minä tiedän, että kirkko on paljon enemmän kuin uskonnosta valistava instituutio.

William Green

Vielä 80-luvulla maaseudulla vanhukset saattoivat pyytää kotiinsa diakonissan mittaamaan verenpaineet ja -sokeriarvot, voi olla että järjestelmä toimii vieläkin. Vähän aikaa sitten sosiaalityöntekijä sanoi minulle että seurakunnasta saa ruoka-apua vaikka ei kirkkoon kuuluisi että onhan se myönnettävä että kirkollisveroja tosiaan käytetään hyviin tarkoituksiin.

Käyttäjän FijaSaarni kuva
Fija Immonen

Diakonissan palveluista en tiedä, mutta seurakunnasta saatavasta avusta olen kuullut useammin kuin kerran. Tosin, ei omakohtaista kokemusta. Ja auttaahan kirkko esim. talousahdingossakin olevia, sellaistakin olen kuullut. Tekee paljon perheiden ja nuorison eteen jne. Eli huolehtii muullakin tavoin kuin holhoamalla. Mutta helppo on ihmisen erehtyä. Kannattaa tutustua tarkemmin asiaan, kunnes muodostaa sen lopullisen mielipiteen.

Käyttäjän seppaeo kuva
Oskari Seppänen

Mukavaa luettavaa vaihteeksi; tuli tavallaan vedettyä henkeä blogiavaruuden vääntöjen välillä. Mietittyä omiakin sanomisia toiselta kannalta.

Käyttäjän FijaSaarni kuva
Fija Immonen

Kun ihmiset harkitsisivat välillä sanomisiaan, ajatuksiaan, tekojaan... voi kuinka laupean ihanassa maailmassa eläisimme. ;) Mutta.. niin.

Käyttäjän seppaeo kuva
Oskari Seppänen

Kuitenkin, näin kello kolme aamuyöllä ollessani hunningolla, ei tunnu että asiattomuus kumpuaisi täältä - päin vastoin.

Pahimmat angstit näyttävät tippuvat normaalin työajan kuluttajilta. Ehkä ne stressirektiot tulehduttavat myös ajattelukykyä, ihan huomaamatta.

Aki Mönkkönen

Aikoinaan kotikylän kollit lauloivat "Rappiolla on hyvä olla" ja niin se onkin totta yhteiskunnassamme.

Käyttäjän FijaSaarni kuva
Fija Immonen

Onk näi?
Perheitä rikotaan, lapset kärsivät, aikuiset täysin hunningolla, nuoriso yhä enemmän masennuksen kourissa, ihmiset eivät luota toisiinsa, lähimmäisrakkaudesta ei jälkeäkään. Vanhukset kituvat yksinäisinä, aikuiset ryyppäävät itsensä vuodeosastoille asti. Nuoriso seuraa perässä, kukaan ei välitä.

Maalaamani kuva on hyvin melankolinen, mutta silti, sen verran tätä maailmaa nähneenä, uskallan väittää olevani kohtalaisen oikeassa. Sopinee todistaa väärässä olevaksi.

Itse en kuulu kirkkoon, olen negatiivissävytteinen ateisti. Niin kuin tekstissäni ilmaisin. Silti, jos ihmisen ainoa päämäärä on itsensä itsekkäästi onnellisena pitäminen, hinnalla millä hyvänsä, mihin se loppuu? Mihin muuhun se loppuu, kuin itsetuhoon?

Ihminen on kova tottumaan, mitä sitten, kun mikään ei riitä?

William Green

Tuhoon se loppuu mutta sitä ei välttämättä huomaa ennen kun tuho on jo ovella. Uskoi sitten jumalaan tai ei niin parhaimmillaan usko voi antaa mielenrauhaa ja rakkautta. Eikä siinä mitään menetä eikä kenenkään tarvitse tietää jos ateisti joskus hädän hetkellä kokeilee rukoilla (sen ei tarvitse mennä minkään uskonnon mukaan eikä jumalaa tarvitse nimittää Jahveksi tai Allahiksi tai Krishnaksi, riittää että lähestyy häntä avoimin mielin). Minun rukouksiini on vastattu ja olen saanut mielenrauhaa.

Käyttäjän FijaSaarni kuva
Fija Immonen Vastaus kommenttiin #13

Totta turiset William.
Usko on sydämen asia, ja jokainen on joskus sen verran pohjalla, että oljenkorren nimestä ei ole soveliasta käydä keskustelua. Jokainen nimetköön pelastajansa omalla tavallansa, tärkeintä on, että ihminen kokee saavansa apua ja pysyy sen avulla pinnalla. Ei väliä mistä ja minkä kautta.

Aki Mönkkönen

Niin. Sarkasmiini tottuminen vie aikansa, mutta totta turiset, yhteiskuntamme on sairas. Diagnoosini sairaudelle on individualismi; yksilön oikeudet ja himot ajavat kollektiivisuuden vaatimusten ohi. Tämä hajottaa yhrteiskuntaa ja nykyään kirkko on samassa jamassa. Rappeutuminen näkyy juuri heikommassa asemassa olevien kansalaisten tippumisena lopulta oman onnensa varaan. Siksi kukaan ei välitä, koska "asia ei minua juuri nyt liikuta" tai "ei kuulu minulle, hoitakoot viranomaiset".

Moraali on muuttunut kiinnijäämisen pelkoon; kiinnijäätyäänkään moraaliton ei kerro totuutta, vaan unohtaa aktiivisesti. Tämä on häpeä nykypolitiikassa.

Käyttäjän FijaSaarni kuva
Fija Immonen Vastaus kommenttiin #14

Totta. Ja vain sen tähden, etteivät ihmiset suostu kasvamaan aikuisiksi, vastuunkantajiksi.
Itsekään en ole mikään pyhimys, päinvastoin. Mutta kuinka toivoisin, että ympärilläni ei olisi tällaista kaaosta, että ympäristö tarjoaisi enemmän työkaluja kymmenen käskyn noudattamiseen kuin sen kumoamiseen ja tallomiseen. Itsestä se on kiinni, mutta on niin helppoa päättää toisin, itsensä eduksi, kun niin tekevät muutkin. Ihminen on heikko ja helppo. Ei sille mahda mitään. Silti jaksan uskoa, että parempaa on luvassa.

Käyttäjän matiashietikko kuva
Matias Hietikko

Ihan hyvä kirjoitus, Suomessa luterilainen kirkko on kuitenkin epäonnistunut tehtävässään ja se on suurin syy sille miksi suomalaiset on niin ateistisia. Tämä ei liity Suomeen niinkään vaan luterilainen kirkko on menettänyt puolet jäsenistään joka puolella maailmaa, eikä ihmekkään. Luterilainen kirkko on jo itsessään tylsä ja koruton, messut on tylsiä eikä tarjoa mitään hengellistä lohdutusta, sen lisäksi se on jo kokonaan muuttunut liberaaliksi - eli ei tarvi edes noudattaa mitään moraali-ohjeita ym. ja siitä voi heittää läppää --- kirkon arvo ja asema on lähellä nollaa. Ei siis ihme että Timo Soinin kaltaiset hahmot on jättänyt tämän uppoavan laivan.

Mitä kristillisiin kirkkoihin yleisesti tulee niin ne voi olla joko hyviä tai huonoja, ihmisethän pitkälti luo rakenteet minkä mukaan elää. Yleisesti ottaen osa uskonnollisista kirkoista kuitenkin tarjoaa hyvän väylän parempaan elämäntapaan mihin ei kuulu päihteiden käyttö, hedonismi, epämoraalinen käyttäytyminen ym. ja parhaiten länsimaisista kirkoista tässä onnistuu tietenkin mormonit - heillä on todella tiukat ohjeet ja lisäksi jokaiset nuorukaiset viettää 2v maailmalla käännyttämässä ja auttamassa muita. Oma suosikkini on kuitenkin ortodoksinen kirkko noin yleisesti, koska tykkään sen hieman mystisestä ja luonnonläheisestä olemuksesta.

Toimituksen poiminnat